Avaja porttis ovesi

Kävin (taas) kirkossa.

Olen itsestäni ylpeä, että sain mentyä suunnitelmani mukaisesti kirkkoon pyykkäyksen jälkeen. 😇 Ja iloinen siitä, että ystävätär L. lähti mukaan.

Pappi mainitsi saarnassaan ulko-oven edessä olevat valot. Että oli itse ollut laittamassa niitä ja samalla katsonut pylväässä olevaa sodan aikaista kolhua.

Kirkkoon oli saapunut ihan mukavasti porukkaa. Itselle aistiherkkänä tuotti hieman hankaluuksia seuraavassa penkissä istuva varhaisteinipoika, joka ei pysynyt sekuntiakaan paikallaan. Oletettavasti isovanhempien mukana olivat kolme lastenlasta.

Kirkon eteisessä oli rautalangasta väännettyä taidetta.

Kuvasin tekijän esittelyn.

Pidän tuosta muuten niin simppelin kirkon alttarin päällä olevasta kattomaalauksesta. 💙

Kävimme L:n kanssa sytyttämässä kynttilät ennen messun alkua. Siten tuntui, kuin äiti olisi ollut mukana. 💗

Tuo jouluasetelma oli mielestäni tökerö. Ajatus kuitenkin hyvä. Saarna oli mielenkiintoinen ja sen jaksoi kuunnella ihan helposti. Papilla oli miellyttävä (laulu-)ääni, kuten pienempiä urkuja soittavalla nuorella miehelläkin.

Ystävätär L. sai migreenikohtauksen ja poistui kolmen vartin jälkeen. Kiitos seurasta! 💖

Itse lähdin käytyäni ehtoollisella. En halunnut lähtöruuhkaan. Soitin HM:n mukaan kirkkokahveille.

Olin varannut kolehtirahan lisäksi kuusitoista euroa käteistä myyjäisiä ja riisipuuroa varten. Nolotti, kun puuro olisi maksanut kolme euroa ja HM ilmoitti isoon ääneen luulleensa sen olevan ilmainen. Olisin maksanut hänenkin puurolautasensa, mutta ei, kun hän päätti poistua. En jäänyt sitten itsekään.

En ostanut villasukkia enkä kuivakakkuja. Olisin halunnut suolasieniä, mutta niitä ei ollut. Pitänee mennä ennen joulua johonkin muihin myyjäisiin. Lähipuisto oli ankean näköinen.

Joulukuun toisen päivän kalenteriluukun sanoma on outo?

Piti kuuklettaa sana "paradoksi":

En vaan ymmärrä. Koitan tehdä alkaneena (vapaa-)päivänä hommia parempaa lopputulosta tavoitellen. Sellaista "loogista ja mahdollista". 😉

Hyvää alkanutta viikkoa!

Punnitsemisia

Vähän tavalla ja toisella.

Enää kaksi työpäivää jäljellä. Tuntuu hassulta, että joitain työkavereista saattaa tulla jopa vähän ikävä. Ei kuitenkaan niin ikävä, että alkaisin ehdotella puhelinnumeroiden vaihtamista. Sen liikuntarajoitteisen (ja yhden toisen) kanssa olemme FB -kavereita , mutta tänä vuonna olemme olleet vähemmän tekemisissä, kuin silloin aiemmin. Yhden kaveriksi muodostuneen naisen kanssa tulemme tapailemaan satunnaisesti vastaisuudessakin. 🍻

Ähäskutti, Repolainen. 😅 Kommentoit, että itse punnitset "hevejä" ja minä lankoja. Ei se ihan niin menekään, sillä kaivoin pakastimesta sieltä löytämäni kolme pussillista lanttukuutioita ja punnitsin ne. Niitä viiden euron juuresämpärillä hamstrattuja; kuorittuja ja pilkottuja. Että jos tekisin niistä jouluksi laatikkoa. Noitahan riittää!? Enemmän, kuin kuvittelin.

Saman tein porkkanakuutioillekin, jotta tiedän, kuinka paljon niitä pakkasesta löytyy. Minullahan on ollut tapana vain tuunata kaupan porkkanalaatikoita raasteella sekä kermalla. Saatan tehdä niin nytkin.

En meinaa vouhottaa jouluruokien kanssa, koska yksinhän minä olen. En aio kutsua ketään kylään. Pakastimessa odottaa palat lohta sekä possua. Ja se valkohomejuusto. Ne riittävät.

