Miten ihmeellinen ihmisen elämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kaikkinaisessa tavallisuudessaan. Sitä syntyy satunnaiseen perheeseen, kasvaa lapsesta nuoreksi ja aikuiseksi, tekee valintoja ja päätöksiä, etenee ja elää arkeaan, perustaa perheen jos on perustaakseen, tekee työtä, seuraa maailmaa ja lopulta kuolee.
John Williamsin Stoner on lukukokemuksena yllätys. Se on kapoinen kirja, jonka kansi herättää kiinnostuksen. Kuka on Stoner? Millainen hänen elämänsä? Miksi se on tarinan arvoinen?
Monestakin syystä. William Stoner syntyy vuonna 1891 maanviljelijävanhempiensa ainoaksi lapseksi. Perhe elää syvällä Yhdysvaltojen Keskilännessä, ja Stonerista on määrä tulla isänsä työn jatkaja. Hänet lähetetään Columbian yliopistoon opiskelemaan maataloustiedettä, mutta pakollinen johdatuskurssi englanninkieliseen kirjallisuuteen muuttaa kaiken. Stoner vaihtaa pääainetta, jatkaa maisteriopintoihin ja siitä edelleen väitöskirjan kimppuun. Hänestä tulee apulaisprofessori ja intohimoinen kirjallisuudentutkija.
Siinä ohella Stoner elää perhe-elämää sattumalta kohtaamansa Edithin kanssa, saa tyttären Gracen, muutaman ystävän ja vihollisen. Hän kuolee vuonna 1956.
Stoner on monella tapaa aivan huikea kirja. Se on henkilökuva miehestä, joka on näennäisessä tavanomaisuudessaan hyvin erityinen. Stonerin luonne on lempeä, mutta samalla hän on tietyissä asioissa jääräpäinen ja peräänantamaton. Hän ei ole täydellinen mies, kaikkea muuta, mutta Williams kirjoittaa päähenkilöstään lihaa ja verta.
Henkilökuvaus on vahvaa myös Stonerin vaimon Edithin kohdalla. Ristiriitainen ja vastenmielinen nainen, joka ei koskaan pääse sinuiksi itsensä kanssa. Edith suorastaan huutaa aukirepivää analysointia, mutta en lähde tässä siihen, jotta kirjasta riittää löydettävää sitä lukemattomille. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että Williams asettaisi sinänsä sukupuolet vastakkain miehen voitoksi. Luonteenpiirteet ja parisuhteen säikeet ovat paljon monimutkaisempia: on kyse persoonallisuuksista, traumoista ja olemisen tavoista.
Stoner on melankolinen kirja. Se tuo päähenkilönsä lukijaa lähelle, antaa tarkastella tätä lähes intiimisti ja tulla tutuksi monella tapaa. Stoneria on helppo ymmärtää, mutta aina hänen valintojaan ei käsitä. Mutta kuka tekisi aina täydellisiä päätöksiä? Ei kukaan.
Päällisin puolin Williams kirjoittaa konstailematta, todeten. Hänen tarinansa etenee rauhallisesti, liikaa selittelemättä. Tekstillä on kuitenkin painonsa, ja se tuntuu lukijan sydämessä ja kurkussa, mitä pidemmälle Stonerin rinnalla saa kulkea. Tarinan kauneus on pienissä hetkissä, jolloin jotain muuttuu tai jolloin Stoner havahtuu tarkastelemaan hetkeä, jota elää.
Valoa on paljon, vaikka se aika ajoin onkin hieman pölyistä, valuu huoneeseen verhojen välistä tai syttyy sameaan työpöydän lamppuun. On lohdullista ajatella, että ihminen voi löytää elämäänsä onnen hippusia ja hyviä hetkiä, valon pilkahduksia lähes mistä tahansa. Useimmiten onni on juuri sitä: hieman huomaamatonta, mutta merkityksistä painavaa.
John Williams: Stoner
Suomentaja: Ilkka Rekiaro
Ulkoasu: Stephen Carroll Photography / Jukka Iivarinen
Bazar 2015
306 s.
Stoner (1965)
Oma ostos.
______
Muualla: Matkalla tuntemattomaan, Lukuisa, Leena Lumi, Kirjojen kamari, Kaisa Reetta T., Ullan Luetut kirjat, Reader, why did I marry him?, Ilselä, Järjellä ja tunteella, Lumiomena, Ei vain mustaa valkoisella
Kirjan vuoden lukuhaasteesta kohta 8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle.