Maarit Verronen: Hiljaiset joet

Maailma loppuu, oletko valmis? Minä en ainakaan ole.

Maarit Verrosen Hiljaiset joet -scifiromaanin päähenkilö Lia sen sijaan tuntuu olevan. Ainakaan hän ei asetu ehdottomaan vastarintaan väistämätöntä vastaan, kun sen lopulta sisäistää. Hän on hieman aiemmin löytänyt joenvarresta viisi pakolaislasta ja tarjonnut näille suojaa ja turvaa, vaikkei hänellä itselläänkään ole ylenpalttisesti mitään. Lapset ovat tulleet Lian asuinmaan naapurista, diktatuurivaltiosta, jossa kansalaisia teloitetaan ja sorretaan estoitta.

Vähitellen maailma ympärillä alkaa järistä pois paikoiltaan. Jonkinlainen kosminen ryppy tai kupru aiheuttaa maapallolle totaalisen tuhon. Maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset ja sään ääri-ilmiöt lisääntyvät ensin hitaammin, sitten tuhoavalla voimalla. Vain pieni valikoitu joukko pääsee turvaan, Lia ja lapset porukan jatkona. Mutta turvan olemuskin on muuttuva, ja yhä pienemmäksi käyvä selviytyneiden joukko joutuu yhä tukalampaan tilanteeseen.

Kaiken tämän Lia kertoo toteavalla, raportoivalla tyylillä. Henkilönä hän on tasainen ja rauhallinen, jopa järkyttävien tapahtumien äärellä. Verronen kirjoittaa tarinaansa huolellisesti ja tunnelmaa vähitellen nostattaen. Kaikkea ei avata kokonaan, lukija saa itse pohtia, arvailla ja tulkita. Millainen on maailma, jonka avaruus ympärillä tuhoaa? Ei selvästikään paikka, jonka arvon voisi sellaisenaan laskea korkealle. Epätasa-arvo ja vallan väärinkäyttö ovat vallinneet jo pitkään, eikä väistämätön tuho todellakaan muuta tilannetta oikeudenmukaisemmaksi.

Hiljaiset joet kertoo tilanteesta, johon emme halua joutua. Se saa miettimään, millainen ero on itse tehdyillä ja omasta toiminnasta riippumattomilla päätöksillä. Vaikka romaanissa maailmaa ei voi pelastaa ihmisen teoin, uuden maailman rakentamisessa inhimillistä aspektia tarvitaan. Ahdistavuudestaan huolimatta Hiljaiset joet on antoisa, eheä ja vahva lukuelämys.


Maarit Verronen: Hiljaiset joet
Ulkoasu: Jonna Nisu
Aviador 2018
177 s.

Arvostelukappale.


Toisaalla: Hemulin kirjahylly

Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää

Tämä kirja on "vainonnut" minua pitkään. Nimi on ollut mielessä ja aika ajoin se on kurkistellut kirjaston hyllyssä. Nyt lopulta päätin siihen tarttua.

Verrosen tarinassa eletään tulevaisuutta. Ilmastonmuutos on pitkällä (vai onko?), yhteiskunta on rapautunut, ihmisten turvallisuudentunne lähinnä harhaa. Tiksu on nainen, joka on valmis vaikka mihin, sillä hänellä ei ole mitään menetettävää. Ensin hän päätyy tosi-tv-ohjelmaan, jossa kokee melkoisia plastiikkakirurgisia muutoksia. Sen jälkeen on vuorossa kuumailmapallolentäjän, siruttomien ihmisten jäljittäjän ja jääkarhunpoikasten hoitajan tehtävät. Muun muassa.

Maailma on täynnä valvontaa ja ihmisten luokittelua. Jokaisella on niskassaan siru, jonka perusteella hänen liikkeitään voidaan tarkkailla ja yhteiskunnallinen asemansa määritellä. Huonoimmassa jamassa ovat siruttomat, ja heidän "metsästämisestään" saakin palkkion, jos hommaan värväytyy.

Kirkkaan selkeää on yhtä aikaa pelottava ja pelottavalla tavalla välinpitämätön. Tiksu ei juuri pohdi tekojensa tai ympäröivän maailman moraalia, hän vain tekee mitä pystyy pysyäkseen itse hengissä seuraavaan hetkeen. Mitään varsinaista eloonjäämiskamppailua hänen elämänsä ei ole, muttei sitä erityisen helpoksikaan ole tehty. Mihinkään ei voi luottaa, apua ei saa mistään, eikä solidaarisuutta juuri enää tunneta. Ihmiset turruttavat itsensä huumeilla jaksaakseen pieleen menevää maailmaa.

Kirjan maailma on hyytävä, ja samalla tarina on pohjimmiltaan jotenkin mitäänsanomaton. Tiksu vain ajelehtii tapahtumasta ja paikasta toiseen, toteaa sen minkä näkee ja kokee ja jatkaa jälleen matkaansa. Lukukokemuksestani uupui täysin kliimaksi, ja jäin miettimään, missasinko jotain vai onko tarkoituskin, että Kirkkaan selkeää on jollain tapaa kuin raportti. Niinhän sen todellisuudesta on ihmisiltäkin jo viety kaikki aito, muuttuva ja todellinen – tilalla on keinotekoinen digitodellisuus ja pään sekaisin panevat kemikaalit.

Jotain kaihertavan kiinnostavaa Verrosen tyylissä kuitenkin on, joten ilman muuta luen hänen tuotannostaan vielä muutakin. Valinnanvaraa tuntuu riittävän, ja hyvä niin.


Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää
Ulkoasu: Markko Taina
Tammi 2010
211 s.

Kirjastosta.

______

Muualla: Kirjamielellä, Sallan lukupäiväkirja, Oksan hyllyltä, Jos vaikka lukisi..., Sonjan lukuhetket, Booking it some more