Jotta ei ihan vielä mennä joulutunnelmiin, niin tässä on samaiselle Repolaiselle lupaamani kuva mallisäärten väliin jäävästä kolosta. Ainakin toisten säärten. 😁

En sitten purkanutkaan niitä äidille tekemiäni kämmekkäitä. Aloitin kyllä, mutta tuli jotenkin niin surullinen olo, etten kyennyt. 😢 Heitin ne roskiin, ja sytytin kynttilän.

Tuikkukippo on likainen/pölyinen. Sain eilen tiskipöydän tyhjäksi, joten tänään on kynttiläkippojen vuoro. Niitä on liikaa! Pitänee valita niistä mieluisimmat, pestä ne ja hävittää loput.

Taas sataa vettä. Olisipa mahtavaa päästä autokyydillä töihin, mutta se ei ole mahdollista. Töissä olisi kuulemma vaihtelua pahvikuoriin avaimenperien muodossa, juhuu.

Kosteaa keskiviikkoa! 💦

Työasiaa, shoppailua ja tarjouskahvia

Marraskuu ja vettä sataa.

Huomenta! Kuinkas sitä tuli nukuttua? Kiitos kysymästä - illalla pari tuntia ja yöllä muutama tunti lisää. Nousin neljältä keittämään kahvia. ☕

Nämä perjantait tuntuvat usein lauantailta, koska viikon työt on tehty. Kesti hetken tajuta, että tänään ON perjantai ja ensimmäinen päivä. Maksoin vuokran. 👌

Tosiaan marraskuu ja vettä sataa. Lähipuistossa kukkii vielä. 🥀🌺

Palaan vielä viikon takaiseen lauantaihin, jolloin kävin Mammalle ostoksilla hänen lähellään sijaitsevassa Litukassa. Ihan kamala myymälä: leveät käytävät ja hyllyt ihan 'hajallaan'. Sieltä on todella vaikea löytää etsimiään tuotteita ja askeleita kertyy! 

Listassa oli miesten pitkähihainen paita, jonka löysin. Oli myös lämpöleggingsit, joita ostin Mammalle kahta kokoa (molemmat olivat liian pieniä) ja yhdet itselleni (sopivat), koska en ole koskaan omistanut sellaisia.

Sitten palataan keskiviikkoon, jolloin matkasin keskustaan niihin kahteen Tokmanniin. Ratikan lattialla oli pipo, jonka nostin ensin penkille ja kuvasin, koska laitoin siitä ilmoituksen FB: Puskaradio -ryhmään. Sitten vein sitten myssyn kuskille.

Omalla ostoslistalla oli paistokasarin lisäksi vain Hermesetas, jonka unohdan aika usein ostaa ajoissa. Nyt muistin.

Tarjouskorista ostin eurolla paahtoleivän.

Paluumatkalla oli niin kova pissahätä, että poikkesin TheBaariin oluelle päästäkseni vessaan. Se meinaan kes-tää, kun Mamma suoriutuu ovelle avaamaan summerilla alaoven, aukaisemaan omansa ja peruuttamaan rollaattorin kanssa pois edestä. Hassua, miten tuo baari ahdistaa nykyään, vaikka siellä tuli vedettyä karaokea ja bingoa vuosia. Tai sitten juuri siksi.

Oli pakko ottaa kuva telkkarista: vaikka siellä pyöri mainokset Maikkarin sarjoista, niin samalla siinä näkyi kokoajan tekstitettynä "Mutta?". Mutta mitä... 😅

Sitten siirrytään työpaikalle. Se tiedoitus ei tiennyt hyvää, kuten arvelinkin. Minut ajettiin sieltä pois, koska asia ei koskenut minua. Kaksikymmentäyhdeksän vammaispalvelun kautta työllistettyä saavat kenkää 31.12. Meiltä kuntouttavassa työtoiminnassa olevilta loppuu sopparit ennen sitä. 

Harmittaa työkavereideen puolesta. Toinen heistä, jonka kanssa olen tekemisissä työajan ulkopuolellakin, on ollut tuolla kahdeksan vuotta. 😢 Vaikka kyseessä on tietääkseni 'voittoa tavoittelematon säätiö', niin ei se voi tappiotakaan tehdä. Hommia olisi kyllä vaikka ja kuinka.

Eilen suurin osa paikalla olevista ja paikalle jääneistä kasasivat pahvilokerikkoja. Minäkin.

