Erich Maria Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta
Suomentaja: Armas Hämäläinen
Ulkoasu: Alfons Eder
WSOY 1993 (1. painos 1930)
223 s.
Im Westen nichts neues (1929)
Kierrätyskirja.
Nuori mies Paul joutuu sotaan, kuten niin monet nuoret miehet ennen häntä ovat joutuneet. On syttynyt suuri sota, joka tullaan myöhemmin kirjoittamaan historiaan ensimmäisenä maailmansotana. Saksalaiset nuoret miehet revitään rintamalle suoraan lukiosta, vasta ensimmäiset partahaivenet leuassaan. Innoitusta antaa yhteiskunnan paine, opettajan agitointi ja tovereiden hurmos.
Asemasotavaihe länsirintamalla on pitkä ja raskas. Rintamalinjat liikkuvat vain vähän, suuri osa ajasta on epävarmaa odottelua, ja taistelu on viedä järjen. Miehiä kaatuu rivissä, aamun juttukumppani voi iltaan mennessä olla kuollut. Sotasairaalaan joutuminen tarkoittaa lähes varmaa kuolemaa, kun tulehdukset, rajut amputaatiot ja taudit jylläävät.
Sodassa eletään sekä irrallaan todellisuudesta että hyvin tiukasti jokapäiväisessä elämässä. Lomille pääsy on yhtä aikaa tuskaa ja helpotus. Kotona, kaukana rintamalta, ei kukaan voi ymmärtää, mitä sota rivimiehelle on. Kunnian viittaa tarjotaan isänmaan edessä uhraaville, mutta sen paino tuntuu väärältä. Sodassa ei ole kunniaa.
Länsirintamalta ei mitään uutta on sotakirjallisuuden klassikko – ja pasifismin puolustuspuhe. Erich Maria Remarque osallistui itse ensimmäiseen maailmansotaan ja kirjoitti nuoruutensa tuhonneesta sodasta tämän osin elämäkerrallisen teoksen. Myöhemmin, natsien nousta valtaan, kirja kiellettiin Saksassa. Remarque itse muutti vainottuna Sveitsiin, jossa eli loppuikänsä.
Kirja on vaikuttava ja koskettava, vaikka on tyylillisesti varsin pelkistetty. Luultavasti teho on juuri siinä. Sodan hirveys ja käsittämättömyys on uskottavimmillaan juuri silloin, kun mukana ei ole ylimääräisiä tehosteita. Päähenkilö Paul on älykäs ja kriittinen nuori mies, jolta sota vie mahdollisuuden kasvaa rauhassa aikuiseksi. Hänellä ei ole mitään: ei koulutusta, ei ammattia, ei kokemusta rauhanajasta aikuisena. Vain sotaa, joka käy päivä päivältä ja viikko viikolta yhä raskaammaksi jaksaa.
Paulin silmin kuvattuna sota on järjetöntä. Yksittäinen rivimies ei voi muuta tehdä kuin yrittää selviytyä tunnista toiseen ja aina kohti huomista. Kokonaiskuvaa on mahdotonta nähdä, on vain tykkien pauhu ja luotien suhina, laiha keitto ja kylmät jalat. Kun Paul joutuu kasvokkain vihollissotilaan kanssa, punnitaan selviytymiskyky jälleen uudella tavalla. Lopputulos on lohduton, ja täysin ymmärrettävä. Se jää kalvamaan nuorta sotilasta.
Länsirintamalta ei mitään uutta on tiivis ja hiottu kirja, jossa ei ole rönsyjä tai latteuksia. Se kertoo sodasta kirkkaasti ja suoraan, paasaamatta, liiottelematta, armoa antamatta. Paul on oman menetetyn sukupolvensa ääni, joka jää kaikumaan korviin pitkäksi aikaa sen jälkeen, kun viimeinen sivu on luettu. Niin turhaa kipua ja kuolemaa on maailma pullollaan, ja minkä vuoksi? Kunnian, joka on pelkkää harhaa.
_____
Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Suvi Orfeuksen kääntöpiirissä, Juha Makkonen Nipvet-blogissa, Pii Maailman ääreen -blogissa, Mia Kirjojen lumossa ja MrReinfold Kirja-aitassa.
Haasteista se kasvattaa Ihminen sodassa -haastetta sekä Suomen Pakolaisavun #lukuhaaste-kampanjaa.
Länsirintamalta ei mitään uutta on viideskymmenes TBR-listalta lukemani teos. Kunniakkaasti puolivälissä siis! Listan tein alkuvuodesta 2012 ja etenkin tämän vuoden aikana sen lukeminen on hidastunut huomattavasti. Voi hyvin olla, että se jää vähitellen unholaan, sillä osa listalle nostamistani kirjoista on sellaisia, etten luultavasti tule niitä koskaan lukemaan, vaikka ne omassa hyllyssäni toistaiseksi nököttävätkin. Mutta roikkukoon lista mukana vielä. Mahtuuhan noita listoja maailmaan.