Ihminen sodassa – sotaa (ja rauhaa?) laidasta laitaan

Käynnistin vuosi sitten marraskuun lopulla Ihminen sodassa -lukuhaasteen. Innoituksena toimi Facebook-keskustelu inhokkikirjoista ja -genreistä, jossa sota-aihe nousi hyvin korkealle. Tajusin suhtautuvani itsekin varsin penseästi sotaan kirjallisuudessa (ja, noh, muutenkin). Asialle oli aika tehdä jotain, sillä ennakkoluulojen ei saa antaa estää aarteiden löytämistä.

Haaste keräsi hurjasti osallistujia. Reilu kolmekymmentä lukijaa ilmoittautui viikko sitten koosteidensa kera, ja veikkaan muutaman alunperin sotaretkelle mukaan lähteneen alokkaan hyytyneen matkan varrelle. Vuoden aikana luettujen kirjojen määrä on mahtava, likimääräisen arvioni mukaan kolmisensataa – vau! Tästä määrästä luulisi löytyvän jokaiselle jotakin. Kirjoja luettiin totisesti laidasta laitaan, ja useampi kirja osoittautui melkoiseksi hitiksi – tai ainakin varsin moni tarttui samoihin teoksiin. Erilaisia näkökulmia on siis tarjolla.

Koostan tämän tekstin loppuun linkkejä haasteessa luettuihin kirjoihin parhaan kykyni mukaan haasteen teemoja mukaillen. Jos oma suorituksesi puuttuu listalta, vinkkaathan. Jaottelu on käytännössä mielivaltainen, sillä moni kirja sopii moneen eri kategoriaan.

Lupasin vuosi sitten, että järjestän haasteen lopuksi rauhanomaisen arvonnan siihen osallistuneiden kesken. Näin myös tein.

Haastepalkintona on sotaa ja rauhaa yhdistävä paketti, johon sisältyy...

Itävaltalaisen Bertha von Suttnerin (1843–1914) kirjoittama Aseet pois!, jonka kuvataan olevan "eräs kaikkien aikojen sodanvastaisimmista kirjoista". En ole itse lukenut kirjaa, mutta se on epäilemättä voimakas lukukokemus. Omallakin lukulistallani se on. (Kirjan ostin itse.)

Kirjan lisäksi voittaja saa kaksi vapaalippua Helsingin Kruunuhaassa sijaitsevaan Sotamuseoon, joka on valtakunnallinen sotahistoriallinen erikoismuseo ja puolustusvoimien keskusmuseo. Liput ovat voimassa toistaiseksi, joten niiden käytöllä ei ole kiire. Sotamuseo tarjoaa liput, kiitos yhteistyöstä!

Arvonnassa kukin saavutettu sotilasarvo toi lisäarvan, eli korkeimmalle kavunneet olivat etulyöntiasemassa. Jäin tosin pohtimaan, tulisikohan lukutoukkien armeijan puuhastelusta tositilanteessa yhtään mitään, sen verran monta korkean tason upseeria joukkoomme mahtuu... Rivisotilaiden vähäinen määrä saattaisi koitua kohtalokkaaksi!

Lahjomaton arvontakone käynnistettiin ja onni suosi....


Norkkua Nenä kirjassa -blogista!


Jee!

Lopuksi totean, että ylennän täten juhlallisesti Nipvet-blogin Juhan viralliseksi Blogistanian Kirjamarsalkaksi. Juha luki vuoden aikana 65 sota-aiheista kirjaa. Huhhuh ja vau!

Myös Juha saa kaksi vapaalippua Sotamuseoon, sillä vaikka hän ei halunnut osallistua arvontaan, haluan tietenkin tukea hyvin sujunutta teemaharrastusta jatkossakin. Ehkä museovierailu mahdollistaa sen.

Norkku ja Juha, lähetättekö minulle sähköpostilla osoitteenne, niin postitan palkinnot mitä pikimmin.

Kiitos kaikille haasteeseen osallistuneille. Toivon haasteen tuoneen lukemisen iloa, suuria kokemuksia ja uusia ajatuksia. Ainakin oma näkemykseni sodasta ja sotakirjallisuudesta on peruuttamattomasti muuttunut.

Rauhaisaa ja tunnelmallista itsenäisyyspäivää kaikille!

*******************************

Ihminen sodassa -haasteen luetut kirjat:

Kaukaiset sodat

Eric H. Cline: 1177 B.C.: The Year Civilization Collapsed (Nipvet)
Matteo Collura: Kuka murhasi kenraalin (Hyönteisdokumentti)
J. Fenimore Cooper: Haukansilmä (Jokken kirjanurkka)
Bernard Cornwell: Azincourt (Nipvet)

Bernard Cornwell: Kuninkaiden kuolema (Nipvet)
María Dueñas: Ommelten välinen aika (Nannan kirjakimara)
Arthur M. Eckstein: Rome Enters the Greek East (Nipvet)

Peter Englund: Pultava (Oksan hyllyltä)
Diana Gabaldon: Written In My Own Heart's Blood (Hyllytontun höpinöitä)
Nikolai Gogol: Taras Bulba (Tarukirja, Eniten minua kiinnostaa tie)
Alice Hoffman: Aavikon kyyhkyset (Kirjojen keskellä)
Tom Holland: Rubicon: The Triumph and Tragedy of the Roman Republic (Nipvet)
Conn Iggulden: Trinity (The Wars of Roses #2) (Nenä kirjassa)
Ismail Kadare: Kolme surulaulua Kosovolle (Maailman ääreen, Kirja joka maasta)
Ksenofon: Kyyroksen sotaretki (Nipvet)
Rosalind Laker: Kuningattaren perintö (sheferijm)
Jussi T. Lappalainen: Sadan vuoden sotatie (Nipvet)
Mirkka Lappalainen: Susimessu (Nipvet)
Mirkka Lappalainen: Pohjolan leijona – Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611–1632 (Nipvet)
Thomas Mann: Pyhä syntinen (Jokken kirjanurkka)
Lauro Martines: Furies: War in Europe 1450-1700 (Nipvet)

Marc Morris: The Norman Conquest (Nipvet)

Joseph F. O'Callaghan: Reconquest and Crusade in Medieval Spain (Nipvet)
Amos Oz: Kuolemaan asti (Eniten minua kiinnostaa tie)
Boris Pasternak: Tohtori Živago (Jokken kirjanurkka)
Régine Pernoud: Ristiretket (Nipvet)
Steven Runciman: The Fall of Constantinople 1453 (Nipvet)

Johan Ludvig Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat (Kirjava kukko, Luettua elämää)
William Shakespeare: Henrik VI (Nenä kirjassa)
Henryk Sienkiewiz: Bartek sankari (Luettua elämää)
P. J. Stahl: Sankarityttönen Ukrainasta (sheferijm)
Sunzi: Sodankäynnin taito (Kaisa Reetta T.)
Giuseppe Tomasi di Lampedusa: Tiikerikissa (Jokken kirjanurkka)
Zacharias Topelius: Talvi-iltain tarinoita 1 (Nenä kirjassa)
Zacharias Topelius: Talvi-iltain tarinoita 3 (Nenä kirjassa)
Alki Zei: Villikissa katsoo lasin takaa (sheferijm)
Tuure Vierros: Lähellä kuolon rantaa (Nipvet)
Kristiina Vuori: Näkijän tytär (Tarukirja)

Mika Waltari: Johannes Angelos (Oksan hyllyltä)
Jack Weatherford: Genghis Khan and the Making of the Modern World (Nipvet)

C. V. Wedgwood: The Thirty Years War (Nipvet)

Heikki Ylikangas: Nuijasota (Nipvet)
J. O. Åberg: Pohjanmaan helmi (Orfeuksen kääntöpiiri)

Sisällissodat, kapinat ja vallankaappaukset

Miguel Angel Asturias: Herra presidentti (Jokken kirjanurkka)
Mariano Azuelo: The Underdogs (Nipvet)
Ishmael Beah: A Long Way Gone (Kirjavalas)
Antony Beevor: Taistelu Espanjasta (Nipvet)
Gwen Bristow: Celia Garth (sheferijm)
Giuseppe Catozzella: Et kai vaan pelkää? (Mari A:n kirjablogi)
Elisabeth Pickett Chevalier: Lannistumaton nainen (sheferijm)
Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset (Kirjakaapin kummitus, Nannan kirjakimara, Mari A:n kirjablogi, Nenä kirjassa, Kirja joka maasta)
Charles Dickens: A Tale of Two Cities (Nipvet)
Nuruddin Farah: Perhesalaisuuksia (Kirja joka maasta)
Carlos Fuentes: Artemio Cruzin kuolema (Nipvet)
Gabriel García Marguez: Sadan vuoden yksinäisyys (1001 kirjaa ja yksi pieni elämä)
Romesh Gunesekera: Noontide Toll (Kirja joka maasta)
Romesh Gunesekera: Reef (Kirja joka maasta)
Anu Hakala: Housukaartilaiset (Hyllytontun höpinöitä)
Ernest Hemingway: Kenelle kellot soivat (Maailman ääreen, Nipvet)
Venla Hiidensalo: Karhunpesä (Kirjakaapin kummitus)
Laila Hirvisaari: Vienan punainen kuu (Kirjan pauloissa)
John Keegan: The American Civil War – A Military History (Nipvet)
Teemu Keskisarja: Viipuri 1918 (Matkalla tuntemattomaan, Eniten minua kiinnostaa tie)

Ilpo Koskela: Paholaisen kuiskaus (Oksan hyllyltä)
Anni Kytömäki: Kultarinta (Vielä yksi rivi, Kulttuuri kukoistaa, Kirjojen keskellä, Luettua elämää)
Niilo Lauttamus: Korpipartio (Kulttuuri kukoistaa)
Niilo Lauttamus: Saappaat edellä (Kulttuuri kukoistaa)
Joel Lehtonen: Kuolleet omenapuut (Luettua elämää)
Lauri Lepola: Rohkeat punatytöt Tampereella 1918 (Hyllytontun höpinöitä)
Auli Leskinen: Petojen aika (P.S. Rakastan kirjoja, Kulttuuri kukoistaa, Mari A:n kirjablogi, Kirja joka maasta)

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (Kirjava kukko, Kirjakaapin kummitus, Pihin naisen elämää, Nipvet)
Gene Luen Yang: Boxers, Saints (Nenä kirjassa)
Edward Luttwak: Coup d'État: A Practical Handbook (Nipvet)
Jukka I. Mattila & Jarkko Kemppi: Suomen vapaussota 1918 (Hyllytontun höpinöitä)
Margaret Mitchell: Tuulen viemää (1001 kirjaa ja yksi pieni elämä)
Ellinor Mend: Punikkityttö ja jääkäriupseeri (Kirjan pauloissa)
Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha (Kirjakaapin kummitus, Nannan kirjakimara, Mari A:n kirjablogi)
Tuulikki Pekkalainen: Lapset sodassa 1918 (sheferijm, Kirjojen keskellä, Hyllytontun höpinöitä)
Roger Pethybridge: Venäjän vallankumous silminnäkijäin kuvaamana (Nipvet)
Aleksandr Puškin: Kapteenin tytär (Hyönteisdokumentti)
Mihail Sholohov: Kertomuksia (Tarukirja)
Martin Suter: Der Koch (Tarukirja)
Pirjo Tuominen: Itkevät syvät vedet (Kirjoja ja muita kauniita)
Mario Vargas Llosa: Vuohen juhla (Jokken kirjanurkka)
Kjell Westö: Missä kuljimme kerran (Maailman ääreen, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä)
Marguerite Yourcenar: Armonlaukaus (Nipvet)

Maailmansodat

I maailmansota

J. H. J. Andriessen: Ensimmäinen maailmansota valokuvina (Orfeuksen kääntöpiiri)
Pat Barker: Regeneration (Nipvet)
John Boyne: Kuudes mies (Nenä kirjassa)
Alex Capus: Léon ja Louise (Kaisa Reetta T., Eniten minua kiinnostaa tie)
John Dos Passos: Three Soldiers (Nipvet)
Ernest Hemingway: Jäähyväiset aseille (Jokken kirjanurkka)
Sébastien Japrisot: A Very Long Engagement (Nipvet)

Ernst Jünger: Storm of Steel (Nipvet)

Andreas Latzko: Men in War (Nipvet)
Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa (Leena Lumi, Eniten minua kiinnostaa tie)
William March: Komppania K (Hyönteisdokumentti, Leena Lumi, Matkalla tuntemattomaan)
L. M. Montgomery: Kotikunnan Rilla (Jokken kirjanurkka, Maailman ääreen)
Michael Morpurgo: Sotahevonen (Kirjakaapin kummitus, Eniten minua kiinnostaa tie)
Samu Nyström: Helsinki 1914–1918 – Toivon, pelon ja sekasorron vuodet (Täällä toisen tähden alla)
Erich Maria Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta (Maailman ääreen, Orfeuksen kääntöpiiri, Nipvet, Eniten minua kiinnostaa tie)
Jacques Tardi: C'était la guerre des tranchées (Nipvet)

Barbara W. Tuchman: The Guns of August (Nipvet)
Mario Vargas Llosa: Keltin uni (Luettua elämää)

II maailmansota

Esa Anttala: Päämajan kaukopartio (Kirjojen keskellä)

Kate Atkinson: Elämä elämältä (Vielä yksi rivi, P.S. Rakastan kirjoja, Nannan kirjakimara, Kulttuuri kukoistaa, Kirjojen keskellä)
Antony Beevor: Stalingrad (Nipvet)
Antony Beevor: Toinen maailmansota (Nipvet)
Antony Beevor & Artemis Cooper: Pariisi miehityksen jälkeen 1944-1949 (Oksan hyllyltä)
Nicholas Best: Viisi päivää jotka vavisuttivat Eurooppaa (Eniten minua kiinnostaa tie)
Heinrich Böll: Aadam, missä olit (Kirjoja ja muita kauniita)
Robert M. Edsel, Bret Witter: Monuments Men - historian suurin taideryöstö (Nenä kirjassa)
Will Eisner: Myrskyn silmään (Nenä kirjassa)
Michael Frayn: Vakoojat (Tarukirja)
Dmitri Frolov: Kuviin vangitut. Suomalaiset sotavangit valokuvissa (P.S. Rakastan kirjoja)
Günter Grass: Ravunkäyntiä (Nannan kirjakimara)
Max Hastings: Inferno: The World at War, 1939-1945 (Nipvet)

Laila Hietamies: Siellä jossakin (Kirjava kukko)
Laila Hietamies: Hylätyt talot, autiot pihat (1001 kirjaa ja yksi pieni elämä)
Sami Hilvo: Viinakortti (Eniten minua kiinnostaa tie)
Victoria Hislop: Elämänlanka (Mari A:n kirjablogi)
Anitta Kaitajärvi: Rikotut kuvat (Luettua elämää)
Teemu Keskisarja: Tolvajärven jälkeen – Suurtaistelun ihmisten historia (Eniten minua kiinnostaa tie)
Katja Kettu: Kätilö (Pihin naisen elämää, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä)
Ville Kivimäki: Murtuneet mielet (Jokken kirjanurkka, Kulttuuri kukoistaa, Kujerruksia, Hyllytontun höpinöitä, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Nipvet)
Keijo Korhonen: Poika, kertomus kylästä joka kerran oli (Luettua elämää)
Jelena Kuzina: Anna Ahmatova, koditon (Luettua elämää)
Heidi Köngäs: Dora, Dora (Kirjakaapin kummitus, Vielä yksi rivi, Maailman ääreen)

Väinö Linna: Tuntematon sotilas (P.S. Rakastan kirjoja, Nipvet)
Jenni Linturi: Isänmaan tähden (Kannesta kanteen, Eniten minua kiinnostaa tie)
Wendy Lower: Hitlerin raivottaret (Hyllytontun höpinöitä, Nenä kirjassa, Eniten minua kiinnostaa tie)
Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas (Kirjakaapin kummitus, Kaisa Reetta T., Kannesta kanteen)
Ian McEwan: Sovitus (Maailman ääreen)
Veijo Meri: Tukikohta (P.S. Rakastan kirjoja)
Keiji Nakazawa: Hiroshiman poika (Kirjojen keskellä)
Irène Némirovsky: Ranskalainen sarja (Eniten minua kiinnostaa tie)
Sari Näre & Jenni Kirves (toim.): Luvattu maa – Suur-Suomen unelma ja unohdus (Matkalla tuntemattomaan, Eniten minua kiinnostaa tie)
Tanja Pohjola: Lintu pieni (Vielä yksi rivi, Kulttuuri kukoistaa, Leena Lumi)
Antero Raevuori: Hävittäkää Helsinki! (Kulttuuri kukoistaa)
Pertti Rajala: Talvisota – Talvisodan arkea selkosuomeksi (Eniten minua kiinnostaa tie)
W. G. Sebald: Austerlitz (P.S. Rakastan kirjoja)
Julian Semjonov: Kevään seitsemäntoista hetkeä (Tarukirja)

Carlo Sgorlon: Menetettyjen jokien armeija (Oksan hyllyltä)
Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (Pihin naisen elämää, Vielä yksi rivi, Kannesta kanteen)
Esa Sirén: Aunuksen terässade (Kirjan pauloissa)
Josef Skvorecky: Ihmismielten insinööri (Hyönteisdokumentti)

Aleksandr Solženitsyn: Preussin yöt (Oksan hyllyltä, Kirjoja ja muita kauniita)
Art Spiegelman: Maus (Kirjojen keskellä, Orfeuksen kääntöpiiri)
Mila Teräs: Harmaat enkelit (Kirjan pauloissa, Mari A:n kirjablogi)
Jouni Tilli: Suomen pyhä sota – Papit jatkosodan julistajina (Eniten minua kiinnostaa tie)

Antti Tuuri: Rata (Kirjava kukko)
Antti Tuuri: Talvisota (P.S. Rakastan kirjoja)
Irja Virtanen: Kenttäharmaita naisia (Kirjan pauloissa)
Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 (Kujerruksia, Eniten minua kiinnostaa tie)
Kurt Vonnegut: Äiti yö (Matkalla tuntemattomaan)
Michael Wallner: Pariisin huhtikuu (P.S. Rakastan kirjoja)
Sarah Waters: Yövartio (Kirjakaapin kummitus, Kulttuuri kukoistaa, Orfeuksen kääntöpiiri)
Helen Wells: Ursula maailmalla, Ursula lentää, Ursula palaa kotiin (Nenä kirjassa)
Lars Westerlund: Saksan vankileirit Suomessa (Tarukirja)
Eric Williams: Hyppyarkku (1001 kirjaa ja yksi pieni elämä)
Markus Zusak: Kirjavaras (sheferijm, Kirjakaapin kummitus, Pihin naisen elämää, P.S. Rakastan kirjoja, Tarukirja, Nannan kirjakimara, Kulttuuri kukoistaa, Klassikkojen lumoissa, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä)

Sodan liepeillä

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu (Pihin naisen elämää)
Louis de Bernières: Captain Corellis's Mandolin (Nipvet)
Rhidian Brook: Talo Elben rannalla (Kirja joka maasta)
Fiona Carnarvon: Lady Almina and the Real Downton Abbey (Nenä kirjassa)
Carlo Cassola: Buben tyttö (Hyönteisdokumentti)
E. E. Cummings: The Enormous Room (Nipvet)
Misha Defonseca: Susilapsi (Nannan kirjakimara)

Slavenka Drakulić: Balkan Express (Oksan hyllyltä)
Jean Giono: Mies joka istutti puita (Kirjojen keskellä)
Günter Grass: Peltirumpu (Jokken kirjanurkka)
Günter Grass: Kissa ja hiiri (Jokken kirjanurkka, Nipvet)
Graham Greene: The Quiet American (Nipvet)
Hélène Gremillon: Uskottuni (Eniten minua kiinnostaa tie)
Paula Havaste: Kaksi rakkautta (P.S. Rakastan kirjoja, Täällä toisen tähden alla)
Antti Heikkinen: Pihkatappi (Pihin naisen elämää)
Heli-Maija Heikkinen: Viestikyyhkyupseeri (Kirjakaapin kummitus, Kulttuuri kukoistaa)
Antti Hyry: Isä ja poika (P.S. Rakastan kirjoja)

Ville Hänninen & Jussi Karjalainen: Sarjatulta! Sota-ajan suomalaiset pilapiirrokset ja sarjakuvat (Oksan hyllyltä)
Helli Kaikkonen: Leikkisiskot (sheferijm)
Anitta Kaitajärvi: Rikotut kuvat (Kirjoja ja muita kauniita)
Daniel Katz: Kun isoisä Suomeen hiihti (Kujerruksia)
Thomas Keneally: Schindler's Ark (Nipvet)
Eeva Kilpi: Noidanlukko (P.S. Rakastan kirjoja)
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (Kaisa Reetta T., Pihin naisen elämää, Kulttuuri kukoistaa, Kirjojen keskellä, Leena Lumi, Kannesta kanteen, Luettua elämää, Hyllytontun höpinöitä, Mari A:n kirjablogi)
Danilo Kiš: Varhaisia suruja (Hyönteisdokumentti)
Tapio Koivukari: Käpykaartilaiset (Kirjoja ja muita kauniita)
Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia (1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Orfeuksen kääntöpiiri)
Aili Konttinen: Inkeri palasi Ruotsista (sheferijm, Kirjan pauloissa)
Ágota Kristóf: Iso Vihko (P.S. Rakastan kirjoja, Kujerruksia)
Tuomas Kyrö: Liitto (1001 kirjaa ja yksi pieni elämä)
Sirpa Kähkönen: Rautayöt (Maailman ääreen)
Sirpa Kähkönen: Jään ja tulen kevät (Maailman ääreen)
Sirpa Kähkönen: Neidonkenkä (Kirjoja ja muita kauniita)
Sirpa Kähkönen: Hietakehto (Kirjoja ja muita kauniita)
Sirpa Kähkönen: Graniittimies (Kulttuuri kukoistaa, Kirjojen keskellä)
J. M. G. Le Clézio: Alkusoitto (Kirjan pauloissa, Eniten minua kiinnostaa tie)

Mona Leo: Elämä rakastaa sinua (Oksan hyllyltä)
Doris Lessing: Lumous haihtuu (Jokken kirjanurkka)
Kai Linnilä: Kotirintaman kasvot (P.S. Rakastan kirjoja)
Jenni Linturi: Malmi, 1917 (Kirjakaapin kummitus, Kulttuuri kukoistaa, Klassikkojen lumoissa, Kannesta kanteen, Mari A:n kirjablogi, Täällä toisen tähden alla)
Andreï Makine: Vera (Kirjan pauloissa)
Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi (Nannan kirjakimara)

Rosa Meriläinen: Nainen punainen (Oksan hyllyltä)
Toni Morrison: Koti (Kirjakaapin kummitus, Nannan kirjakimara, Nenä kirjassa, Eniten minua kiinnostaa tie)
Enni Mustonen: Lapinvuokko (Oksan hyllyltä)
Herta Müller: Hengityskeinu (Nannan kirjakimara)
Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni (Tarukirja)
Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta (Kirjan pauloissa, Eniten minua kiinnostaa tie)
Kenzaburo Oe: Nip the Buds, Shoot the Kids (Hyönteisdokumentti)
Michael Ondaatje: Englantilainen potilas (Nipvet)
Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme (Luettua elämää)

Arturo Pérez-Reverte: Taistelumaalari (Oksan hyllyltä, Tarukirja)
Maria Prilezhajeva: Tanja Slesareva (sheferijm)
Raymond Radiguet: Paholainen ruumiissa (Eniten minua kiinnostaa tie)
Aksel Sandemose: Ihmissusi (Jokken kirjanurkka)
Katri Savolainen: Vaaravyöhykkeen tytöt (sheferijm)
Joni Skiftesvik: Yli tulen ja jään (P.S. Rakastan kirjoja)
Muriel Spark: The Girls of Slender Means (Nipvet)
M. L. Stedman: Valo valtameren yllä (Kirjojen keskellä)
Vercors: Meren hiljaisuus (Eniten minua kiinnostaa tie)
Eeva Virtanen: Tyttö Monrepoon nurkalta (Kirjan pauloissa)
Eeva Vuorenpää: Arvet: Romaani sotavuodesta 1941 (Kirjan pauloissa)
Mika Waltari: Rakkaus vainoaikaan (Kirjoja ja muita kauniita)

Helen Wells: Ursula maailmalla (Oksan hyllyltä)
Rebecca West: The Return of the Soldier (Nipvet)
Kjell Westö: Kangastus 38 (Kirjakaapin kummitus, Maailman ääreen, Kulttuuri kukoistaa, Luettua elämää)


Moderni sota ja sodankäynti

Qais Akbar Omar: Yhdeksän tornin linnake (Kirjavalas, Kirja joka maasta)
Hassan Blasim: Irakin purkkajeesus (Mari A:n kirjablogi)
J. M. Coetzee: Barbaarit tulevat (Jokken kirjanurkka)
Slavenka Drakulić: Aivan kuin minua ei olisi (Kirjakaapin kummitus)
Slavenka Drakulić: Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään – Sotarikolliset tuomiolla (Eniten minua kiinnostaa tie)
Will Eisner: Last Day in Vietnam (Nenä kirjassa)
T. R. Fehrenbach: This Kind of War (Nipvet)
David Finkel: Thank You for Your Service (Nipvet)
Ken Follet: Edge of Eternity (Nenä kirjassa)
Paolo Giordano: Ihmisruumis (Mari A:n kirjablogi)
Jo Glanville (toim.): Qissat: Short stories of Palestinian Women (Maailman ääreen)
Samuel P. Huntington: The Clash of Civilizations and the Remaking of World Order (Nipvet)
Anilda Ibrahimi: Punainen morsian (Kaisa Reetta T.)
Anilda Ibrahimi: Ajan riekaleita (Vielä yksi rivi)
Sebastian Junger: Sota – Amerikkalaisjoukkojen mukana Afganistanissa (Nipvet)
Ismail Kadare: Seuraaja (Nannan kirjakimara)

Ahmadou Kourouma: Ei Allahin tartte (Oksan hyllyltä, Nannan kirjakimara)

Joe Kubert: Faksi Sarajevosta (Oksan hyllyltä)
John Le Carré: The Spy Who Came In from the Cold (Nipvet)
Ann-Marie MacDonald: Linnuntietä (1001 kirjaa ja yksi pieni elämä)
Enni Mustonen: Metsäkukkia asvaltilla (Kirjan pauloissa)
Marina Nemat: Prisoner of Teheran (Kirjavalas)
Téa Obreht: Tiikerin vaimo (Maailman ääreen)
Tim O'Brien: The Things They Carried (Nipvet)
Atiq Rahimi: Unen ja kauhun labyrintti (Nannan kirjakimara)
Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo (Kirjakaapin kummitus, P.S. Rakastan kirjoja, Luettua elämää, Kirjavalas, Kirja joka maasta)
Raskal ja Sophie: Tinka (Luettua elämää)
Jani Saxell: Sotilasrajan unet (Kulttuuri kukoistaa)
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (Hyllytontun höpinöitä)
Dubravka Ugrešić: Kiputilahallitus (Mari A:n kirjablogi)
Andrew Wiest (toim.): Vietnamin sota (Nipvet)


Kuvitteelliset sodat

Max Brooks: Sukupolvi X – Zombisodan aikakirjat (Orfeuksen kääntöpiiri)
J. M. Coetzee: Michael K:n elämä (Hyönteisdokumentti)
Gwynne Dyer: Climate Wars (Nipvet)
Magdalena Hai: Susikuningatar (Kujerruksia)
Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta (Kirjojen keskellä, Eniten minua kiinnostaa tie)
Robert A. Heinlein: Starship Troopers (Nipvet)
Hugh Howey: Siilo (Nenä kirjassa)
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (Kirjojen keskellä)
Kenneth Macksey: First Clash (Nipvet)
G. R. R. Martin (toim.): Dangerous Women (Nenä kirjassa)
Ralph Peters: Red Army (Nipvet)
Veronica Roth: Insurgent (Nenä kirjassa)
Orson Scott Card: Ender's Game (Kujerruksia)
Maria Turtschaninoff: Arra (Eniten minua kiinnostaa tie)
H. G. Wells: Maailmojen sota (Maailman ääreen, Orfeuksen kääntöpiiri)


Sotakokemukset

Hans Fallada: Yksin Berliinissä (Täällä toisen tähden alla)
Zlata Filipovic: Zlatan päiväkirja (Nannan kirjakimara)
Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja (Maailman ääreen, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Eniten minua kiinnostaa tie)
Moses Isegawa: The War of the Ears (Kirja joka maasta)
Yrjö Jylhä: Kiirastuli (Matkalla tuntemattomaan, Nipvet)
Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta (Hyllytontun höpinöitä)
Alex Kershaw: Dachaun vapauttaja – Pitkä marssi Sisilian maihinnoususta keskitysleirin porteille (Eniten minua kiinnostaa tie)
Carol Ann Lee: Anne Frank 1929–1945 (Maailman ääreen)
Leon Leyson: Poika joka pelastui – Schindlerin listan kuopus (Kirjan pauloissa, Mari A:n kirjablogi, Nenä kirjassa, Kirjava kukko)
Lena Muhina: Piirityspäiväkirja (Kirjakaapin kummitus, Nannan kirjakimara, sheferijm, Leena Lumi)
George Orwell: Katalonia, Katalonia! (Nipvet)
Timo K. Mukka: Täältä jostakin (Klassikkojen lumoissa)
Anni Polva: Elettiin kotirintamalla (Kirjojen keskellä)
Dominique Nigaud: Aavikkoromaani (Klassikkojen lumoissa)
Väinö Tanner: Unohdetut päiväkirjat 1943–44 (Matkalla tuntemattomaan)
Arvo Turtiainen: Ihminen 503/42 (Täällä toisen tähden alla)
Boel Westin: Tove Jansson – Ord, bild, liv (Hyllytontun höpinöitä)
Harald Öhquist: Talvisota minun näkökulmastani (Nipvet)


Yleinen sotahistoria

John Keegan: Intelligence in War (Nipvet)
John Keegan: Sodankäynnin historia (Nipvet)
John Keegan: The Face of Battle (Nipvet)
Henrik Laine: Outo sota (Hyllytontun höpinöitä)

Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa

Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa
Suomentaja: Sirkka Aulanko
Minerva 2014
546 s.
Au revoir là-haut (2013)

Arvostelukappale.