Pahveista syntyvä puru kutitti kurkkua ja pisti aivastelemaan. Olisihan tarjolla ollut maskeja, mutta en halunnut.

Homma oli helppoa ja sain tuon häkin melkein täyteen.

Joillain oli ollut joku kokous ja sieltä oli jäänyt ruokia. Ne annettiin meille. Lohdutuspalkinto? Ei vaan, mutta pisti ärsyttämään, että kun kaikki muut olivat syömässä taukotilassa, niin kukaan ei kutsunut liikuntarajoitteista naista mukaan! Häntä, jonka taksikyydillä pääsin kyynärkeppien kanssa muutama vuosi sitten töihin samassa firmassa ollessani . Minä hain! 😇

Onhan se 'hiton hankalaa', kun hänelle tulee auttaa ruoka lautaselle ja niin edelleen? Olipa iso homma, pyh. Nainen söi mielissään hyvällä ruokahalulla. Oli riisipiirakoita, lihapullia, kana-, feta- ja perunasalaattia. Kiitos.

Mitäs sitten? Ostin eilen kaksi pakettia kahvia tarjouksesta ja huomenna haen lähiAlepasta toiset kaksi. Nämä maksoivat S-marketissa 3,95 kpl, kun normihinta siellä olisi ollut 7,15 euroa.

Käytättekö te huuhteluainetta? Minä käytän lähes aina. Naapuritar ei käytä ja -anteeksi vaan- sen huomaa mm. kovista pyyhkeistä. Ostin Alepan halvimman.

Alepasta 'puheen ollen', sinne oli ilmestynyt tällainen:

Alla oli paperia ja kyniä. En kirjoittanut (vielä?) mitään...

Loppuun laitan kuvan asfaltilla olleesta märästä läntistä, jossa mielestäni huristelee joku iloinen veikko yksipyöräisellä/monopyörällä, eikö? 😄

Tapaan tänään sen toisen työkaverin johonkin aikaan, kun hän tulee maksamaan vippaamansa eurot. Hän muuten totesi eilen kuuntelevansa pelolla, kun kerron kaikista touhuistani. Itku silmässä sanoi pelkäävänsä hetkeä, jolloin voimani loppuvat. 😢 Saattahan hän olla oikeassa? Nääs, kun...

Palattuani pääsee uusi paistokasari ensimmäistä kertaa käyttöön, kun teen kana-kookospataa. Olen tehnyt jo esivalmistelut valmiiksi. Niistä ja padasta toisella kertaa... 😉

Sateista marraskuun ensimmäistä perjantaita!

Kiitos käynnistäsi, äiti!

Olipahan uni!?

Ihan kummallinen yö takana! Nukahdin aivan liian aikaisin illalla ja heräsin ennen kahta YÖLLÄ. Valvoin (läppärin äärellä) aamuun ja nukuin pari tuntia. Aika nopesti, mielestäni, äiti löysi tiensä uneeni. 💗 Olimme jossakin teatterin kaltaisessa paikassa, jonka muistan nytkin aika pikkutarkasti. Äidillä oli oudot hampaat!

Olen aamukahvini juonut ja hääräilen keittiössä, taas. Mielessä on joitakin hommailuja tälle päivälle, mutta on pääasia, että teen mitä huvittaa. 😍

Mitä mieltä olette siitä, että olisin päässyt tasan samalla summalla Rodokselle, jolla lennän Rovaniemelle?

Nyt takaisin keittiöön...

Joko olette säilöneet kaiken?

Muistojen metsälenkki yllätyksineen

Palataan vielä tiistaihin.

Palattuamme arkkureissulta oli sen verran tunteet pinnassa ja samalla vähän tyhjä olo, että päätin lähteä pienelle lenkille. Niin äitikin olisi tehnyt. 💗  

Kiipesin ensin mäkeä ylös ja otin kuvan vanhasta kotitalosta. Asuin tuossa talossa 2-vuotiaasta 11-vuotiaaksi, jolloin sitten muutimme tähän taloon. Keskellä ylin iso ikkuna oli olohuoneessamme. Vasemmalla oleva parveke oli meidän ja keittiön ikkuna tuli vasemmalle kulman taakse. Muistan, että kerrosten välissä oli seitsemäntoista porrasta.

Vieressä vasemmalla olevan talon takana oli kioski, jota käytimme paljon. Muistan kysyneeni joskus, että "paljon markan postimerkki maksaa?". 😆 Kioski on purettu aikaa sitten, mutta samasta paikasta lähtee edelleen polku ns. ylämetsään.

