KinkkuPekoniPaprikaSipuliJuustoPiirakka

Sainpahan kokattua "pakon edessä" laiskojen päivien jälkeen!

"Pakon edessä" siksi, että minulla oli kasa ruoka-aineita, jotka oli käytettävä pian. Roskiin en halua heittää!

Pilkoin ja paistoin ensin sipulia sekä keltaista paprikaa.

Seuraavaksi pannulle pääsivät kinkkusuikaleet ja pekonin palat.

Oikaisin sen verran, että käytin valmistaikinaa piirakan pohjaksi.

En oikein tykkää. Pohjasta tulee kovempi ja mauttomampi kuin itse tehdystä, mutta onneksi täytteet tuo makua.

Tuohon vielä "soosi" päälle.

Käytin pari erilaista créme fraîse'a, chili- sekä jalapeno-tuorejuustoa (puolikkaat kummastakin), neljä kananmunaa sekä mausteita. Lähinnä pippurisekoitusta.

Soosi päälle ja uuniin.

Toki esipaistoin pohjaa ensin kymmenen minuuttia. Päälle Tuppo raastoi kahta eri juustoa.

Jopas tuli hyvää ja täyttävää!

Piirakan ollessa uunissa näpräsin vielä salaatin. Jäävuorisalaattia, salottisipulia, parikaa, herne-maissi-paprika-sekoitusta sekä viinirypäleitä. Nam.

Saatiin käytyä eilen vihdoinkin postissa. Noudettiin Tupolle ostamani partakone ja samalla lähetin kolme postia. Vihdoinkin siis arvontapalkintokin on postissa!

Eilen Poika soitti ja kutsui keskustaan Virgin Oil'iin katsomaan kanssaan Taikakuuta. Kävin äkkiä suihkussa ja pistin nätimpää päälle. Oli oikein mukavaa. Jatkoimme vielä laulamaan karaokeen. Oli kiva ilta!

Nyt tarvii alkaa kuormaan perunoita. Tuppo paistoi jo illalla sipulit ja jauhelihat soppaa varten. Jauhelihakeittoa vuorossa sillä jauheliha pitää käyttää pian.

Touhukasta torstaita!

Tänään perjantaina

Tänään taitaa olla touhuperjantai.

Ensin yksi reissu yksin lähelle. Tuppo nukkukoon sen aikaa.

(Halasin kaveria, jonka lippalakin lippa raapaisi haavan silmään.)

Olin keskiviikkona Pojan kanssa PojanPojan synttäreillä. Täytti JO viisi vuotta. Poikani osti kaksi pakettia legoja ja minä askartelunohjaajan tyttärenä kaksi lautapeliä. Sankari itse keskittyi lähinnä saamiinsa 'pleikkapeleihin'. Oli mahtavaa tavata pitkästä aikaa, ja samalla tapasin lapsen äidin puolen sukuakin vuosien jälkeen. Nyt aion poiketa pian uudestaankin.

Lätkää ollaan katsottu. Tuppo kävi keskiviikkona Hartwall Areenallakin katsomassa kun Jokerit voitti 6-1. 

Lääkäriasiat etenee sen verran, että sain lähetteen ensi kuun alkuun Töölön sairaalaan röntgeniin sekä tietokonetomografiaan. Veri- ja virtsakokeetkin otetaan TAAS, mutta minun pitää soittaa ja selvittää aikatauluja. Paperit ovat niin sekavat, etten ilman lisätietoa ymmärrä.

Tilasin ja maksoin Tupolle synttärilahjaksi uuden partakoneen. Edellisen ostin viisi vuotta sitten. Nyt tuli ilmoitus, että kone on noudettavissa postista. Samalla postireissulla pitää postittaa kaksi tai kolme pakettia. En tykkää tuosta postittamishommasta...

- En ostaisi tuota yli satasen uikkaria, mutta en varsinkaan oikean puoleista... ;) 

Meillä on julman kokoinen tiskivuori. Kumpikaan ei saa aloitettua sen purkamista (pahus!). Jääkaapissa on valmistamatonta ruokaa kun ei ole puhtaita vermeitä kokkaamista varten (noloa!). Saiturinpörssissä pitäisi käydä: suihkusaippuaa, käsisaippuaa, pumpulia sekä dödöä. Muunmuassa. Pitäisi tulostaa papereita ja käydä virastossa. Ja soittaa vakuutusyhtiölle ja tiedustella mitkä kaikki menee matkavakuutuksen piikkiin. Ja kutoa syksyn ekat villasukat valmiiksi. Ja kutoa itselle mm. tuubihuivi ja säärystimet. Ja virkata äidille pesurätti, pyynnöstä. Ja pitäisi... PLAAH.

...mutta jos alottaisi yhdestä asiasta kerrallaan? Jep.

Mukavaa alkavaa syksyistä viikonloppua!

Loppulomaa, Alanya, Turkki

Vaikka "jollain" saattaa ärsyttää, niin tallennan itselleni näitä kuvia tänne silti.

Käytiin yhtenä päivänä T.K:n tutussa paikassa syömässä.

Saatiin paikalliseen tapaan alkupalaksi leipää ja "höysteitä".

Tilattiin molemmat broileria.

T.K. vartaita ja...

...minä leikkeitä jollain soosilla. Hyvää!

Jälkiruoaksi tilasimme kaksi Orgasmia. ;)

Ja T.K:lle uusi kokemus: B-52. Nam.

Talot Alanyassa ovat kasvaneet. Ei tuollaisia ollut siellä 90-luvun alussa.

Kissoja siellä oli vähemmän kuin Kreikassa.

Sasha oli supersuloinen!

