Carol Shields: Pikkuseikkoja
Suomentaja: Hanna Tarkka
Kansi: David Burton/Corbis/SKOY
Otava 2011
235 s.
Small Ceremonies (1976)
Kirjakauppaostos.
Judith Gill kirjoittaa työkseen elämäkertoja historian lehdillä sivurooliin jääneistä ihmisistä. Hänen miehensä Martin on Miltoniin erikoistunut kirjallisuustieteen professori, poikansa Richard innokkaassa kirjeenvaihdossa brittitytön kanssa ja tytär Meredith aikuisuutta kohti kurottava nuori nainen. Gillit asuvat kauniissa talossa esikaupunkialueella, heidän sosiaaliset ympyränsä muodostuvat sivistyneistöstä ja ylemmästä keskiluokasta ja elämänsä on monin tavoin mallikasta – ehkä liiankin.
Judith on koettanut siipiään myös proosan puolella, mutta varsin onnettomin tuloksin. Kun perhetutun kirjailijan uusi romaani ilmestyy, Judith joutuu hämmentyneenä huomaamaan, että tarinassa on jotain epäilyttävän tuttua. Samaan aikaan, saman talven kuluessa, keskiluokkaisen elämän siloinen pinta alkaa saada muunkinlaisia säröjä.
Olen Carol Shieldsin osalta vielä aloittelija, sillä Pikkuseikkoja on vasta toinen lukemani kirja tältä taitavalta kirjailijalta. Toukokuussa lukemani Kivipäiväkirjat antoi jo osviittaa: tässä on kirjailija, jonka tuotannosta tulen pitämään. Ja kyllä, näin se on.
Pikkuseikkoja on tiheätunnelmainen ja tarkkakatseinen romaani. Se ei ole mitaltaan suuren suuri, mutta se on tiiviyden taidonnäyte. Judith herättää sekä myötätuntoa että ärsytystä, ja hänen minäkerronnalla kuvattu ympäristön tarkkailunsa on kiehtovaa. Se on samaan aikaan uskottavaa ja hämmentävää: Judith ei ole miellyttävä naisihminen, pikemminkin kaikkea muuta. Hän ei ole paha, mutta ajattelematon, utelias ja itserakas senkin edestä. Hän ei aina ajattele omaa toimintaansa loppuun saakka, vaikka käyttää lukemattomia hetkiä muiden ihmisten toiminnan ja sanojen analysointiin ja arkistoimiseen. Aivan erityisen tuskastuttavaa oli lukea, kuinka Martin esittelee uutta luentoajatustaan perheillallisella, ja kuinka raa'asti vaimo sen torppaa – hymyllä peitellen, analyyttistä esittäen, tietenkin.
On kiehtovaa, kuinka Shields rakentaa Pikkuseikoista moniulotteista ja yhä uusia versoja herättävää kokonaisuutta. Judith kirjoittaa elämäkertaa 1800-luvulla eläneestä naisesta ja tutkii hänen elämäänsä ja tekojaan, mutta samalla hän – huomaamattaan vai tarkasti tiedostaen? – tekee samanlaista analyysia kaikesta ympärillään olevasta. Hän tallentaa hetkiä, sanoja, tunnelmia ja tekoja jatkuvasti, ikään kuin voisi käyttää niitä myöhemmin hyödykseen. Osaa hän käyttääkin, osa jää vielä muhimaan.
Pikkuseikkoja ei ole toiminnallinen romaani. Se kuvaa yhden perheen yhtä talvea, muutoksia, joita arki tuo huomaamatta, käänteitä, joita elämä ei voi estää. Sen kieli ja kerronta on merkityksiä täynnä, mutta se ei sorru vaikeaselkoisuuteen tai ylettömään, teennäiseen mutkikkuuteen: haasteet syntyvät tarinasta itsestään, sen henkilöistä ja vahvasta tunnelmasta. Herkkää ja terävää, tarkkaa ja koukuttavaa. Miten hieno yhdistelmä!