Näiden molempien talojen, meidän ja sen missä paras kaverini Mervi (jonka vanhassa huoneessa majoitun täällä ja olen parhaillaankin) asui, yläpuolella oli pitkät autotallit. Nekin on purettu jo.

Autotallien takana oli koirahäkki, jossa asusti ajokoira Pimu. Siinä lähistöllä oli monta mielikuvituksen täyteistä leikkipaikkaa.

Autotallien välistä kulki puro, jonka molemmilla reunoilla oli polku. Mervi käveli toista ja minä toista puolta. Välillä mentiin luistimet jaloissa kohti kenttää. Silloin ei vielä ollut siltoja.

Kerran luistelemasta palatessa minä kaaduin käden jäädessä alleni. Olkapää meni sijoiltaan ja muistaakseni kyynärpää murtui. Muistan, kuinka joku kotipihassa kysyi: "puriko krokotiili?".

Mervin kanssa keksittiin puskien seasta oma saari. Mahtoi se olla peräti metri kertaa metri kokoinen, mutta mielikuvituksemme hoiti loput.

Vielä jotkut lapset leikkivätkin metsässä eivätkä vain näprää puhelimiaan.

Pääsin metsän toiseen laitaan ja siirryin tielle kävelemään. Ohitin tarhan, jossa olin vuoden ennen koulua.

Tietysti piha oli muuttunut paljon, mutta vielä minä muistan mistä kohtaa se latu meni, jota hiihtämällä voitin kultaa.

En ollut vielä valmis palaamaan, joten jatkoin matkaa. Sitten välähti ja tarkistin Kairatien apteekin aukioloajan -oli vielä auki! Jatkoin matkaa sitä kohti, mutta käännyin vähän ennen apteekkia ja kiersin kuvaamassa uimahallin ja ala-asteeni viereen aikaa sitten siirretyn Aseveli-muistomerkin. Onneksi!

Jos en olisi kiertänyt, niin olisin mennyt apteekkiin toisen oven kautta, enkä olisi löytänyt elämäni ensimmäistä maalattua kiveäni ovenpielestä! Tosin olen sitä mieltä, että tämä kivi löysi minut! 💘

"OLET TODELLA RAKAS - ÄLÄ PELKÄÄ"

Osui ja upposi. Tuli pieni kyynel silmään. Äitikö se jo ohjeisti? 💗 Ei liene vaikea arvata, että tämän kiven pidän voimakivenä sekä muistona merkittävästä päivästä!

Olin uusinut särkylääkereseptin tarkoituksella, jotta sain noutaa ne juurikin Kairatien apteekista. Niin tein ja lähdin paluumatkalle. Siinä matkalla poikkesin soittamaan äidin kolleegan ovisummeria. Nainen tuli ovelle ja kerroin suru-uutisen. Hän olikin käynyt jo hoivakodissa ja kuullut uutisen sieltä, mutta oli tärkeää käydä myös itse. Äidin vuoksi. 💗

Lento Omaan Kotiin lähtee tasan kahdentoista tunnin päästä! 💖😍

Mitähän Naapuritar meinaa? On vielä sängyssä ja pitäisi käydä pankissa ennen yhtätoista (kello on vähän yli yhdeksän). Hänellä menee aikaa, kun syö aamupalan ja juo kahvit. Tässä kohtaa olisin itse valmis, mutta nainen vielä meikkaa ja ties mitä muuta. Ihan mahtavaa päästä täältä pois!!!

Minä menen nyt valmiiksi keitetylle puurolle ja kahville. Tehköön toinen miten parhaaksi näkee. Pakkaan ajoissa loppuun ja käyn suihkussa. Minut saa heittää kentälle vaikka kolme tuntia ennen koneen lähtöä. No, ehkä liioittelin vähän...

Joko äidin poismenosta on viikko? Oh-hoh! Samalla, kun päivät ovat tuntuneet tuskastuttavan pitkiltä, on viikko mennyt nopsaa.

Reipasta päivää!

KirppisKierros ja ManteliKalaa

Otahan kuppi kahvia? ☕

Veikkaan, että tästä tulee piiiitkä postaus. Aloitammeko kirppiksestä? Selvä. 😇 Melkein paistoi aurinko sinne kävellessä. Lämmin ainakin oli, mutta sisällä kirppiksellä vasta hiostavaa olikin. Ja paljon ihmisiä. Heti alkuun huomasin, että joidenkin pöytien tarjonta oli vaihtunut. Kiertelin mistä sattuu ja ensimmäisenä käteen tarttui (elämäni?) punainen lanka. Se on jo pakastimessa.