Ensimmäisen maailmansodan viimeisinä hetkinä sotamies Albert Maillard todistaa, kuinka luutnantti Henri d'Aulnay-Pradelle, varansa menettäneen aatelissuvun viimeinen vesa, ampuu omia miehiä. Albert joutuu siksi itsekin hengenvaaraan, josta hänet pelastaa toinen rivimies, Édouard Péricourt. Édouard loukkaantuu tapahtumissa vakavasti, mutta selviää.

Sota päättyy, mutta kunkin miehen mielessä se jatkaa kulkuaan. Édouard haluaa olla kuin kuollut: hän on menettänyt sananmukaisesti kasvonsa, eikä halua olla enää tekemisissä varakkaan perheensä kanssa. Perhe ei koskaan oikein hyväksynyt häntä omana itsenään, taiteilijana. Albert auttaa kiitollisuudenvelassa Édouardia hankkimaan valehenkilöllisyyden ja välittää Péricourtin perheelle tiedon tämän kuolemasta. Kun Édouardin sisar Madeleine saapuu hakemaan veljensä ruumista, Henri d'Aulnay-Pradelle astuu näyttämölle. Pariskunta avioituu pian.

Édouard ja Albert elävät vaatimattomissa oloissa ja koettavat selvitä päivän toisensa jälkeen. Kuviota sekoittavat rakkaus, pettymykset, morfiini ja lopulta myös suuruudenhulluus. Miehet päätyvät suunnittelemaan ja toteuttamaan valtaisaa huijausta, jonka tarkoituksena on rikastua ja jättää Ranska ja Pariisi kauas taakse. Samaan aikaan toisaalla Henri pyrkyröi kohti vehreämpää tulevaisuutta, sillä edes varakas naimakauppa ei ole taannut hänelle menestystä.

Pierre Lemaitren Näkemiin taivaassa on melankolinen tarina. Se alkaa rintamalta ja kuvaa ensimmäisen viidenneksensä sodan loppuvaiheen sekasortoa ja paniikkia. Albert on onneton vässykkä, epävarma ja sanoissaan sekoileva reppana, joka ei saa kiinni itsestään tai elämästään. Ansiokkaasti hän kuitenkin huolehtii toveristaan Édouardista.

Édouard itse jää arvoitukseksi. Sota ja vammutuminen haavoittavat häntä pahasti sekä fyysisesti että psyykkisesti. Hän ei piirrä eikä maalaa aikoihin sodan jälkeen, mutta lopulta kuvallinen ilmaisu palaa hänen elämäänsä takaisin. Perhesuhteiden monimutkaisuus ja Édouardin pettymys perheensä asenteeseen vaikuttaa dramaattisesti kaikkien Péricourtien elämään.

Henri taas on häikäilemätön pyrkyri, suorastaan herkullisen kammottava hahmo. Vaikka hän on paha, Lemaitre ei ole liioitellut häntä kirjoittaessaan. Henrin kaltaisia ihmisiä on aina siellä, missä on mahdollisuus muiden hyväksikäyttöön ja oman edun ajamiseen – siis kaikkialla.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen Pariisi on surumielinen ja kuitenkin tulevaisuuteen uskova kaupunki. Sota on vienyt paljon ja tuonut mukanaan surua ja menetyksiä. Ihminen pääsee kuitenkin pienilläkin teoilla kiinni uuteen, ja vaikka ne eivät kestäisi päivänvaloa, yksilölle ne merkitsevät avointa tulevaisuutta.

Näkemiin taivaassa on kirja häikäilemättömyydestä, sodan jäljistä, uusista aluista, solidaarisuudesta ja ihmisen rikkonaisuudesta. Se kuvaa hyvin epätäydellisiä ihmisiä, joiden elämästä koostuu rikas ja moniulotteinen verkosto. Siinä seikkaillessaan lukija pääsee syvälle lähes sadan vuoden takaiseen Pariisiin, joka on hyvin erilainen kuin kadotetun sukupolven boheemien kautta on opittu uskomaan.

______

Myös Leena Lumi on kirjoittanut tästä kirjasta.

Näkemiin taivaassa on viimeinen Ihminen sodassa -haasteeseen lukemani kirja, 28. sellainen, eli kenraali Suketus täällä hei! Haaste päättyy tänään ja siihen on tullut jo runsaasti koosteita. Kiitos niistä! Kokoan haasteen päätöstekstin ensi viikon aikana. Vuoden aikana on kertynyt hurja määrä luettuja kirjoja aivan laidasta laitaan, mahtavaa.

Nuoren tytön päiväkirja

Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja
Suomentaja: Eila Pennanen
Tammi 1964 (1. painos 1955)
317 s.
Het Achterhuis (1947)

Kirppariostos.


Minulla on ollut aukko sivistyksessä. En ole lukenut Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirjaa, vaikka eivätkö kaikki ole? Olen kyllä lukenut Anne Frankista, useampaankin kertaan eri lähteistä, mutta neidin oma päiväkirja on jäänyt klassikkoasemastaan huolimatta jalkoihin. Kirja on maannut hyllyssänikin jo vuosikausia jonkin muinaisen kirpparireissun tuloksena, lukematta.

Nyt oli aika.

Nuoren tytön päiväkirja alkaa kaksi päivää Annen 13-vuotissyntymäpäivän jälkeen, 14.6.1942. Anne saa syntymäpäivälahjaksi päiväkirjan, jonka hän nimeää Kittyksi. Heinäkuussa Frankin perhe (vanhemmat, isosisko Margot ja Anne) piiloutuu yhdessä kolmihenkisen Van Daanin perheen kanssa toimistotalon "salaiseen siipeen", pois natsien näköpiiristä. Anne kirjaa ajatuksiaan Kittylle yli kahden vuoden ajan, elokuuhun 1944 asti. Päiväkirjan viimeinen merkintä on elokuun ensimmäiseltä päivältä. Kolme päivää myöhemmin salaiseen siipeen tehtiin ratsia ja kaikki asukkaat pidätettiin. Frankin perheestä vain isä palasi takaisin keskitysleiriltä.

Natsien juutalaisvainot ovat aihepiiri, joka pitää suun viivana aina vain. Ihmisen pahuus ja kyky tehdä toisille ihmisille käsittämättömiä asioita eivät vain mahdu ymmärrykseen. Pahuutta on olemassa joka päivä, ympäri maailman. Ja vaikka kauheuksista tiedetään, niille ei aina osata tai haluta tehdä mitään.

Toista maailmansotaa pohtiessa tulee miettineeksi, miten on mahdollista, että jotain niin käsittämätöntä kuin natsihallinnon aatemaailma on voinut olla. Ja miten 2010-luvulla edelleen on ihmisiä, jotka yhtyvät natsien mielipiteisiin, tavalla tai toisella? Pieni mieli on ihmeissään.

