Kurkistuksia Kaakkois-Aasiaan

Innostuin Kukko kainalossa -haasteen loppumetreillä poimimaan vielä joitakin puuttuvia maita kokoelmaan. Ei muuten mikään ihan yksinkertainen homma, sillä haasteen kattamalta alueelta ei ollut helppoa löytää luettavaa – ainakaan muiden kuin muunmaalaisten kirjoittamaa. Pienellä vaivannäöllä selviydyin kuitenkin vielä Burmaan/Myanmariin ja Itä-Timoriin.

Ruotsalaisen Per Ole Perssonin Jaco on erikoinen romaani vieraudesta, unen, harhan ja toden rajasta, uhasta ja pelosta. Nuori mies saapuu Itä-Timoriin juurettomana ja pelottomana. Hän ei oikein osaa sanoa, missä oma paikka maailmassa on, tuskin ainakaan "kotona", missä se sitten onkaan. Itä-Timor on outo, köyhä ja kiehuva. Väkivallan, köyhyyden ja näköalattomuuden uhka käy päälle heti lentokoneesta poistuessa.

Mies kohtaa paikallisen pariskunnan, nuoren miehen Eliasin ja tämän raskaana olevan puolison Miriamin. Kolmikko pakenee sisällissodan ja väkivallan varjoa Jaco-nimiselle saarelle, joka on paikallisten keskuudessa kiellettyä aluetta. Matka sinne koituu kohtalokkaaksi – tabua ei pitäisi kenenkään rikkoa.

Jaco on kuin ilkeämielinen houreuni, joka aiheuttaa vilunväristyksiä, harhakuvia ja kipua. Romaani on mitaltaan lyhyt, mutta tunnelmaltaan tiukka ja ahdistava. Vieraus, outous ja oman kontrollin ulkopuolelle joutuminen kuvaavat sitä kautta linjan. Mitenkään erityisen miellyttävää luettavaa Jaco ei ole, mutta se herättelee ärsykkeitä ja vaatii tarkkaavaisuutta loppuun saakka.

Guy Delisle on kanadalainen sarjakuvapiirtäjä, joka on asunut useissa itselleen vieraissa maissa etenkin Aasiassa joko omien tai puolisonsa töiden vuoksi. Merkintöjä Burmasta on sarjakuvaromaani Delislen perheen ajasta Burmasta, jonne he päätyvät Guyn vaimon saatua komennuksen Lääkärit ilman rajoja -järjestöltä.

Guy on Burmassa koti-isänä perheen pienen pojan Louisin kanssa. Hän saa rauhassa tutustua erikoiseen, kontrolloituun ja omalakiseen maahan, jota sotilasjuntta pitää rautaisessa otteessaan, mutta jossa länsimaalaisilla ekspateilla on suhteellisen hyvät oltavat – mitä nyt maan pääkaupunki saatetaan yhtenä päivänä päättää muuttaa monen sadan kilometrin päähän, kaikkeen tarvitsee monta leimaa ja virkamiehen päätöstä ja media sensuroidaan surutta.

Delislen kirjassa ei kuitenkaan anneta surkeudelle valtaa, vaikka se kriittisenä pysyykin. Delisle osaa pitää käsissään huumorin, tarkat huomiot ja moni-ilmisen yhteiskunnan kontrollin alla. Hän myöntää oman vajavaisuutensa niin ulkomaalaisena kuin ylipäänsä ihmisenä, mutta on aina valmis tutustumaan uuteen ja ottamaan selvää.

Delislen perheen arjen lisäksi Merkintöjä Burmasta kertoo yhteiskunnallisista epäkohdista, historiasta ja tulevaisuuden varovaisista toiveista. Maan tilanne on muuttunut reilussa kymmenessä vuodessa paljon – Delislen perhe asui Burmassa vuosina 2005–2006 – ja esimerkiksi toisinajattelija Aung San Suu Kyin asema on nykyään aivan toinen. Sarjakuvassa hän on vielä tiukasti sotilasjuntan määräämässä kotiarestissa, mutta on sittemmin noussut ensimmäiseksi valtiokansleriksi ja ministeritehtäviin. Hän on saanut osakseen niin merkittäviä tunnustuksia ihmisoikeustyöstään kuin voimakasta kansainvälistä kritiikkiä oltuaan pitkään puuttumatta Burmassa tapahtuneeseen rohinghya-kansaan kohdistuneeseen etniseen puhdistukseen.

Merkintöjä Burmasta on näennäisen yksinkertaisella tyylillä piirretty ja koostettu, mutta sitäkin huolellisemmin se paneutuu aiheeseensa ja imaisee lukijan mukanaan vieraaseen ympäristöön ja haasteita ja ristiriitoja täynnä olevaan elämään. Delislen kynänjälki miellyttää minua, ja hän hyödyntää albumin sivuja ja ruutuja sekä perspektiivejä, ihmishahmoja, ympäristöä ja toimintaa yksinkertaisin mutta toimivin elein.

Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta
Suomentaja: Saara Pääkkönen
WSOY 2008
263 s.
Chroniques Birmanes (2007)


Kirjastosta.


Toisaalla: Kujerruksia, Kirjanurkkaus, Kirjojen keskellä, Tarinoiden taikaa, Aamuvirkku yksisarvinen


Per Ole Persson: Jaco
Suomentaja: Sanna Manninen
WSOY 2013
147 s.
Jaco (2012)

Kirjastosta.


Toisaalla: Kirjavinkit, Kirjasähkökäyrä

Haasteet: Kukko kainalossa ja Maailmanvalloitus (Itä-Timor ja Myanmar), Sarjakuvahaaste, Kuukauden kieli -haaste (tammikuun kielenä oli ranska)

______________

Kukko kainalossa -haaste päättyy siis nyt. Vuosi on mennyt nopeasti, ja olen päässyt tutustumaan minulle vieraaseen osaan maailmaa, Kaakkois-Aasiaan. Aivan niin mittavasti en kirjoja tuolta seudulta lukenut kuin olin ehkä suuruudenhulluna ajatellut, mutta seitsemän sentään. Mitä pidemmälle Kirjallinen maailmanvalloitukseni etenee, sitä selvemmäksi käy, että niin sanotusti harvinaisemmista maista on todella vaikeaa löytää luettavaa.

Tässäkin haasteessa käytännössä kaikki lukemani kirjat ovat ulkopuolisen kirjoittamia. Lorina Mapa, Tash Aw ja Nam Le ovat alunperin Kaakkois-Aasiasta kotoisin, mutta muuttaneet sieltä Eurooppaan, Yhdysvaltoihin tai Kanadaan jo lapsina tai nuorina. Neljä lukemistani kirjoista on puolestaan täysin muualta tulleiden näkemyksiä Kaakkois-Aasiasta. Arvokkaita toki nekin.

Kukko kainalossa oli minulle mieluinen ja kiinnostava haaste. Kiitos sannabanana!

Luettuna: 7 kirjaa

Filippiinit
Lorina Mapa: Duran Duran, Imelda Marcos, and Me

Itä-Timor
Per Ole Persson: Jaco

Kambodža

Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo

Malesia
Tash Aw: Silkkimies

Myanmar
Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta

Thaimaa
Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa

Vietnam
Nam Le: Merimatka

Yllätyslukumaraton!

Viime sunnuntaina vietettiin yhteislukumaratonia, jolle osallistui hurja määrä innokkaita lukutoukkia. Itse olin estynyt muiden puuhien vuoksi osallistumaan, mutta lukumaraton on houkutellut mielessäni jo alkukesästä alkaen.

Nyt tuli yllättävän hyvä väli toteuttaa sellainen, joten ihan kohta aloitan 24 tunnin luku-urakan! Mitäpä sitä hannailemaan, kun ei ole pakko.

Tämä taitaa olla kuudes lukumaratonini. Ensimmäistä kertaa kokeilin tätä pöljäilyä kesällä 2012.

Mutta sen pidemmittä puheitta: nyt matkaan! Päivitän tunnelmia matkan varrelta tänne ja Twitteriin (@suketus1).

***

Klo 21.00–22.00

Ensimmäinen tunti sujahti menemään helposti, kun luin Vilja-Tuulia Huotarisen pienoisromaanin Kimmel (Karisto 2014, 120 s.). Kimmel on 16-vuotias tyttö, joka saa tehtäväkseen tehdä maailmasta hieman paremman ja sitä varten hän kohtaa kaksitoista erilaista 16-vuotiasta tyttöä: sydänsuruisen, varkaan, menetyksen kokeneen, rohkeutta etsivän... Ihastuttavan hento ja samalla moni-ilmeinen maailma, tyttöyden monta puolta. Hieno kirja!

Seuraavaksi luen ehkä jonkin novellin, on aivan novellifiilis.

Aikaa kulunut: 1 h 10 min, josta lukuaikaa 1 h.
Luettuna: 1 kirja / 120 sivua.

***

Klo 22.15–00.00

Innostuin sittenkin lukemaan Antti Tuurin matkakirjaa Matkoilla Euroopassa. Tuurin tyyli on rauhallinen ja levollinen, huomiot ja yksityiskohdat veikeitä. Hieman kohottelen kulmiani erään matkakertomuksen lomassa olleelle homeopatian puolustuspuheenvuorolle, mutta onneksi aihe oli nopeasti käsitelty.

Olen lukenut Tuurin kirjaa nyt 150 sivua, ehkä muutaman vielä luen ja sitten käyn unten maille, jotta herään pirteänä huomiseen ja maratonin pääpäivään.

Aikaa kulunut: 3 h, josta lukuaikaa 2 h 45 min.
Luettuna: 1 kirja / 270 sivua.

***

Klo 00.10–01.00

Huomenta!

Antti Tuuri vei mukanaan matkoilleen sen verran hyvin, että ahmaisinkin kirjan loppuun asti vielä ennen nukkumaanmenoa. Harmillisesti en kuitenkaan nähnyt unia matkailusta (enkä kyllä mistään muustakaan, ainakaan muistaakseni). Nyt on uusi (harmaa) päivä ja kahvia pannullinen. Luvassa uudet kirjat ja uudet kujeet. Mitähän seuraavaksi...

Aikaa kulunut: 12 h, josta lukuaikaa 3 h 35 min.
Luettuna: 2 kirjaa / 342 sivua.

***

Klo 9.30–10.20

Sunnuntain ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui pitkään kirjastosta lainassa ollut Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira (112 sivua). Tämä neuvostoklassikko on jäänyt minulta aiemmin lukematta, mutta nyt olen saanut selville posteljooni Petshkinin todellisen luonteen, oppinut miten käy, kun lehmä syö liikaa humalaa, tutustunut monenlaisiin tieteellisiin saavutuksiin ja viettänyt muutenkin mukavan lukuhetken pikkupoikien, kissojen ja koirien kanssa.

Kahvikin on jo juotu, vaan ei se mitään. Seuraavan kirjan kimppuun, mars!

Aikaa kulunut: 13 h 20 min, josta lukuaikaa 4 h 25 min.
Luettuna: 3 kirjaa / 454 sivua.

***

Klo 10.30–11.30

Paavo Haavikko on toki minulle nimenä tuttu kirjailija, mutta tuotantoa en ole muistikuvieni mukaan lukenut. Joku kerta kirjastosta tarttui matkaan hänen kolmen novellin kokoelmansa Mustat kantarellit, josta nyt luin ensimmäisen novellin, niin ikään nimeltään Mustat kantarellit (63 sivua). Novellin kertojina on sivistyneistöpariskunta juuri toisen maailmansodan jälkeen. Mies ja vaimo vuorottelevat kuvatessaan sodanjälkeistä Helsinkiä ja heidän oikeistolaisen piirinsä pyrkimyksiä kohti kenties vallankumousta. Poliitikkoja, taiteilijoita ja tapahtumia pudotellaan tekstin sekaan melkoista kyytiä. Ei mitään helpointa mahdollista luettavaa, moni asia jää kaihertamaan mieltä. Päällimmäisenä on kuitenkin tunne hajaannuksesta ja suuresta railosta eri tavoin ajattelevien välillä. Ja vallasta, tietenkin aina vallasta.