Seuraavaksi huomasin muovisen mattopiiskan. Mukaan!

Täti B:n ikivanha rottinkinen piiska on ihan säpäleinä ja meinaan heittää sen roskiin. Tämä maksoi peräti euron.

Sitten suuntasin sinne, missä ne (Sarin) kahvikupit olivat. Ja olivat edelleen. Aika hintavat, mielestäni.

Vieressä oli sokerikko ja kermakko samaa sarjaa.

Hintaa oli niilläkin.

Pikku-A:n mainitsema koristelautanen oli myös edelleen paikoillaan.

Ne mainitsemani lasivuoat olivat kadonneet, mutta kuin tilauksesta löytyi seuraava tilalle! 👍

Juuri saman kokoinen kuin se isompi, jonka onnistuin hajottamaan, ja siihen kansi, jota en olisi tarvinnut, mutta huolin, koska setillä oli hintaa peräti kaksi euroa! 👌

Kirppisreissuni kustani yhteensä neljä euroa. Tulipa hyvä mieli!

Näyttää siltä, että minun hyvää tuultani ei vie tänään mikään pois. 😍

Piipahdin samalla lenkillä LähiBaarissa yhdellä. Kannatti, sillä se sama ystävätär, joka jakoi aiemminkin kaveriltaan saamiaan hävikkiruokia, antoi minulle purjosipulin. Taisin juuri käyttää viimeisen pussin pakastimesta.

Kesäkurpitsan ja kaksi omenaa. Sallinette asettelun. 😅

Puskan herneenversoja (en ole tainnut koskaan käyttää?). Mihin näitä..?

Sekä KILOn silputtua keräkaalia. 👀

Vaikka se tässä on nimetty valkokaaliksi. Arvaatteko, kuka tuli vahvasti mieleen? Jep, kaalifriikki Repolainen. 💖 Käyttövinkkejä vastaanotetaan... Käsittääkseni kaali säilyy aika pitkään?

"Maksoin" noista pienen baarioluen 2,80 euroa. Mielestäni tein kannattavat "kaupat". Pitäkäähän 👍 :ja, että ehdin hyödyntämään kaiken!?

Pysytään keittiössä. Olin ottanut pakastimesta paketin, jonka alkuperää en edes enää muista. Mikään ei koskaan ole valuttanut vettä sulaessaan niin paljon, kuin tämä:

Asettelin fileet pienempään uunivuokaan.

Kerrankin noudatin netistä löytämääni ohjetta, mitä nyt roiskin mausteita "näppituntumalla". Ohje on täältä. Suola mainittu kahteen kertaan?

Vuokaa voidellessa syntyi vahingossa huutomerkki! 👀

Valmistin kermasoosin ohjeen mukaan...

...ja levitin sen viiden minuutin päästä kalojen päälle. Pinnalle ripottelin vielä mantelilastuja.

Vuoka oli 180 asteisessa uunissa n. 40 minuuttia ja näyttää nyt tältä:

Tuoksu on hyvinkin miellyttävä. Menen laittamaan perunoita kiehumaan, kunhan käväisen viemässä roskat ensin. En jätä koskaan hellan levyä tai uunia päälle poiketessani pihalla!

Poikkeuksellisesti kuorin ja pilkoin perunoita ennen keittämistä, koska nälkä. On muuten niin pahan makuisia perunoita, että lienee pakko heittää roskiin. Harmi. Pilkoin lautasen reunalle loput tomaatit ja vähän paprikaa. Raejuustoa sekaan.

Mantelikalasta tuli niin hyvää, että teen toistekin! 😋

Eräs rovaniemeläinen kaveri mainitsi baarissa, että samassa lähellä olevassa ravintolassa, kuin viimeksi, olisi tänään taas livemusiikkia. Menisinkö, vaikka aioin olla kotona? Miksipä ei, kunhan ensin syön ja otan pienet ruokalevot.

*     *     *

Ja meninhän minä. Oli tosi kivaa, kun siellä oli paljon kavereita paikalla (mm. karaokeystävätär) ja muutenkin reippaasti porukkaa. Bändin ukkelit (Keeper's Rose) olivat vähän jäykkiä, mutta musiikki oli letkeää. ♫♪♪.

Pitää mennä laittamaan pyykit koneeseen...

Mukavaa sunnuntaita!