Viime kesä toistuu, vaikka toisin MUKA päätin?
TAAS masentaa. Olen nukkunut (ja hikoillut) kolme päivää ja yötä. Ulkona olisi paljon lämpöä sekä aurinkoa, mutta panikoin täällä suljettujen verhojen takana. Vituttaa. Tiskit haisee jo homeelta - ja niin varmaan minäkin kohta. Vatsa tässä (onneksi!?) pienenee, kun ei tee enää mieli perunoita eikä makkaraa... Muuta ei jaksa kaivaa pakkasesta.
Kyllä minä TIEDÄN, että kynnys sijaitsee aloittamisessa! Kuinka hieno tunne tulisi, JOS saisin tiskit sekä itseni tiskattua. En saa. Koko ajan vain ahdistaa ja itkettää oma tyhmyys. Ja Oma Koti, joka on kuin kaatopaikka.
Sovitaanko, että tämän kertominen helpotti? Että menen tiskaamaan nyt? Olisi syytä, koska kannattaisi mennä ruokajonoon huomenna, mennä perjantaina nostamaan oma häntä bingoon viime perjantain jälkeen ja lauantaina TAAS laivalle juhlistamaan MP:een pyöreitä vuosia. "Koittaisit edes"... Vannon, ettei ole helppoa, mutta "ken helppoa etsii, ei arvoiseni olekaan". Oma arvo on näemmä kadonnut jonnekin...