Nuoren tytön päiväkirja on sekä kiehtova että rasittava lukukokemus. Se on kiehtova, koska se on aito (jonkinmoista jälkikäteistä stilisointia lukuunottamatta) dokumentti toisen maailmansodan aikaisesta Hollannista. Se on rasittava, koska se on, no, teinitytön päiväkirja. Anne on samaan aikaan naiivi, elämänhimoinen, varhaiskypsä, hölmö, ristiriitainen ja kovin aito. Niin kuin teinitytön kuuluukin.

Anne joutui elämään hyvin poikkeuksellista elämää. Ennen sotaa hän oli varakkaan juutalaisperheen kuopus, tyttö, jonka elämänpolku näytti varmastikin melko tarkkaan harkitulta. Sota ja juutalaisvainot muuttivat kaiken, ja perhe joutui muuttamaan hyvin poikkeuksellisiin oloihin. Piilottelu osoittautui hyvin raskaaksi sekä yhteiseltä että henkilökohtaiselta kantilta ajatellen. Suljetussa tilassa seuralla on suuri merkitys ja jos samalla on tarkoitus kasvaa vähitellen aikuiseksi, oletukset ja paineet nousevat jo melkoisen suuriksi.

Kirjassa on paljon arkisia huomioita, mutta samalla siinä on pohdiskelua nuoren naisen elämästä, ihmissuhteista, perheestä ja sodasta. Kahden piilossa eletyn vuoden aikana Anne kohtaa monenlaisia haasteita, vaikka elämänpiiri ei laajene tarkkaan rajattujen neliöiden ulkopuolelle. Ehkä murrosikä ja aikuistuminen on lopulta varsin universaalia, ajasta, paikasta ja olosuhteista riippumatta?

Nuoren tytön päiväkirja on tarpeellinen kirja luettavaksi edelleen, vaikka Annen elämästä on jo 70 vuotta. Tyttöys ei katoa minnekään, vaikka se lukittaisiin millaisten ovien taakse. Eikä ensirakkaus latistu, vaikkei se koskaan pääsisi raolleen avattua ikkunaa kauemmas.

Kokemuksista me koostumme, yhtä arvokkaista kaikki tahoillamme.

_____

Paljonhan tästä kirjasta on kirjoitettu. Muutamia linkkejä muihin blogeihin: Luettua, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Jokken kirjanurkka, Maailman ääreen, Villasukka kirjahyllyssä, Kirjaurakka.

Nuoren tytön päiväkirja on yksi ruksi hitaasti etenevällä TBR90+10-listallani sekä Ihminen sodassa -haasteessa (joka on vielä viikon verran käynnissä!).

Sami Hilvo: Viinakortti

Sami Hilvo: Viinakortti
Ulkoasu: ?
Tammi 2010
208 s.

Kirjastosta.


Mikaelin isoäiti on kuollut ja suku kokoontuu hautajaisiin isovanhempien taloon. Perhesuhteet eivät ole aiemminkaan olleet solmuttomat, eikä tilanne ainakaan parane. Mikael jää mummolan suojaan yöpymään ja asettamaan omaa elämäänsä oikeisiin uomiinsa. Hän löytää isoisänsä Urhon, kunnan nimismiehen, aikoja sitten kuolleen, jäämistöstä vanhan viinakortin, kirjeitä ja päiväkirjan. Isoisän elämä oli pohjimmiltaan aivan muuta kuin olisi voinut ajatella.

Tarinan toinen aikataso kertoo Urhosta. Nuoruuden kesästä, hetkistä ennen toista maailmansotaa. Kun sota sitten syttyy, on miesten tehtävä, mitä määrätään. Hyytävä talvisota ja jatkosota pian sen jälkeen, saastaiset olot rintamalla, huumeiden voimalla hiihdetyt kilometrit etulinjassa. Ne kaikki tulevat lukijalle tutuiksi.

Sodan lisäksi kirja tuo esiin kipeästi, kuinka vaikeaa on elämä, jos rakastaa ympäristönsä silmissä väärin. Urhon ja hänen elämänsä rakkauden Toivon suhde ei totisesti ole helppo, ei ennen sotaa, sen aikana tai sen jälkeen. Sota haavoittaa, ja niin tekee myös kielletty rakkaus.

Saman aiheen kanssa kipuilee pojanpoika Mikael, vaikka aika on eri, näennäisesti parempi. Onnea tuntuu joka tapauksessa olevan vaikeaa löytää, siitä pitää huolen ennakkoluuloinen maailma ympärillä ja toisaalta ihmisen taipuvaisuus melankoliaan.

Sota tulee kirjassa lähelle. Se haisee, kuuluu, näkyy, tuntuu. Sodassa säännöt ovat toiset, ihminen rimpuilee kiinni todellisuudessa kaikin käytössä olevin keinoin. Eloonjäämisvietti on hurja, se puskee läpi pelon ja väsymyksen. Oman inhimillisyytensä voi hukata, jos ei pidä siitä tarkasti kiinni.

Kirjassa on paljon seksuaalisuutta ja seksiä. Liikaakin? Pohdin lukiessani, miten aidosti seksi mahtuu samalle näyttämölle sotatapahtumien kanssa: onko sodassa aikaa himolle? Yhtäältä tuntuu, että lähes pakonomaiseksi muuttuva halu ei aivan sovi yhteen eloonjäämistaistelun kanssa, mutta toisaalta eikö se ole yksi perustavanlaatuisimmista vieteistä, joita meillä ihmisillä on?

Viinakortin maailma on samaan aikaan karu, karski ja hauras. Siinä rakennetaan suojakuorta vimmalla, ja silti kaiken yllä on kiinni jäämisen ja paljastumisen riski. Mikä on sallittua ja mikä kiellettyä? Kuka sen päättää ja määrittelee? Missä kulkee ihmisen sietokyvyn, uskalluksen ja rohkeuden raja?

Kirjavinkistä kiitos Arjalle.

______

Viinakortin ovat lukeneet myös Sara, Laura, Zephyr, Minna, Miia, Hanna ja Jori.

Ihminen sodassa -haaste kerryttää edelleen kirjapottiaan (vielä on kaksi viikkoa aikaa, ennen kuin haaste päättyy!).  

Ihminen sodassa enää 2,5 viikkoa

Muistutus muistutus!

Viime syksynä alkanut Ihminen sodassa -lukuhaaste päättyy parin viikon päästä, sunnuntaina 30.11. Siihen asti voi vielä lukea, blogata ja linkata sota-aiheisia kirjoja haasteeseen.

Koontipostauksen linkin voi jättää tämän muistutusviestin yhteyteen tai alkuperäiseen haastepostaukseen. Ilmoitathan samalla saavuttamasi sotilasarvon.

Haasteeseen osallistujien kesken arvotaan tietenkin palkinto, jonka sisältö lienee sopivissa määrin sotaa ja rauhaa. Ilmoita, jos et halua osallistua haastearvontaan.

Ei muuta kuin käymään viimeiset ratkaisevat taistelut, pian olemme valmiita vapauttamaan ihmisen sodasta!

Maria Turtschaninoff: Arra

Maria Turtschaninoff: Arra
Suomentaja: Marja Kyrö
Ulkoasu: Ea Söderberg
Tammi 2010
256 s.
Arra. Legender från Lavora (2009)

Kirjastosta.


Arra syntyy pieneen Simoran kylään ison perheensä kuopuksena. Pieni tummatukkainen tyttö on aina ulkopuolinen, eikä häntä halua perhe eikä muu yhteisö. Arra pysyykin vaiti. Vain metsässä, luonnon elementtien äärellä, hän on turvassa ja voi hyvin. Ihmisten kiintymys jää saamatta. Arra on taitava korinpunoja, mutta siitä huolimatta häntä pidetään viallisena, lähes epäihmisenä.

