Jouluruokaa ja uusi tatuointi

Kolme yötä jouluun on... ♫♪.

Sataa lunta. Kaikkialla on vielä puhtaan valkoista ja puutkin melkein kuin joulukorteissa. Minua ahdistaa. Kuin potisin huonoa omatuntoa hommista, joita ei ole pakko tehdä? Alitajuisesti kai pelkään sitä, että huhkisin valmiiksi kaikki laatikot ja muut, ja huomaisin, ettei niitä kukaan syö. Ei niitä pakastimeenkaan mahdu.

Ihan kamala kortti!

Mieleen hiipii joulu, jolloin koristelin kotini "täydellisesti" (piripäissäni) yhdeksässä tunnissa ja tajusin sitten, ettei sitä kukaan näe. Kävelin auki olevaan baariin, tapasin yhden tutun ja kahlasin nilkkoja myöten loskassa yksin kotiin.

*     *     *

Jotain mukavaakin on kyllä tapahtunut. Ystävätär L. on ennenkin pyytänyt mukaansa syömään läheiseen Diakoniaan. En ole ennen lähtenyt, mutta eilen lähdin. En ollut käynyt koskaan edes tuolla sisällä. Vain jonottanut ulkona ruokajaossa ennen sen lopettamista.

En tiennyt, mitä odottaa. Ainakin pelkäsin törmääväni mieheen, joka asuu samassa talossa ja jota en todellakaan haluaisi tavata enää ikinä! Ei onneksi näkynyt!

Käsittääkseni tuolla tarjoiltavat ruoat olisi valmistettu hävikkiruoista? En tiedä, oliko nyt, mutta mikä ihana yllätys, että kahdella eurolla sai jouluruokaa! 😊

Tässä on oma lautaseni:

Sienisalaatti oli todella hyvää! Tässä ystävätär L:n. Hän otti mukaan kuuluvat leivät, minä en.

Tällaista sinappia en ollut ennen nähnyt saati maistanut. Ihan hyvää!

Tuonne pitää mennä toistekin, sillä siellä tarjotaan ruokia tosiaan kahdella eurolla kolmena päivänä viikossa. Maanantaisin on kuulemma kasvisruokaa.

*     *     *

Olin suunnitellut tätä jo pidemmän aikaa, mutta toimin eilen hieman spontaanisti. Halusin isän ja ex-vuokralaisen muistolinnun lisäksi linnun äidille ja mieluummin vielä tänä merkittävänä vuonna. Tällainen se oli ensin:

Menimme HM:n kanssa kyselemään läheiseen tatuointiliikkeeseen ja sainkin ajan viimeisenä asiakkaana ennen heidän lomataukoaan. Tunnin päähän!

Maksoin mielestäni liikaa, mutta ihan sama. Siinä meni viimeiset tölkeillä keräämäni rahat - hyvään tarkoitukseen! 💗 Kuvan päällä on vielä keinoihoteippi.

Ei siinä mennyt puolta tuntia kauempaa. Ei edes sattunut. Se on nyt siinä. 😍

*     *     *

Entäs päivän kalenteriluukku? Daa-a.

En kommentoi.

*     *     *

Olisi kilo bataatteja jääkaapissa ja pakastimessa paljon lanttua. Olisi perunalaatikkotarpeet ja possua pakkasessa. Mikäs kiire tässä. Huomaan stressaavani silti, vaikka tuskin kannattaisi. Pöhköä. Pöhkö minä.

Rauhallista viikonloppua! 😏

Oranssi on toinen lempiväreistäni

Malttiko valttia? Pah.

"Joku" tömistelee ympäri torppaa villasukissaan ja kännykkä kädessä. Stansta ei malta, väittäisin. Olen niin niin kauan odottanut tätä väriä, kuten Vanha rouva tietää, ja vihdoinkin: ORANSSI!!! 🧡🧡🧡

Kyse on siis Repolaisen värihaasteesta, jossa kuvataan annetulla värillä kaikkea mitä nyt mieleen sattuu juolahtamaan. Tällä värillä Stanstalla kyllä enemmän, kuin vain "juolahtaa". Kii-tos! 😻

*     *     *

Oikeutetusti aloituspaikan saa -kukas muukaan- kuin OranssiPallo. Te, jotka ette tiedä, niin tämä vuonna 2012 kadunvarresta löytämäni pallo on kulkenut mukanani mm. Rovaniemellä, laivalla, Tallinnassa, Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Turkissa, Sisiliassa, useilla saarilla Kreikassa... Pallon seikkailut löytyvät vasemman palkin kohdasta OranssiPallo.

Joku kuva oli pallosta valittava ja laitan sen, joka selittämättömästä syystä tuli ensimmäisenä mieleen. Kuvan olen ottanut ihanalla Kreetan reissulla Rethymnonissa.

Kuten teistä moni jo tietää, niin keittiöni on pullollaan oranssia. Kärkeen laitan Liisan arvonnassa voittamani seinäkoukun. Koska perhonen (kolmen tatuoidun perhosen omaavana) ja koska oranssi. Etsii vielä pysyvää paikkaansa. Kiitos, Liisa! 🦋

Perhosen vieressä on hieman kiukutteleva seinäkello. Muuten toimii, paitsi sekuntiviisari.

Jääkaapin ovessa on muiden joukossa Sisiliasta tuomani ihana magneetti. Mukailee yläselässäni olevaa tatuointia.

Tähän asti olin kirjoittanut kotona Helsingissä. Päätin, että nyt pidän tauon näistä vallitsevista asioista ja jatkan tätä, kun oli kuvia valmiina.

*     *     *

Verhot keittiöni ikkunassa sekä kaksi pöytätablettia ikkunalaudalla ovat oranssit.

Pienissä koukuissa roikkuu patalappujen lisäksi parit sakset.

Löytyi sopivan värinen sytkäri, yllätys.

Herätyskello, josta tykkään, ei enää toimi. 😢

Tämä ottamani kuva oli pitkään vanhassa puhelimessa taustakuvana.

Mustasilmäsusanna.

Tässä lompakossa säilytän mm. vanhoja kortteja sekä pieniä tärkeitä lappuja.

Kuvasin kotona putkimiehen ja pesuaineita.

Ja shampoon sekä kaksi hoitoainetta.

Meinasin, että otan täällä Rovaniemellä muutaman kuvan, mutta totesin heti alkuun, että minua ei taidettaisi ymmärtää. Täällä on vessa ja kylppäri erikseen. Kehtasin kuvata ns. oman vessan käsisaippuan.

Ja äidin luota ottamani, itse kutomani sukat. 🧡

Oikeutetusti viimeisen kuvan saa äiti. Tein hänelle toukokuussa syntymäpäivälahjaksi sukat, jotka sain pukea hänelle jalkoihin mukaan taivasmatkalle. 💗

Tässäpä nämä. Nyt jään odottamaan seuraavaa väriä ellei sitä ole jo annettu? En ole ehtinyt yhtään teidän blogeihinne, mutta korjaan tilanteen ajan kanssa, kunhan pääsen kotiin. 😻

Lokakuun ensimmäistä päivää! 🍂

"06.08." -piirakka

06.08.2008 - 06.08.2024.

Teille, jotka ette tiedä, niin pääsin vankilasta ensin mainittuna päivänä ja vuonna. Siitä on siis päivälleen kuusitoista vuotta. 🐾

Teetin noita "tassuja" tutulla tatuoijalla yksi kerrallaan kymmenen vuotta ja Jenni tuli töihin vaikka sunnuntaina, jotta saatiin "jälki" oikeana päivänä. 💖 "Tassuja" on kymmenen plus kaksi ja lopuksi on perhonen. Pitäisikö siitäkin ottaa kuva? Hetkinen... (Laitoin tuon yläkuvan sille Jennille! ♥ Sain vastaukseksi kivat hymiöt.)

Olen luvannut tarjota "merkkipäivän" kunniaksi suolaista piirakkaa LähiBaarissa, joten olisi varmaan mentävä tekemään se. (Mahtava ukkosen jyrinä!) Ostin eilen illalla valmiin piirakkapohjan ja juustoraastetta, joita kumpaakaan en löytänyt enää pakastimestani. Luulin, että niitä olisi ollut, mutta kaipa olen käyttänyt ne. Ruokatestiin 02.07. alkaen 46,95 + 4,25 = 51,20 euroa.

