Etsin Strasbourgiin liittyvää kirjallisuutta sheferijm-blogin Idän pikajuna -haastetta varten ja törmäsin Kirjasampo-sivustolla brittiläisen dekkaristin Nicolas Freelingin Leskeen. Freeling kirjoitti useamman kirjan hollantilaisesta poliisista Piet van der Valkista. Leski kertoo ajasta van der Valkin kuoleman jälkeen ja sen pääosassa on hänen leskensä, Arlette.
Arlette on muuttanut Strasbourgiin ja mennyt uusiin naimisiin brittiläisen sosiologin Arthurin kanssa. Arlette kyllästyy kotirouvan elämään, kun lapsetkin ovat jo lentäneet pesästä ja perustaa neuvontatoimiston. Asiakkaina on monenlaisia strasbourgilaisia: on väkivaltaisesta miehestään eroon haluava nuori vaimo, uhkauksia saava mies, tyrannimaisen isänsä hallinnan alta pakoon pyrkivä teinityttö.
Viattomasta neuvonta-avusta alkaa kuitenkin muodostua vähitellen vaara niin Arlettelle kuin hänen asiakkailleenkin. Huomaamattaan poliisin leski on sörkkinyt paisetta, josta olisi ollut syytä pysytellä kaukana...
Satunnaislöydöt ovat toisinaan lukuharrastuksen suola. Tulee lukeneeksi kirjoja, joista ei ole koskaan kuullutkaan, ja joihin ei olisi luultavasti koskaan törmännyt ilman jotain sopivaa tuuppausta. Tässä tapauksessa kiitän Ainon haastetta. Strasbourg ei ollut helppo kaupunki keksiä luettavaa.
Freeling on tiukkasanainen kirjoittaja. Hän rikkoo tarinan aikarakennetta niin, että lukijan on oltava tarkkana, jotta pääsee kärryille. Arlette selvittää jo asiakkaidensa asioita ennen kuin heidät on lukijallekaan esitelty. Näkökulma ja kokonaiskuva laajenevat vähitellen.
Yllätyin kirjan kantaaottavuudesta. Kritiikkiä saa osakseen niin porvarillinen Strasbourg kuin naisten asema Keski-Euroopassa. Arlette on loistava naishahmo: omaehtoinen, järkevä, looginen, empaattinen. Aivan hänen ajatustensa perälle ei lukija pääse, mutta miksi pitäisikään päästä. On hyvä pitää jotain vain itsellään.
On luonnollisesti mahdotonta verrata Arlettea Freelingin päähahmoon Pietiin, kun ei ole Van der Valk -sarjaa lukenut. Ehkä joskus vielä luen, tykästyin kyllä Freelingin tapaan rakentaa tarinaa, kuvailla ihmisiä ja ympäristöä ja ujuttaa mukaan tiukkaa asiaa ja kannanottoja. Harmittavasti vain näyttää siltä, ettei Freelingin kirjoja ole mitenkään ylettömästi saatavilla (tämän Leskenkin varasin Pasilan kirjavarastosta). Mutta ehkä ne tulevat vastaan, kun sen aika on.
Nicolas Freeling: Leski
Suomentaja: Leena Tamminen
Ulkoasu: ?
WSOY 1985
312 s.
The Widow (1979)
Kirjastosta.
_____
Idän pikajuna -matkani jatkuu siis tällä kirjalla Strasbourgiin. Lisäksi ruksaan Kirjan vuoden lukuhaasteesta kohdan 6. Kirja, jonka nimi on yksi sana.