Jätän Paavon nyt rauhaan ja luen seuraavaksi jonkin romaanin.

Aikaa kulunut: 14 h 30 min, josta lukuaikaa 5 h 25 min.
Luettuna: 3 kirjaa ja 1 novelli / 517 sivua.

***

Klo 11.40–12.20

Lukupinossani on loikoillut puolisen vuotta Gummeruksen postittama Ida Simonsin Tyhmä neitsyt. Oli ehkä jo aikakin lukea se. Ihan hyvältä vaikuttaa: takana 65 sivua sujuvaa ja hupaisaa tarinaa. Nyt pidän kuitenkin tauon ja lähden käymään kaupassa, ettei maratoonari vahingossakaan hyydy matkalle. Jääkaappi huutelee nimittäin tyhjyyttään.

Aikaa kulunut: 15 h 30 min, josta lukuaikaa 6 h 5 min.
Luettuna: 3 kirjaa ja 1 novelli / 592 sivua.

***

Klo 13.30–15.00

Polkupyöräpyrähdys lähikauppaan ja nopeahko lounas virkistivät, ja Simonsin kirja hulahti loppuun puolessatoista tunnissa. Alkuhuuma karisi pois, ja kokonaisuutena kirja on mielestäni kaikin tavoin keskinkertainen. Yletöntä hypetystä en ymmärrä – mikä ihmeen kadonnut helmi? Kiinnostavaa ajankuvaa tarina kyllä tarjoilee, Sanna van Leeuwenin suomennos on hyvä ja henkilöhahmot jotenkin aika hauskoja, mutta en minä tässä mitään kuolematonta klassikkoa kyllä havaitse. Tulipahan lopultakin kuitenkin luettua.

Seuraavaksi luen ehkä sarjakuvaa, jos vain löydän sen yhden kirjastolainan jostain... Vajaat kuusi tuntia maratonaikaa jäljellä, hienosti ehtii vielä vaikka mitä.

Aikaa kulunut: 18 h, josta lukuaikaa 7 h 35 min.
Luettuna: 4 kirjaa ja 1 novelli / 707 sivua.

***

Klo 15.15–16.10

Löysin aikoja sitten lainaamani Guy Delisen sarjakuva-albumin Shenzhenin vähäisellä vaivalla ja luin sen innolla läpi. Silmääni miellytti musta-valko-harmaa hiilityyppinen kuva ja Delisen rehentelemätön tekstityyli, jonka suomentaja Saara Pääkkönen on onnistuneesti kääntänyt. Shenzenin idea on siis kuvata Delisen kolmen kuukauden mittaista komennusta kiinalaiselle animaatiostudiolle. Kanadalais-ranskalaisella länkkärillä on omat ongelmansa Kiinaan sopeutumisessa, ja albumin sivuilta välittyvät niin kulttuurishokki, arki kuin hupaisat yksityiskohdat Kiinassa kohdatuista haasteista.

Sarjis virkisti, nyt tekee taas mieli lukea romaania.

Aikaa kulunut: 19 h 20 min, josta lukuaikaa 8 h 30 min.
Luettuna: 4 kirjaa, 1 sarjakuva-albumi ja 1 novelli / 854 sivua.

***

Klo 16.30–18.30

Lukuvuoroon pääsi australialaisen Helen Garnerin romaani Vierashuone (Atena 2015, 157 sivua), jota minulle joskus suositteli blogini lukija. Kiitos vinkistä, nyt on kirja luettu. Vierashuoneen minäkertoja Helen ottaa ystävänsä Nicolan luokseen asumaan kolmeksi viikoksi. Nicolalla on syöpä, johon hän haluaa hoitoa melbournelaiselta vaihtoehtoklinikalta. Kirja kuvaa hienosti ystävyyttä, lojaaliutta ja kuoleman herättämää tunneskaalaa. Se ei kuitenkaan ole yhtään sentimentaalinen, vaan pikemminkin hyvin vilpitön mielialanvaihteluissaan. Itse saan näppylöitä kaikesta "vaihtoehtoisesta", ja lukiessa ihailin Helenin tyyneyttä kohdata asioita, joita ei itse hyväksy, mutta joihin tyytyy ystävyyden nimissä.