Aion laittaa siihen mm. sipulin kera paistamiani herkkusieniä (yllätys?), purjosipulia sekä saatuja paprikoita ja hävikkitomaatteja.

Meinasin hetki sitten piipahtaa kaupassa, mutta onneksi en. Olisin saanut paluumatkalla vastaani pystysuoraan satavan kaatosateen. 💦

Katu tulvii ja lainehtii. 💧 Hyvä hetki mennä keittiöön...

*     *     *

Nyt paistaa jo aurinko! 🌞 Aloitin laittamalla kuivalle & kuumalle pannulle pakkasesta ottamani purjot, jotta sain niistä kosteuden pois. Lisäsin öljyä ja pilkkomani paprikat.

Haudutin matalalla lämmöllä ja lisäsin sienet pannulle, jotta kaikki sekoittuisivat keskenään. Olisin voinut laittaa sekaan omenan ja nyt harmittaa, etten laittanut. Näillä mennään.

Hieman nuo olympialaiset haittaa kokkailua. Pitäisi olla näinä päivinä telkkari myös keittiössä, kun en viitsi huudattaa niin, että se kuuluisi olohuoneesta sinne. Kaikki kolme suomalaista miestä heittivät keihästä päästen karsinnoista finaaliin. ONNEA! 👌 En malttaisi palata keittiöön...

*     *     *

Pakkohan se kuitenkin oli mennä hoitamaan homma loppuun. Laitoin pohjan päälle punaista soosia tuomaan makua ihan kuin pizzaan.

Sitten sienet, paprikat ja sipulit.

Lopuksi tomaatteja.

Ja kermaviili, johon sekoitin kaksi kananmunaa sekä läjän mausteita.

Piirakka oli jo vartin uunissa ja kävin lisäämässä juustoraasteen. Kunhan saan valmiin piirakan pois uunista, niin katson suomalaisen 13 -vuotiaan skeittarittaren suorituksen samalla, kun odotan piirakan jäähtyvän ns. kantokelpoiseksi. 😏

*     *     *

Taloyhtiön nettiyhteys putoaa päältä koko ajan. Onneksi puhelimessa on rajaton netti, joten yhdistin sen läppäriin. Nyt toimii. Jippii, telkkarissa hetken esteratsastusta. Ei auta unohtaa sitä piirakkaa - luotan, että tuoksu muistuttaa...

*     *     *

Heili Sirviö kaatui ensimmäisellä "runilla", mutta toinen sujui mallikkaasti. Kolmas jäljellä (kaatui taas). Juuri kerrottiin, että likka suoriutui illan finaaliin, ONNEA! 👌

Piirakka on jäähtymässä...

Kaipa se on kohta sen verran jäähtynyt, että voin lähteä LähiBaariin piirakan kanssa ilman patalappuja. 😅

Ps. Sirviön finaalisuoritus nähdään tänään klo. 18.30. TV2:lta. 👍

Tykkäätkö tehdä suolaisia piirakoita?

Hiton syyskuu!?

Kun mieltä masentaa, taas.

Tuntuu, että kaikki tökkii. Ja tämän kirjoitettuani muistin juuri, että syyskuu on AINA minulle vaikein. Hitto.

Syyskuussa 1988 vajaa vuoden ikäinen Poikani sairasti paljon korviaan, tapasin J:n, jonka kanssa olin kihloissa kaksi kertaa, teetin ensimmäisen tatuointini ja heh, ostin Mora'n bootsit. Ne on olemassa edelleen. Ne bootsit. Ja tatska. Ja J:kin "jossain".

Saman kuun aikana minut raiskattiin Tehtaankadun puistossa. Uskomaton juttu sikäli, että pari viikkoa tuntemani  J. sattui paikalle, sai tyypin kiinni, mutta hätääntyi ja päästi irti. Siitä oli mainintaa radiossa ja lehdissä. Ei J:stä vaan tapahtumasta.

Loppujen lopuksi tyyppi saatiin kiinni ja hän joutui ns. vastuuseen. Kymmenen asianomaista, ja tuomio yhdistettynä viisi ja puoli vuotta.

