Jenni Linturi: Jälleenrakennus

Toinen maailmansota on päättynyt ja suomalaiset sotilaat palaavat siviiliin. Helsingin Malmilla parikymppisiä kaksospoikia Olavia ja Kalevia odottavat kotiin äiti Ingeborg ja täti Lettu. Olavi on ainakin päällisin puolin veljeksistä vakaampi, löytää jälleen elämästä ilon ja hurvittelun tai ainakin päättää niin elää. Kalevi puolestaan ei pääse irti rintamakokemuksistaan, vaan alkaa kärsiä kovista painajaisista ja ahdistuksesta. Hänet viedään "lepäämään" Lapinlahden sairaalaan.

Mielenterveysvaikeuksien hoitomuodot ovat sodanjälkeisessä Suomessa karut ja karskit. Työnteon parantavaan voimaan uskotaan kivenkovasti, ja mielen järkkyminen ylipäätään tulkitaan heikkoudeksi joko yksilössä tai tämän perimässä. Kalevi sulkeutuu yhä tiukemmin omaan sisäiseen maailmaansa, ja itse sitä tietämättä joutuu äitinsä ja tätinsä vuosikausia jatkuneen valtapelin nappulaksi. Sen juuret puolestaan ovat naisten nuoruudessa, eikä helpotusta tunnu olevan luvassa.

Jenni Linturin Jälleenrakennus on tiivistunnelmainen, haastava romaani. Se tarkastelee hahmojaan etäältä ja silti kurkistaa heidän maailmaansa, ajatuksiinkin, vähintään tekoihin ja sanoihin, jotka ovat kovia ja armottomia. Romaanin kuvaama perhe on palasina, eikä rikkinäisyys johdu pelkästään sodasta, vaan kaikesta, mitä ennen sitä on jo tehty ja sanottu.

Jälleenrakennus vaatii lukijalta tarkkaavaisuutta. Se on mitaltaan lyhyt mutta sisällöltään painava. Helppoa luettavaa se ei ole, sillä Linturin hiottu kieli etäännyttää. Lauseet ovat kirkkaita ja huolellisia, mutta tarinan tempoon ne eivät ime.

Samalla henkilöhahmot ovat epämiellyttäviä. He ovat rikkinäisiä, satutettuja, mutta yhtä lailla itsekin pahanteossa tavalla jos toisellakin. Etenkin sisarukset Lettu ja Ingeborg ovat omien rooliensa, odotustensa ja muistojensa vankeja: kumpikin on halunnut paljon ja jäänyt saamatta sen suurelta osin. Katkeruus, kauna ja eräänlainen sokeus tukahduttavat ilman heidän kotonaan ja perheessään.

Jälleenrakennus ei juhli sodan saavutuksia, ei kiillota kunniamerkkejä tai kohota kotirintamaa. Se paljastaa hymyttömänä ne railot, joita sota aiheuttaa yksilölle ja yhteisölle. Samalla se muistuttaa, kuinka lyhytnäköistä on kanavoida syytteet säpäleinä olevasta mielestä ja rikkinäisistä perheistä vain sotaa kohtaan: myös rauhan aikana ihmiset ovat halutessaan petoja toisilleen, armotta. Toisen ihmisen ymmärtämisellä on lopulta hyvin lyhyt mitta.

Jenni Linturi: Jälleenrakennus

Ulkoasu: Tuomo Parikka

Teos 2017

232 s.

Kirjastosta.

_______

Toisaalla: Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Mrs. Eriksson's Room 

Haasteet: 83. luettu kirja 100 kirjaa vuodessa -haasteessa, Suomi(ko) 100 -haaste (mielenterveyden vaikeudet), Helmet-haasteen kohta 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt.

Jenni Linturi: Isänmaan tähden

Jenni Linturi: Isänmaan tähden
Ulkoasu: Nina Leino
Teos 2011
233 s.

Kirjastosta.


Kahdeksankymppinen Antti Vallas kiipeää kotitalonsa katolle korjatakseen sen. Askel lipeää, ja Antti putoaa katolta. Havahduttuaan hän elää muistoissaan toisen maailmansodan ajassa. Antti palveli silloin vapaaehtoisena natsi-Saksan joukoissa ja näki ja koki liikaa. Sodan ja rintamakokemusten jälkeen asettuminen perhe-elämään ja rauhan aikaan on Antille ja hänen sotatovereilleen vaikeaa. Kukin kohtaa muistonsa omalla tavallaan. Harva selviää haavoitta sodasta tai sen jälkipyykistä, etenkään kun leimana on Saksan armeija.

