R.I.P. ex-vuokralainen

Raskas on kirjoittaa, mutta haluan reissun muistiin.

Tulen hieman toistamaan itseäni, mutta älkää siitä välittäkö.

Oli puhumattakin selvää, että ex-vuokralaiselle (ja minullekin) tärkeät M. & P. hakivat minut kyytiinsä. Sovittiin vain aika ja paikka. Kyyti haki lauantaiaamuna 30.07.

Alla oli tuliterä uusi Mersu, jonka etupenkillä aloitin reissun.

Aurinko paistoi antaen hyvät ajokelit surullista matkaa tekeville.

Tuli siinä muisteltua ex-vuokralaista monella hyvällä tavalla. Siis jutellen kaikesta.

Ohitettiin useampia kaupunkeja. Onneksi liikenne oli vaisua ja saimme ajella rauhassa.

Kylteissä luki "Vaasa", mutta meidän tie vei Seinäjoelle, josta ex-vuokralainen oli syntyjään.

Menimme Ystävä O:n luokse, joka oli vuosia kuin oma poika ex-vuokralaiselle. Sama mies, jonka ex-vuokralainen velvoitti aikoinaan pitämään minusta kaikin tavoin huolta kun pääsin vankilasta. Sen hän teki silloin, ja nyt.

Menimme kappelille annettuun aikaan. Kukkakaupan kautta. Paikalla oli kaksitoista läheistä ex-vuokralaisen tytär mukaan lukien. Toimitus oli lyhyt, intiimi ja kaunis. Olin päättänyt, että minä ainakin laulan korkealta ja kovaa, koska ex-vuokralainen rakasti kuulla laulamistani. Onneksi virsi, joka laulettiin ilman säestystä oli tuttu. Ja minähän lauloin.

Porukalla saatoimme uurnan perille ex-vuokralaisen äidin viereen samaan hautapaikkaan.

Taivas suri mukana; vettä satoi kaatamalla ja ukkonen paukkui. "Isäntä antoi viimeisen sanan kuulua." Seurakunta tarjosi sateenvarjot.

Iltaa vietimme M:n, P:n ja O:n (kaikki siis miehiä yli 50 v) kanssa tyyliin, jonka ex-vuokralainen olisi meidän halunnut tekevän. Ikävä leijui yllä. Kyyneleitä riitti jokaisen silmissä. Yötä olimme O:n luona. M. & P. lähtivät aamulla ajamaan kohti Helsinkiä, minä päätin jäädä.

Ystävättäreni O. muutti jokin aika sitten Helsingistä Seinäjoelle ja meni siellä naimisiin. Tiesin olevani tervetullut heille kylään ja näin päätin tehdä. Miten sattuikin, että kun vuodessa on 365 päivää, niin juuri samana hautajaispäivänä O. oli miehensä kanssa häissä Järvenpäässä!?

He saapuivat silloin seuraavana päivänä junalla ja minä olin kyyteineni vastassa. Niin minä sitten menin heille kylään, ja sain heti alkuunsa uuden värin hiuksiini. Kiitos O.!

Sain oman huoneen ihanalla isolla vuoteella. Nautin siitä hiljaisuudesta, jossa sain puida menetystä ja murhetta. Sain muutenkin olla omissa oloissani sillä O. oli aamut töissä ja miehensä nikkaroi veljensä kanssa isoa terassia pihalle. Nousin kun halusin ja tein mitä halusin. Suruni keskellä nautin paikasta ja omasta ajasta.

(Huomaa sateenkaari!) 
Kahtena päivänä kävimme O:n kanssa kaupoilla. Miehensä kokkasi meille (itse kaatamansa) hirvenjauhelihakastiketta (hyvää) ja parina muuna päivänä hän grillasi lihaa ja makkaraa. Minä ostin ison valmiin kreikkalaisen salaatin. Muutenkin kyllä osallistuin rahallisesti ruokiin, etten "siivellä" ollut.

Mitä hahmoja te näette taivaalla? Minusta vasemmalla on takatassuilla pomppiva koira ja keskellä tyynempi selin kuono taivasta kohti.

Yhtenä päivänä ajoimme neljäkymmentä kilometriä O:n kanssa katsomaan heidän mökkiään. Voi mikä paikka!!!

Olisin halunnut pulahtaa uimaan, mutta a.) bikinit jäivät reissureppuun ("nurkan" takana pari muuta mökkiä) b.) vedessä oli loppukesän levää ja c.) vedessä oli tuhottoman paljon vesilukkeja. Mutta oli ihan nähdä paikka, josta olin kuullut.

Oltuani kolme yötä kyläluutana pyysin O:n viemään minut toisen O:n luokse. Kiitos kaikesta O. ja J.!

Olin miehelle seurana ja juttelin ex-vuokralaisesta kun miehellä ei juuri juttukavereita Seinäjoella ole. Hänkin on sieltä kotoisin, asui vuosia Helsingissä ja palasi sinne missä sisarensa sekä äitinsä asuu.

Torstaina kävimme yhdessä viemässä ostamani kynttilän haudalle. Enhän minä sinne noin vain enää pääse, mutta ajattelin laittaa kirjeessä O:lle kynttilärahaa. Vieköön puolestani ja kertokoon terveiset...

Jäin vielä yhdeksi yöksi. Ja onnistuin pudottamaan ranneketjuni parvekkeen laudoituksen väliin. Nousi se onneksi sieltä kahden ruuvimeisselin avulla.
Palasin Helsinkiin junalla perjantai-iltana ja Tuppo oli Pasilan asemalla vastassa. Rankka reissu, takana ja hoidettu.

(Aika jännää: Seinäjoella ukkosti joka päivä kun olin siellä. Tämän kirjoittamisen aikana ukkonen alkoi täälläkin vaikkei koko kesässä ole niitä montaa ollut. En voi olla ajattelematta, että "ex-vuokralainen se siellä huutelee". Tulen muistamaan häntä pitkään joka ukkosen aikana!!!)

Iso Ikävä ex-vuokralaista! Ystävää ei tule samanlaista!!!