"Kah, tämä on se kiinnostava natsidekkari", pohdiskelin, kun Anna Lihammerin uunituore Kun pimeys peittää maan tuli viimeisellä lomaviikolla postissa kustantamon lähettämänä. Tartuin kirjaan saman tien, oli dekkarinnälkä.
Kävi ilmi, ettei kyse olekaan varsinaisesti natsidekkarista, vaikka eletäänkin vuotta 1934 Ruotsissa, ja kansallissosialismin kaiku on yltänyt myös Pohjois-Eurooppaan. Rotuhygienian ajatus on ujuttautunut yhteiskuntaan, ja Ruotsissa on päätetty säätää sterilisaatiolaki, jonka avulla on tarkoitus estää epätoivotun aineksen lisääntyminen. Laki herättää maassa ristiriitaisia tuntemuksia puolesta ja vastaan.
Uppsalan yliopiston Anatomian instituutin tunnettu rotubiologian tutkija Gustaf Eklund löydetään ruumishuoneelta brutaalisti murhattuna. Tapausta lähtee tutkimaan Tukholmasta omalaatuinen komisario Carl Hell, joka ottaa apulaisekseen poliisisisar Maria Gustavssonin. Gustavsson on aatteiltaan radikaali mutta toiminnaltaan säädyllinen. Naispuolisen virkavallan edustajan on tehtävä hartiavoimin töitä saadakseen osakseen edes neutraalia suhtautumista.
Juttu alkaa osoittautua luultua monimutkaisemmaksi, eikä tilannetta auta, että lonkerot tuntuvat yltävän yhteiskunnassa varsin korkealle. Eikä Eklund jää ainoaksi uhriksi...
Kun pimeys peittää maan on vetävä ja vakuuttava historiallinen dekkari. Lihammer on rakentanut tarinan, joka puraisee juuri sopivalla voimalla hyväuskoista lukijaa. Kirja on samaan aikaan uskottava kuvaus 1930-luvusta ja kerronnaltaan raikas ja moderni. Toki huomaa sen olevan nimenomaan historiallinen dekkari, ja kirjailija on tehnyt valintoja, jotka alleviivaavat marginaalissa ja vähemmistössä olevia ihmisiä ja heidän tekojaan. Lihammerin naiset eivät alistu heille määrättyihin muotteihin, seksuaalisuus on monimuotoisempaa kuin porvarillinen pinta antaa ymmärtää ja liberaalit aatteet yrittävät pysyä pinnalla äärimmäisyyksien vastapainona.
Kirja ei ole erityisen verinen ja väkivaltainen, vaikka murhat kuvataankin yksityiskohtaisesti. Sen jännitys tulee pikemminkin synkästä tunnelmasta, joka vallitsee sekä tarinan tapahtumissa että taustalla olevissa aatevirtauksissa. 1930-luvun ääriajattelu luikertelee lukijan eteen useista suunnista, ja se puistattaa osaltaan jopa enemmän kuin kirjan varsinaiset murhat.
Carl Hell ja Maria Gustavsson ovat mainioita dekkarihenkilöitä, kuten myös muut Lihammern luomat hahmot, joista keskeisimpinä sivistyneistöpariskunta Henrik ja Else Meuler tuttavapiireineen. Kirjassa kuvataan herkullisesti tiede- ja poliittisen maailman henkilöitä, ja se tavoittaa hyvin aikansa tiukat sosiaaliset normit – joita tosin samalla ravistelee reilulla kädellä. Lihammerin ratkaisut ovat osin epätyypillisiä ja sillä hän saa aikaan värikkään ja kiinnostavan tarinan.
Lukisin mielelläni jatkoa Carl Hellin ja Maria Gustavssonin tutkimuksille. Natseilla tai ilman.
Anna Lihammer: Kun pimeys peittää maan
Suomentaja: Ulla Lempinen
Ulkoasu: Niklas Lindblad
Atena 2015
332 s.
Medan mörkret faller (2014)
Kustantamolta.
_______
Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteessa Ruotsi saa neljännen osumansa.