Jenni Linturin Isänmaan tähden on ollut toisinaan mielessäni julkaisemisestaan lähtien. Kirjahan oli Finlandia-ehdokas vuonna 2011, tuona "kohuvuonna", jolloin ehdokkaiksi valittiin vain naisten kirjoittamia kirjoja. Palkintoa ei tullut, mutta mainetta kyllä. Ja minä ajattelin, että tuo kirja täytyy lukea.

Nyt oli sen aika, sillä kirja sattui sopivasti silmään sotakirjallisuuden hyllystä. Olen laiminlyönyt Ihminen sodassa -haastetta, mistä syystä moisen hyllyn luona taannoin kirjastossa luuhasin. Onneksi tuli luuhattua, sillä Isänmaan tähden on tasokas, huolella kirjoitettu teos.

Linturi on koonnut palapelin, jossa mennyt ja nykyhetki lomittuvat toisiinsa utuisena kuvajaisena. Muistinsa kanssa kamppailevan Antin mielenliikkeet välittyvät lukijalle jatkuvasti muuttuvina, hetkellisesti kirkastuvina ja jälleen hämärtyvinä. Toisaalta se on myös haaste, sillä tarkkana on oltava, muistettava suhtautua kriittisesti, oltava varpaillaan.

Etenkin kokemukset Saksan joukoissa ovat eläviä. Sodan haistaa ja kuulee, pelon tuntee, typeryyksiin on vaikeaa löytää empatiaa. Isänmaan tähden kertoo aatteen palosta, nuoruuden innosta, sokeudesta itseä suurempien asioiden edessä ja samalla anteeksiantamattomista teoista, jotka vaivaavat ihmistä loppuelämän ajan.

Sodanjälkeinen ahdistus näkyy perhe-elämässä ja muissa sosiaalisissa suhteissa, joita kuvataan Antin ja muutaman muun sodassa olleen miehen kautta. Arkeen ja rauhaan palaaminen on haastavaa, kun on nähnyt liikaa ja tehnyt tekoja, joista ei voi puhua. Toiset parantelevat kolhujaan aggressiivisemmin, toiset tyytyvät hiljaiseen itsetutkiskeluun ja puhumattomaan ahdistukseen.

Isänmaan tähden on taidolla kirjoitettu ja huolella hiottu kirja. Sen rakenne toimii, kieli on tasokasta, aihepiiri koskettaa. Mutta jotain jää silti uupumaan. Antti Vallas jää muistojensa täyteläisyydestä huolimatta etäiseksi hahmoksi, eivätkä muutkaan henkilöt herätä suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Linturi ei mässäile sodan kauhuilla ja ihmisen eläimellisyydellä poikkeustilanteissa, vaan käsittelee rintamatapahtumia tyylillä – ja toisaalta siitäkin seuraa etäännyttävä vaikutus.

Kirjan aihepiiri on esiinnostamisen arvoinen. Jälkiviisaus ei auta ketään, mutta ehkä menneestä voi oppia. Puhdasoppiset ja kiihkeät aatteet harvoin kantavat pitkälle ja se, minkä vuoksi on valmis isoihin askeliin, saattaa myöhemmin tuntua aivan väärältä. Väärin perustein ja vajain tiedoin toimiminen voi viedä syvälle, mutta pitääkö itseään rangaista ikuisesti? Ja kuka on oikeutettu tuomitsemaan teot, joissa on suuria moraalisia ongelmia, mutta joita tehdään hyvässä uskossa ja jonkin itselle rakkaan, vaikkapa sitten isänmaan, tähden?

____

Isänmaan tähden on luettu myös esimerkiksi näissä blogeissa: Kannesta kanteen, Kirsin kirjanurkka, Luettua elämää, Lukuisa, Täällä toisen tähden alla, Kaiken voi lukea! ja Kulttuuri kukoistaa.

Nappaan kirjalla everstin lätkät Ihminen sodassa -haasteessani.