Andrea Maria Schenkel: Tapaus Kalteis

1930-luvun lopulla Münchenissa ja lähiseudulla liikkuu väkivaltainen raiskaaja ja tappaja. Useita naisia joutuu hänen uhrikseen: nuoria, vähän vanhempia, pienikokoisia, isoja, kauniita, tavallisia.

Pikkukylän tyttö Kathie muuttaa Müncheniin tavoitteenaan nousu uudelle yhteiskunnan rappuselle, tai melkein mihin vaan. Hän haluaa tehdä töitä, pitää hauskaa ja löytää miehen itselleen. Suuren kaupungin kadut eivät kuitenkaan ole nuorelle tytölle helpot. Elannon ansaitsemisesta tulee yhä vaikeampaa.

Kadonneiden ja kuolleina löydettyjen naisten tapaukset alkavat vähitellen herättää laajempaa pelkoa. Onko kukaan turvassa? Tuskin.

Tapaus Kalteis on tositapahtumiin pohjautuva, sirpalemainen teos. Johann Eichhorn -niminen mies tuomittiin vuonna 1939 kuolemaan tekemiensä raiskausten ja murhien vuoksi. Juuri Eichhornin ja hänen uhriensa tarinan Schenkel meille tarjoilee.

Kirja muodostuu palasista, jotka ovat paikoin vain ohikiitäviä hetkiä: kadonneen naisen omaisten puheita, kuulustelupöytäkirjoja, haastatteluja. Rinnalla kulkevat naiset, joiden kohtalo on karu. Jännitys on hienovireistä, tunnelma ahdistava. Lukija tietää, että huonosti käy.

Schenkel luo pienin elein kuvaa 1930-luvun Saksasta. Hän kertoo seikä köyhistä että paremmin toimeen tulevista, laitapuolen kulkijoista ja kunniallisista työntekijöistä. München on taustalla, kertoo omaa tarinaansa kirjan kuvaamasta ajasta. Yhteiskunnassa on levottomuutta ja turvattomuutta, muutos tuntuu kyllä, vaikkei vielä selvärajaisena näkyisi.

Tapaus Kalteis on lukukokemuksena sujuva ja antoisa. Se leikittelee asiakirjatekstien tyylilajilla ja antaa mielikuvituksen laukata. Rajun tositaustapohjan kanssa kirjailija on selvästi antanut vain mennä. Kirja on tiivis kokonaisuus ja sellaisenaan kiinnostava jännityskirjatuttavuus: vaikka lukija tietää, miten käy, tarinalla on paljon annettavaa.

Täytyy sanoa, että Schenkel alkaa sittenkin vakuuttaa. Luin häneltä viime kesänä Bunkkerin, josta en innostunut. Tuolloin Leena Lumi suositteli minulle Hiljaista kylää. Se jäi nyt vielä tämän tapauksen jalkoihin, mutten ole unohtanut suositusta. Ehkä Schenkelillä on sittenkin minulle jotain kunnollista tarjottava...


Andrea Maria Schenkel: Tapaus Kalteis
Suomentaja: Leena Vallisaari
Ulkoasu: ?
Gummerus 2010
256 s.
Kalteis (2005)

Kirjastosta.

______

Muualla: Kolmas linja, Kirjavinkit, Ankin kirjablogi, Jos vaikka lukisi..., Leena Lumi  


Idän pikajuna -haasteessa pääsen Müncheniin. Liikkeelle lähdin Pariisista, edellinen pysäkki oli Strasbourg.

Kirjan vuoden lukuhaasteesta nappaan kohdan 14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja.

Andrea Maria Schenkel: Bunkkeri

Andrea Maria Schenkel: Bunkkeri
Suomentaja: Leena Vallisaari
Ulkoasu: ?
Gummerus 2011
142 s.
Bunker (2009)

Kirjastosta.



Syrjäisen metsätien päässä on vanha mylly, jonka kellarissa on bunkkeri ja yläkerrassa pieni huone. Ulospäin kaikki näyttää vain hiljaiselta ja hylätyltä, hieman pölyiseltä ja raunioituneelta. Mutta myllyssä on vankina nainen, Monika, kesken työpäivänsä kaapattu autokaupanmyyjä. Kaappaajaa hän ei tunne, eikä miehestä saa muutenkaan mitään selkoa. Hän ei esitä mitään vaatimuksia.

Tuntien ja päivien kuluessa Monika koettaa päästä selvyyteen siitä, mitä häneltä odotetaan ja miksi hänet on kaapattu. Menneisyys alkaa kovasti kummitella, eikä uhri aina ole ihan siltä miltä näyttää. Ei ole tosin rikollinenkaan. Kaikkea muuta.

Andrea Maria Schenkelin Bunkkeri on hyvin tiivis jännityskirja, se on vain 142 sivun mittainen, eikä siinä ole minkäänlaisia ylimääräisiä rönsyjä. Näkökulmia on kolme: Monikan, kaappaajan ja kaiken tapahtuneen jälkeen paikalle saapuneen pelastushenkilökunnan. Kertojat on erotettu toisistaan erilaisin fontein.

Kirja sattui käteeni kirjaston jännitysosastolla, ja koska se on niin lyhyt, ajattelin, ettei tuossa ainakaan voi kovasti tuhrautua aikaa. Nyt kirjan luettuani on todettava, että voisin kuitenkin ihan mieluusti ottaa ne pari tuntia elämästäni takaisin tehdäkseni jotain muuta.

Bunkkerin kerronta on tiivistä, virkkeet ovat lyhyitä ja selkeitä, tapahtumat etenevät. Mutta en vain vakuuttunut, en ollenkaan. Tuntui kuin olisin lukenut tv-ohjelman käsikirjoitusta, nopeita leikkauksia, ympäristön kuvailua, yhä uusia käänteitä. Monikan ja kaappaajan sisäiset äänet tuntuivat höhliltä, "voi perhanan" hokeminen mielessään ja "missä se ovi on, tuollako vai tuolla" äänetön huudahtelu vaikutti kornilta. Ja jotenkin on niin kulunutta, että kaikilla on niin traumaattinen lapsuus.

Plussaa kirja saa siitä, että se jättää epävarmuutta ja tulkinnanvaraa. Menneisyys ja nykyhetki sekoittuvat, kuvitelmat ja todellisuus lipuvat päällekäin ja omat oletukset menevät muutamaan kertaan uusiksi. Valitettavasti vain kirjan arvoitus – kuka on kuka, mitä on tapahtunut ja mistä tämä kaikki johtuu – jäi minulle aivan yhdentekeväksi. En lopulta ollut kovinkaan kiinnostunut saamaan selville kirjan jujua. Ja se on jännityskirjallisuudessa himppasen huono homma.

____

Bunkkerissa ovat kyyhöttäneet myös Susa, Jori, Hanna, Anki ja Leena.

Rikoksen jäljillä -haasteessa etenen rikospaikalle.