Osaankohan tätä edes enää! Vuosi on mennyt haipakkaa eikä paljon ole tullut neulottua tänä vuonna, kun olkapää on vaivannut. Alkukesästä polvi leikattiin taas ja kun siihen iski paha tulehdus leikkauksen jälkeen, niin sitten maattiin sairaalassa puolitoista viikkoa antibioottitiputuksessa. Ja leikattiin taas, että saatiin tyhjennettyä tulehdusnesteet. Kesä meni popsien antibioottia tabuina kaksi kuukautta ja johan sitä sitten olikin pian uuden leikkauksen aika. Olkapäässä vaivannut kalkki ja ahtauma tällä kertaa. Siinä yhteydessä ilmenikin, että siellä onkin enempi vikaa ja katkennut labrum ankkuroitiin paikoilleen. Kolme viikkoa jouduin olemaan vasurina, kun käsi oli yötäpäivää vartalosidoksessa. Ja arvatkaas tekikö sitten mieli neuloa! Joopa joo. Sitten kun sain käden vapautettua, kokeilin aloittaa sukilla eikä se pahalta tuntunutkaan. Yhteensä kahdeksan viikon sairauslomasta on jäljellä viikko ja pienet neuleet onnistuvat jo varsin mainiosti, kunhan pitää kunnon taukoja ja käsireenihetkiä välillä.
Tytär osti itselleen pipon Gina Tricotista ja pyysi, josko osaisin tehdä samanlaisen mutta mustana. Tämä on siis täysin apinoitu valmiista akryylipiposta. Lankana on Cascade 220, johon ihastuinkin ihan täysillä.
Kun tykkäsin mallista kovasti itsekin, tekaisin samanlaisen itselleni kaksinkertaisesta Woolista.
Cascadea oli tullut ostettua messuilta harmaanakin, joten eikun uutta pipoa puikoille. Pelilauta-niminen mallineule on Neulojan käsikirjasta. Kun olin ottanut kuvat ja siirtänyt ne koneelle, huomasin, että pipohan on nurin päin päässäni.
Alemmissa kuvissa pipo oikein päin. Ihan sama näköjään, kuinka päin sen kiireessä päähänsä tällää.
