Blogi on köhinyt hiljaisuudessa pari viikkoa, sillä kiirekiirekiire vie ajan ja paikan tajun. Vasta ollut syyslomakaan ei oikein helpottanut tilannetta. Sääli. Lukeminen takkuilee, kun aivot rullaavat työasioita lähes kaiken hereilläoloajan. Riittämättömyys surettaa, aika katoaa.
Kirjamessut sujahtivat tänä vuonna omalta osaltani työtehtävissä, mutta kyllä minä muutaman ostoksenkin tein. Aivan kuin luettavaa ei olisi tarpeeksi jo muutenkin, monen vuoden kirjamessuostoksiakin edelleen lukematta. Mutta se nyt on aihe, josta viimeisenä stressaisin, toden totta.
Olen lukenut kuitenkin – takkuilevasta olosta huolimatta – hienoja romaaneja. Yksi niistä on Deborah Levyn Uiden kotiin (suom. Laura Vesanto, Fabriikki Kustannus 2016).
Uiden kotiin on tiheätunnelmainen pienoisromaani, vain 144-sivuinen. Tarina sijoittuu Ranskaan. Brittirunoilija Joe Jacobs on 14-vuotiaan tyttärensä Ninan, vaimonsa Isabelin ja tuttavapariskuntansa Mitchellin ja Lauran kanssa lomailemassa nizzalaisessa huvilassa. Eräänä aamuna vieras nuori nainen, Kitty Finch, kelluu huvilan uima-altaassa ja jää kuin varkain mukaan lomaseurueeseen. Kitty on suorasanainen ja varsin erikoinen: aivan kuin hän näkisi tarkemmin kuin muut.
Lomailu saa aivan uusia käänteitä, ja kaikkien huvilan asukkaiden elämä nytkähtää uuteen suuntaan. Tunnelma romaanin aikajänteen kattaman viikon aikana tihentyy käsinkosketeltavaksi. Kitty osoittautuu Joe Jacobsin suureksi ihailijaksi, joka kirjoittaa itsekin. Ja on, no, henkisesti hivenen epävakaa. Joen ja Isabelin avioliiton kulissi tutisee. Mitchell ja Laura peittelevät huoliaan. Nina on kasvamassa naiseksi.
Uiden kotiin herättää kysymyksiä enemmän kuin osoittelee vastauksia. Tarkkana saa ja pitää olla, kaikki langat ovat olennaisia, eikä kirjassa ole riviäkään liikaa. Kieli ja suomennos ovat kauniita, sujuvia ja samalla jollain tapaa rujoja: aivan kuin härnättäisiin, puhuttaisiin hieman ohi siitä, mitä tarkoitetaan ja halutaan sanoa.
Luin osittain samaan aikaan Riitta Jalosen hienoa Kirkkautta (kirjoitan siitäkin pian, uskoisin), jossa on myös päähenkilönä herkkä ja epävakaa (punatukkainen!) nuori nainen, joka kirjoittaa elämänsä vimmalla. Kirjojen tunnelmat kulkivat mielessäni hieman ristiin, ehkä sekoittuivatkin jossain vaiheessa. Tarinoiden voima ei heikennyt, mutta jouduin lukijana pysymään skarppina.
Uiden kotiin on romaani, joka jättää surullisen, haikean ja yllätetyn olon. Se kietoo tarinaansa, tunnelmaansa ja aikaansa (1990-luvun puoliväliin) huolella, ja vaikkei romaanilla ole mittaa oikeastaan juuri lainkaan, se kattaa suuren tarinasiivun lukijan saataville, kiusoittelee hieman, mutta antaa lopuksi tunteiden tulla.
Deborah Levy: Uiden kotiin
Suomentaja: Laura Vesanto
Ulkoasu: Outi Vihlman
Fabriikki Kustannus 2016
144 s.
Swimming Home (2011)
Kirjastosta.
______
Toisaalla: Reader, why did I marry him?, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Lumiomena, Täysien sivujen nautinto, Hurja Hassu Lukija, Sanoissa ja sivuilla, Kulttuuri kukoistaa, Ullan luetut kirjat, Kirjamuistikirja
Koska Picasson töistä tehdyt painokuvat nousevat kirjassa esiin, nappaan Helmet-haasteesta kenties sen hankalimman kohdan 43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.).