Muriel Barbery: Siilin eleganssi
Suomentaja: Anna-Maija Viitanen
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Gummerus 2010
374 s.
L'Élégance du hérisson (2006)
Kirjakauppaostos.
Rouva Renée Michel työskentelee pariisilaisen hienostotalon ovenvartijana, on tehnyt sitä jo vuosikaudet. Leskeksi jäänyt rouva Michel on ulospäin juro mutta asiallinen, sillä hän haluaa pitää yllä roolinsa edellyttämät mielikuvat ja ennakkoluulot talon asukkaissa. Rouva Michel on kuitenkin sivistynyt, laajasti lukenut ja kulttuuria tunteva nainen, joka nauttii omalla tavallaan syrjäänvetäytyvästä elämästään lihavan kissansa Leon kanssa. Toisinaan talossa siivoojana työskentelevä portugalilaistaustainen Manuela pistäytyy Renéen luokse teelle ja leivoksille.
Talossa asuu yhteiskunnan kermaa. Yhdessä asunnoista maailmaa tarkkailee varhaisteini-ikäinen Paloma Josse: älykäs, vetäytyvä ja tarkkasilmäinen nuori nainen. Paloma on turhautunut edessään olevaan porvarilliseen ja täysin turhanpäiväiseen tulevaisuuteen, jonka oravanpyörään joutumista hän pitää väistämättömänä. Niinpä Paloma on päättänyt tappaa itsensä 13-vuotispäivänään. Sitä odotellessa hän haluaa merkitä ylös syvällisiä ajatuksia ja merkintöjä maailman liikkeestä. Pakkohan maailmassa on olla muutakin kuin päivälliskutsuja, mielialalääkkeitä, epätasa-arvoa ja typeryyttä?
Kaksi erakkoa tutustuu kuitenkin vahingossa toisiinsa, kun taloon muuttaa uusi asukas, vanhempi japanilainen herrasmies Kakuro Ozu. Samalla elämä ja jopa turhuudella vuorattu hienostorakennus alkaa paljastaa aivan uudenlaisia puolia molemmille.
Siilin eleganssi näkyi pari vuotta sitten aina silloin tällöin kirjablogeissa ja muuallakin. Erikoinen nimi jäi mieleen. Jostain alennusmyynnistä nappasin sen sitten mukaani ja nyt tuntui olevan sopiva väli kirjan lukemiselle.
Tuntemukseni kirjasta ovat ristiriitaiset. Alku käynnistyi tahmeasti, joskin kiinnostuin väistämättä sekä Renéesta että Palomasta. Renée piilottaa itsensä kiehtovasti maailmalta, mutta paljastaa ajatuksena lukijalle suorasukaiseen tapaan. Palomassa taas on varhaiskypsyyttä ja älykkyyttä, ja samalla surettaa tytön puolesta: missä olisi hänelle tasavertainen keskustelukumppani? Hänelle tekee mieli huikata, ettei kannata vielä luovuttaa. Joskus hän löytää kyllä toisia kaltaisiaan, kunhan malttaa odottaa.
Vaikka vei aikansa, ennen kuin totuin kirjan tyyliin ja yllättävien asioiden esiin nostamiseen ja pohdiskeluun, lopulta olin aika lailla myyty. Luvut ovat lyhyitä, molempien kertojaäänien huomiot pääsääntöisesti teräviä ja talon aulan, ovenvartijan kopin ja rikkaiden asuntojen pienet tapahtumat ja käydyt sananvaihdot viihdyttäviä. Sosiaalisen roolin rakentaminen ja ylläpitäminen on kiinnostava ilmiö, ja etenkin se hetki, kun vaivalla muodostettu rooli hitaasti murtuu, paljastaa ihmisistä paljon.
Toisaalta tarinassa on myös eräänlaista sadunomaisuutta ja sitä kautta umpirealistin silmin katsottuna epäuskottavuutta. Vaikka tunnelma on kokonaisuutena kuin hieman toisesta maailmasta, ei oikeasta arkipäivästä, vaikka sellaista kuvataankin, aivan täysin en onnistunut heittäytymään tarinan vietäväksi. Jokin harasi vastaan. Ehkä olen jossain mielessä tylsä pragmaatikko, mutta uskon siihen, että epätyydyttäville asiantiloille voi halutessaan tehdä jotain, eikä kellään ole ennaltamäärättyä kohtaloa, jota ei voisi muuttaa, jos niin päättää.
Mutta en minä täydellisyyttä vaadi pitääkseni jostain. Siilin eleganssi on viehättävä kirja, joka pitää lukijan valppaana ja herättää omia ajatuksia – paikoin tekee mieli alkaa väittää vastaan ja paikoin taas vain nyökyttelee tyytyväisenä. Tyhjänpäiväinen tämä kirja ei ainakaan ole, kaikkea muuta.
Sopii hyvin haudutetun teen kanssa, kiireettömiin hetkiin.
___
Siilin eleganssia on luettu paljon. Tässä muutamia muiden aatoksia: Linnea/kujerruksia, Katri/La petite lectrice, Valkoinen kirahvi/Opuscolo ja essielina/Sabinan knalli.
Osallistun kirjalla haasteisiin Vive la France! ja Mikä minusta tulee isona?, sen verran keskeiseen rooliin nousee Renée Michelin ammatti ovenvartijana.