Arra joutuu muuttamaan alle kymmenvuotiaana metsästä Lagoran kaupunkiin, sisarensa Evian perheeseen. Evian ja hänen miehensä Arnel ovat käsityöläisiä ja kauppiaita. Perheeseen kuuluvat myös Arnelin sisar Unna ja Arran ja Evian sisar Kard. Elämä on työteliästä aamusta iltaan, ja Evia hallitsee perhettä rautaisella otteella. Hänen ainoa toiveensa oli päästä pois metsästä ja kohota yhteiskunnan rappusilla, eikä hän anna vähämielisenä pitämänsä siskonsa tai minkään muunkaan olla haaveensa tiellä. Kun paljastuu, että Arra on harvinaisen lahjakas kutojatar, raha alkaa kilistä Evian mielessä. Upeita kuvakudoksia kaupataan sekä Lagorassa että kaupungin ulkopuolelle. Kunnian taidosta saa Evia.

Arra on talon vanki, ja vain öisin hän karkaa kaupungin katoille vaeltamaan. Eräänä yönä hän kohtaa prinssi Surandon, eikä elämä voi sen jälkeen olla koskaan enää ennallaan. Lisäksi taustalla väreilee sodan uhka heikon kuninkaan ja pieleen menneen diplomatian vuoksi. Se pakottaa Arrankin ulos kuorestaan, ottamaan käyttöön kaikki taitonsa ja voimansa.

Olen vähän ihastunut Maria Turtschaninoffiin. Luin tuossa vastikään hänen tuoreimman kirjansa Maresin, joka on tänä vuonna myös Finlandia Junior -ehdokas. Maresi sijoittuu tähän samaan fantasiamaailmaan kuin Arrakin, mutta kyse ei ole sarjasta vaan täysin itsenäisistä osista. Arra oli Finlandia Junior -ehdokkaana ilmestymisvuonnaan, mutta voiton vei Mari Kujanpään ja Aino-Maija Metsolan Minä ja Muro. Tänä vuonna toivon Turtschaninoffille menestystä, sen verran vaikuttunut olen hänen tuotannostaan.

Mistä ihastuminen johtuu? Vaikea sanoa. Monestakin asiasta. Turtschaninoffin luoma maailma on kiehtova, salaperäinen, muttei liian vaikeaselkoinen tai omituinen. Ympäristö ja elämäntapa ovat luonnonläheiset ja varsin keskiaikaiset. Yhteisö menee aina yksilön edelle, perheen kunnia ja ulkokuori on tärkeintä, mitä on. Se aiheuttaa tietenkin ongelmia.

Kerronta on omaa luokkaansa, ja sen välittyminen suomenkieliselle lukijalle on tietenkin suomentaja Marja Kyrön ansiota. Tarina etenee soljuen, eikä käänteitä selitetä puhki. Arran sisäinen maailma on vahva, ja vaikkei hän puhu, viestintä ei jää piiloon. Luonnon ja ympäröivän maailman vaikutus on kuvattu hienosti. Kuinka paljon enemmän näkee, kuulee ja kokee, kun keskittyy hiljaisuuteen hälyn takana?

Vaikka kirja viihdytti minua suuresti, se herätti myös ikäviä tunteita, lähinnä surua. Arraa kohdellaan todella väärin, aina vain uudelleen ja uudelleen. Kirja muistuttaa erilaisuuden sietämisen vaikeudesta ja vierauden pelosta. Se osoittaa, kuinka tutustakin voidaan rakentaa vierasta ja uhkaavaa, kun niin päätetään. Epäoikeudenmukaisuus on useimmiten vain yhden julman valinnan päässä.

Turtschaninoff ammentaa ikiaikaisesta universaalista tarinaperinteestä, mutta hän tekee sen tuoreella ja omaäänisellä tavalla. Tarinan kaari on eheä ja se pitää lukijan koukussaan alusta loppuun.

____

Arrasta muualla: Kirjamielellä, Opuscolo – Kirjasta kirjaan ja Kirjaretket.

Osallistun kirjalla Mikä minusta tulee isona? -haasteeseen. Käsityöläisen ammatti nousee kirjassa keskeiseen osaan. Lisäksi sota on etenkin tarinan loppupuolella tärkeä teema, joten Ihminen sodassa -haasteen Kuvitteelliset sodat -osio saa tästä yhden lisäpisteen.

Jouni Tilli: Suomen pyhä sota – Papit jatkosodan julistajina

Jouni Tilli: Suomen pyhä sota – Papit jatkosodan julistajina
Ulkoasu: Laura Noponen
Atena 2014
317 s.

Arvostelukappale.


Kun Suomi joutui mukaan toiseen maailmansotaan, koko yhteiskunta nyrjähti sijoiltaan. Talvisodassa pieni maa joutui suuren valtakunnan hyökkäyksen kohteeksi, mutta piti pintansa. Reilua vuotta myöhemmin alkanut jatkosota ei ollutkaan kuvioltaan enää yhtä yksinkertainen, etenkään sen jälkeen kun vanhat rajat ylitettiin ja lähdettiin valloitussotaan.

Jouni Tillin kiitetystä väitöskirjasta muokattu populaari Suomen pyhä sota – Papit jatkosodan julistajina palkittiin vuoden 2014 kristillisenä kirjana. Palkinnon jakanut Pauliina Rauhala perusteli valintaansa kirjan ajankohtaisuudella ja ajatuksia herättävyydellä.

"Suomen pyhä sota tarjoaa kiinnostavan näkökulman jatkosotaan. Teos osoittaa, kuinka erottamattomasti uskonnollinen ja isänmaallinen julistus kietoutuivat yhteen. Se nostaa esiin ylevän uhriretoriikan ja julman sotatodellisuuden välisen ristiriidan. Se johdattaa pohtimaan tärkeää kysymystä oikeutetusta sodasta kristillisessä perinteessä. Se näyttää hätkähdyttävällä tavalla, kuinka suurten kollektiivisten kertomusten jälkeen syyllisyys ja vastuu jäivät yksilön kannettavaksi", Rauhala toteaa (lähde).

Kirja on tosiaan näkökulmaltaan tuore. Se tuo esiin pappien, siis erittäin keskeistä valtaa suomalaisessa yhteiskunnassa sota-aikana käyttäneen ihmisryhmän, äänen ja äänenpainot. Rajaus on onnistunut ja perusteltu.

Pappien puheet ja kirjoitukset kiehtovat minua, sillä tutkin niitä itsekin gradussani. Oma aihepiirini ei liittynyt sotaan, mutta tuttuja nimiä ja tyylejä Tillin kirja tarjosi. Paatos, painavuus, ehdoton oikeassa olemisen varmuus – kaikki ne puskevat pintaan ja saavat puistelemaan päätä.

Suomen sotamenestys heijastui pappien puheisiin selvästi. Alkuun kyse oli lähestulkoon ristiretkeksi ja pyhän maan takaisinvaltaukseksi nimetystä Jumalan siunaamasta sodankäynnistä. Ikiaikainen taistelu barbariaa ja kadotusta vastaan kristinuskon puolesta henkilöityi sekä Mannerheimiin että rivisotilaisiin. Suomalaisen sotilaan ihannekuva pyhitti sodankäynnin ja irvokasta kyllä kaikkein kunniakkain sotilas oli kuollut sotilas, suurin isänmaalle annettu uhri.