Tuhannen sivun raja ylittyi tällä osiolla, jihuu!

Nyt olisi vielä noin kaksi ja puoli tuntia lukuaikaa jäljellä. Täytyy valita seuraava opus huolella, se jäänee viimeiseksi romaaniksi, jonka tällä maratonilla ennätän lukea. Novelleja ehtinee siihen päälle.

Aikaa kulunut: 21 h 30 min, josta lukuaikaa 10 h 30 min.
Luettuna: 5 kirjaa, 1 sarjakuva-albumi ja 1 novelli / 1011 sivua.

***

Klo 18.40–19.40

Luin napsakkaan tahtiin Marko Kitin nuortenkirjan Oliivityttö (Tammi 2012, 132 sivua), jossa ysiluokan päättänyt Joona viettää kesälomaansa tavatessaan lapsuudenystävänsä Veeran, jolla on harvinaisen vihreät silmät... Joonan perheellä on kaikenlaista kontollaan, eikä asioita auta myöskään Italiassa lomamatkalla oleva tyttöystävä. Aivan oivallinen romaani nuoruudesta, kesästä ja rakkaudesta.

Vielä reilu tunti aikaa. Mennee novelleiksi, veikkaan.

Aikaa kulunut: 22 h 45 min, josta lukuaikaa 11 h 30 min.
Luettuna: 6 kirjaa, 1 sarjakuva-albumi ja 1 novelli / 1143 sivua.

***

Klo 19.45–20.45

Viimeinen tunti kului luottokirjailijani Alice Munron seurassa. Novellikokoelma Viha, ystävyys, rakkaus (Tammi 2001) on odotellut lukuvuoroaan jo pidempään ollen ainoa suomennettu Munron teos, jota en vielä ole lukenut. Nyt luin sen avausnovellin Viha, ystävyys, riiaus, rakkaus, häät (64 sivua), joka osoittautui luottamuksen arvoiseksi ja jälleen kerran erinomaiseksi novelliksi.

Novellissa pikkukaupungissa taloudenhoitajana työskentelevä Johanna on tekemässä irtiottoa pölyisestä arjestaan ja muuttamassa miehen luo, jonka kanssa on käynyt lupaavaa kirjeenvaihtoa. Vielä on kuitenkin ostettava uusi puku ja hoidettava kalusteiden rahtaus. Vaan mikä onkaan Johannan isäntäperheen tyttären ja tämän ystävättären valta, kun pieni pila kasvaa itseään suurempiin mittoihin...

Rakastan Alice Munroa, ehdoitta!

Vartti lukuaikaa jäi käyttämättä, mutta ei sen väliä. Oikein mainio kesälukumaraton lyhyellä varoitusajalla: sain luettua kirjastolainoja pois alta ja muutenkin hieman vaihtelua viimeaikaisiin lukemisiin.

Lukemisissani oli siis viisi romaania, yksi matkakirja, yksi sarjakuva-albumi ja kaksi novellia. Kirjoista kolme oli kotimaisia, yksi Venäjältä, yksi Australiasta, yksi kanadalais-ranskalainen ja yksi Hollannista. Novelleista toinen oli kotimainen ja toinen kanadalainen. Naiskirjailijoita neljä, mieskirjailijoita viisi. Haasteista etenevät ainakin Kurjen siivellä (Shenzhen sijoittuu Kiinaan), Kirjaherbario (Oliivityttö) ja Leningrad–Ost-Berlin (Fedja-setä, kissa ja koira).

On tämä ehkä vähän hullun hommaa, mutta tylsäähän elämä olisi, jos aina haluaisi olla järkevä.

Päätän maratonraporttini täältä tähän!

Aikaa kulunut: 24 h, josta lukuaikaa 12 h 30 min.
Luettuna: 6 kirjaa, 1 sarjakuva-albumi ja 2 novellia / 1207 sivua.