Istui ensikertalaisena puolet. Tekisi mieli laittaa nimi tähän, mutta en tohdi.

Google'n mukaan hän omistaa turvallisuusalan firman. Voi hitto.

Siis vaikka siitä on kolmekymmentä vuotta aikaa, niin eihän tuommoinen koskaan unohdu.

Nyt vissiin "nokka kohti taivasta" ja eteen päin? Muutakaan tässä voi tehdä?

Eikä tuo raiskausoikeudenkäynti koskaan ainoaksi jäänyt. Toinen oli liki kymmenen vuotta myöhemmin. "Voitin" molemmat, mutta eihän ne mielestä lähde KOSKAAN. 😪

Avauduin taas, mutta mitäs sitten?

Täysi Kymppi!!!

Tänään 6.8. on tasan kymmenen vuotta siitä, kun pääsin vankilasta!

Olin varannut ajan tatuointiin 'tassujen' tekijälle jo vuosi sitten. Tuli vapaapäivänään merkkipäiväni vuoksi. Ja 'pisteli' toivomuksestani vapaalla kädellä "herpoisen" perään. *mariposa* 😉

Oli tarkoitus, että mukaan olisi lähtenyt ystäviä, mutta menin yksin. Myönnettäköön, että pois lähtiessä tuli tunnekuohu. Itku. 

Kiitos Liskis puheluseurasta!!! Ja mukanasi kulkemista vuosista! 💖Olet minulle Tärkeä!

Olin ostanut vajaa kuukausi sitten pari pulloa kuohujuomaa tätä päivää varten. Kysynyt tatuoijalta luvan juomien mukaan ottamiseen. Vaikka sain luvan, niin koska menin yksin, niin en ottanut juomia mukaan. Nyt tehtyäni pari litraa kesäkeittoa korkkasin pullon. 

Because I worth it.

ONNEA mä. 😁

Hei kesä - älä mee...

Pari viikkoa elokuuta ja sitten alkaa JO syyskuu.

Heti tuon kirjoitettuani tuli mieleen, että mitäpä jos hyödyntäisi nämä pari elokuun viikkoa. On käymättä Vallisaaressa, koluamatta Kalasataman alue (jossa emme ole kulkeneet) ja Vuosaaren rantakin olisi kiva käydä katsomassa. Mustikkamaalla käynnistäkin on todella kauan aikaa. Sattuneesta syystä mietin mahdollisimman halpoja vaihtoehtotekemisiä...

Alkukuusta (6.8.) oli "se päivä", jolloin vankilasta vapautumisesta tuli yhdeksän vuotta aikaa ja sain uuden 'tassun'. Samalla korjattiin edellistä. Ja samalla varasin jo ajan vuoden päähän. Yleensä Jenni pitää liikkeensä maanantaisin suljettuna, mutta koska vuoden päästä on "kymppipäivä" ja viimeisten tassujen teko, niin hän lupasi tulla tekemään ne vapaapäivänään.

Vilkaisin edellistä postaustani ja siitä poiki mieleen monta asiaa, joista kirjoittaa, mutta nyt en ehdi. Ensin pitää käydä asioilla ja sitten menen Mamman luo. Lupasin "raivata" keittiön yläkaapit sekä kattilakaapin niin, että sieltä poistetaan kaikki tarpeeton. Mammalla on muutto maalle pakoon putkiremonttia ensi kuun alkupuolella. Rankka paikka naiselle, joka ei juurikaan liiku kotinsa ulkopuolelle.

Kehun nyt kuitenkin vielä, että eräs ystäväni tuo tilattuna keräämiänsä kantarelleja ja mustikoita. Melkein ovelle ja täysin puhdistettuina. Toimitin eilen Epsoolle ja hänen työkaverilleen kummallekin neljä litraa, itse ostin kolme.

Kärsin edelleen siitä ongelmasta, että en saa siirrettyä kuvia kännykästä koneelle. Poika poikkesi kahvilla joku päivä ja lupasi palata tutkimaan ongelmaa. Ja minä palaan kirjoittamaan piakkoin. Lupaan. Nyt täytyy kipittää, jotta saa asiat hoidettua.

Elokuista viikonloppua teille!