Ongelmia alkoi tulla, kun sotatapahtumat asettuivat vakaammaksi ja kun sotaonni lopulta kääntyi. Jumalan pyhittämä sota muuttuikin suomalaisten syntien rangaistukseksi: pappien mukaan sekä rintamalla että kotona rappeutuva moraali sai Jumalan kääntämään Suomelle selkänsä ja rankaisemaan lopulta koko yhteiskuntaa. Suomalaisten sisäinen kantti oli murtunut, moraalittomat teot rehottivat ja sota muuttui kiroukseksi.

Lopulta oli sodan päättymisen ja tilinteon aika.

Suomen pyhä sota on kiinnostava kirja. Sen aihepiiri herättää tunteita ja ärtymystä. Sekulaarin yhteiskunnan uskonnottoman kasvatin on käytännössä mahdotonta ymmärtää, kuinka kirjan kuvaamaa puhetta on voitu pitää jotakuinkin perusteltuna. Toisaalta tämä sama kasvatti on saanut elää rauhan aikaa, sillä sotatila on aina poikkeustila ja siksi puheiltaan ja tunnelmaltaan jotain aivan muuta. Sitä paitsi tämä tutkimus ei koske sitä, miten puheisiin reagoitiin tai miten ne vastaanotettiin muualla kuin pappispiireissä. Siinä vasta olisikin kiintoisa aihealue!

Huolellisesta rakenteestaan ja hiotusta sisällöstään huolimatta kirja on paikoin varsin puuduttava. Siinä on pitkiä lainauksia pappien puheista, kirjoituksista ja Raamatusta, jotka toistavat itseään ja ovat tyyliltään raskaita lukea. Syvempi analyysiosio on epäilemättä jäänyt väitöskirjaan, sillä tässä isolle yleisölle suunnatussa versiossa lähinnä kuvaillaan kannanottoja. Väkisinkin kokonaisuus on hieman toisteinen, sillä pappien tematiikka on kerroksellista ja samojen aiheiden ympärillä pyörivää.

Kirja saa pohtimaan retoriikkaa ja vallan piirteitä. Kuinka paljon on niin vähissä käsissä ja kuinka selvästi valta on vahvimmalla. Pappien rooli sodan aikana oli merkittävä, sillä heitä tarvittiin niin kotona kuin rintamalla. Ei siis ihme, että heillä oli sanansa sanottavana sodankäynnistä, sen taustasta ja merkityksestä. Toisaalta voi miettiä, mikä kaikki on jäänyt tallentumatta historian lehdille. Onko rintamamiehen papilta osakseen saama tulikivenkatkuinen paatos välttämättä toiminut aivan parhaalla mahdollisella tavalla? Millaisia tunteita papin syytös moraalittomuudesta tai synnistä on aiheuttanut jatkuvan kuolemanpelon äärellä?

Oliko sota sittenkään niin kovin pyhä?

_____

Kirjasta lisää Keskisuomalaisen ja Ylen sivuilla.

Teemu Keskisarja: Tolvajärven jälkeen – Suurtaistelun ihmisten historia

Teemu Keskisarja: Tolvajärven jälkeen – Suurtaistelun ihmisten historia
Ulkoasu: Mika Tuominen
Siltala 2014
303 s.

Arvostelukappale.


Joulukuun 12. päivänä vuonna 1939 Suomi oli ollut kaksi viikkoa sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Puna-armeija eteni ylivoimaisen tuntuisesti laajalla rintamalla, ja mieliala oli Suomen joukoissa matala. Sodanjohdon suunnitelma oli näennäisen yksinkertainen: jostain on saatava voitto, vaikka väkisin. Mahdollisuus siihen tuli 12.12. Tolvajärvellä, jossa Suomen joukot iskivät vasten Neuvostoliiton linnoitettuja asemia. Hyisessä säässä mahdoton onnistui ja voitto tuli. Tolvajärven taistelussa kaatui satakunta suomalaista, puna-armeijan sotilaita kuoli noin tuhat. Siitä tuli ensimmäinen merkittävä talvisodan hyökkäysvoitto Suomelle.

Teemu Keskisarjan Tolvajärven jälkeen – Suurtaistelun ihmisten historia kertoo Tolvajärven taistelusta ja sen seurauksista talvisodassa ja myöhemminkin. Hän kuvaa lähinnä hämäläisen jalkaväkirykmentin vaiheita ja samalla muodostaa kuvaa taistelun johtajistosta: Paavo Talvelasta ja Aaro Pajarista. Kokonaisuus on monipuolinen ja moniääninen. Rivimiehet nousevat esiin kukin vuorollaan, ja samoin osa heistä myös haavoittuu tai kaatuu. Sota on armoton.

Tutkimuksen lähdeaineisto on laaja ja osin ennen koskematon. Keskisarja on päässyt henkilökohtaisten arkistojen ja muistojen äärelle, ja hän käyttää niitä taitavasti. Kirjan kuvaamat ihmiset, nekin, jotka kulkevat siinä mukana vain hetken, tuntuvat aidoilta ja eläviltä, niin huolellisesti Keskisarja heidät lukijalle esittelee. Samasta syystä näiden tehtaanmiesten ja maanviljelijöiden haavoittumiset ja kuolemat koskettavat lukijaa. Niitä tulee liukuhihnalta.

Talvelan ja Pajarin kautta paljastetaan upseeritason sota. Nämä pelkoa tuntemattomat miehet toimivat epäilemättä parhaan kykynsä mukaan, joskin kirja kertoo ronskein ottein myös harkitsemattomammista teoista ja sanoista. Korkeimmallakin upseeritasolla kateus ja henkilökohtaiset kaunat saattoivat kantaa pitkälle ja haitata jopa operatiivista toimintaa.

Operatiivisesta toiminnasta puheen ollen: se oli ehkä juuri se aspekti, joka teki säröjä lukukokemukseen. En ole kovin yhtään kiinnostunut siitä, miten jotkut sotajoukot jossain liikkuvat ja millaisia aseita käyttävät. Ymmärrettävästi tämä on tärkeää kokonaisuuden kannalta, kun puhutaan tietyistä taisteluista ja muutenkin lyhytaikaisesta sodasta, mutta sallin itselleni lukiessa kevyen huomion irrottamisen näiden vaiheiden kohdalla.

Vaikka Keskisarja kirjoittaa pohjimmiltaan kovaa, huolella perusteltua historiaa, paikoin hänen tyylinsä on jopa vimmainen. Lukija pääsee totisesti osaksi taisteluja, kokee niiden kylmyyden, raskauden ja yllättävyyden, palelee pakkasissa ja pelkää poteroissa. Pakko arvostaa, koska en pidä itseäni kummoisenakaan tällaisen sotatoiminnan lukijana, ja niin vain Tolvajärven jälkeen tuli ahmaistua suuremmin nikottelematta. Niin toiminnallinen se on.

Kirja on epäilemättä kiinnostavaa luettavaa niille, joita (talvi)sota muutenkin kiehtoo, sillä se tuo esiin uusia, tarkempia puolia sodan tietyistä vaiheista ja tapahtumista. Täysin satunnaisena sotakirjana se ei ehkä toimi niin hyvin, sillä pohjatiedot sodan perusliikkeistä on paikallaan olla. Toisaalta ihmiskohtaloiden kertaajana se on mainio, jos haluaa jättää itse sotatapahtumat sivurooliin. Mahdollinen lähestymistapahan sekin on.

Tolvajärven jälkeen asettuu omalle paikalleen suomalaiseen sotahistoriaan. Se paljastaa sodan moninaiset kasvot, muistuttaa sen kauheudesta ja antaa meille 75 vuotta myöhemmin eläville mahdollisuuden yrittää ymmärtää, miltä sota rivimiehen silmin näytti.