Tutustuin Heikin baarin Heikkiin jo vuonna -93. Tarina kertoo, että suomalainen, juvalainen pariskunta kustansi Heikin Suomeen ja majoituksen lisäksi koulutuksen ammattikoulussa. Mies palasi Alanyaan ja perusti ravintolan. Nyt Heikin baareja on kaksi. Ei käyty enkä tavannut Heikkiä, jolla on Teemu Selänteen profiili.

Pääsin siis sairaalasta viimeisenä iltana eli perjantaina. Olimme hotellilla seitsemän aikaan. Kävin suihkussa ja pakkasimme laukkumme. (Kuvan kengät jätin turkkilaiseen roskikseen)

Olimme varanneet pöydän illaksi hotellin ravintolasta. Oli kukkia pöydällä ja kauniisti laitetut servietit. T.K. tilasi valkosipulibroileria ja minä osmannin pannun. Ei maistunut, pahus. T.K. söi kaiken omansa.

Minulla oli jo alkuviikosta varattu aika tatuoijalle kymmeneltä ja sinne menimme. Minulle tehtiin kaksi lintua olkapäähän; toinen isälle ja toinen ex-vuokralaiselle. R.I.P. both! Homma kesti noin kaksikymmentä minuuttia, olen tyytyväinen.

Sitten loppui loma. Hö.

Ilotulitus

Käytiin lauantaina Suomen Tivolissa ja katsomassa ilotulitus.

Tuppo käveli käymään tyttäriensä luona. Vei Voltaren-geeliä keskimmäiselle tyttärelle, joka oli reväyttänyt reitensä tanssitreeneissä. Teimme tällit Kurviin.

Osuimme Suvilahteen juuri oikeaan aikaan kun alkoi ilotulitus. Ei se kauaa kestänyt eikä ollut mitenkään erityinen, mutta tulipa nähtyä.

Pauke oli melkoisen mahtava kun äänet kaikuivat takaisin lähitaloista.

Koska paikalla oli Suomen Tivoli, oli sielläkin käytävä.

Olen itse ollut tivolin mukana 1982, joten tavallaan se oli nostalgistakin. Vähänkö laitteet ovat kasvaneet!!! "Maailmanpyöräkin" oli hurjasti isompi kuin ennen.

Kiersimme alueen läpi käymättä yhdessäkään laitteessa ja pelaamatta yhtäkään peliä.

Tulipahan nähtyä!

Sairaala, Alanya, Turkki

Kyllä minua harmitti!!!

Olin keskiviikkona siellä meriretkellä ja illalla oli hotellilla turkkilainen illanvietto ruokineen. Jo silloin minua alkoi sattumaan selkään ja väsytti. Lähdin huoneeseen ja T.K. jäi reissututtujen seuraan. Yöllä alkoi kuume ja oksensin rajusti neljä kertaa.

Makasin koko päivän sängyssä ja nukuin. Kenkutti hukkaan menevä päivä. Iltapäivällä olo paheni. Tärisin kuumehorkassa puolisen tuntia ja oksensin viidennen kerran. Sain kutsuttua T.K:n uima-altaalta huoneeseen ja hän säikähti kuumuuttani. Veikkaan, että lämpöä oli yli neljäkymmentä astetta. T.K. haki miehen respasta ja he päättivät tilata ambulanssin.

Sillä me menimme T.K:n kanssa yksityiseen sairaalaan. Onneksi minulla on ympärivuotinen matkavakuutus!!! T.K. täytti kaikki tarvittavat paperit sairaalassa.

Minulta otettiin veri- ja virtsakokeet, ultraäänitutkimus sekä tomografia. Todettiin munuaiskivet ja raju munuaistulehdus. Sain suoneen suolaliuoksen lisäksi yhdistelmäantibiootteja.

Oli aika yllätys, että T.K:llekin tuotiin ruoka! Ihan hirveän pahaa, en pystynyt syömään.

Kylläpä ketutti katsoa sairaalan ikkunasta suoraan vesipuistoon, jossa lomailijat nauttivat päivästä!

Harmitti kyllä muutenkin kun seitsemän päivän lomasta meni kaksi päivää ihan susille!

Perjantaiaamuna (komea!) lääkäri vielä epäili voiko hän antaa minulle lentolupaa. Tuppo tekstitti, että "koita olla stressaamatta (sultahan se onnistuu)", ja minä stressasin. Mietin kaikkea; hotellia ja uutta paluulentoa ja kaikkea. Aivan mahtavaa kun jälkeen päin tajusin, että olimme ajatelleet Tupon kanssa samaa: hän oli jo katsonut, että lauantaina olisi päässyt edullisesti samaan hotelliin. Olisi ottanut matkan kahdelle ja tullut hakemaan minut. *sydän*

T.K. oli paikalla kun se (komea!) lääkäri tuli iltakierrolle ja sanoi hymyillen "hello ladies!". Pilke silmäkulmassa hän sanoi, että voin lähteä kunhan allekirjoitan paperin, että lähden osittain omalla vastuulla. JEE!

Mentiin taksilla hotellille pakkaamaan ja syötiin vielä hotellilla. (siitä lisää erikseen) Bussi nouti kentälle aamulla viiden jälkeen.

Kävin Suomessa heti paluupäivänä päivystyksessä ja sain antibioottikuurin. Tulehdusarvo oli jo laskenut 134:stä 74:ään. Tiistaina kävin terveysasemalla ja nyt odotan lähetettä Meilahteen munuaiskivien poistoon. Se tehdään ultralla, mutta silti jännittää.

Olihan loman loppuhuipennus!?!

Markkinat, Alanya, Turkki

"Sole mikhän nainen jossei reissusta kenkiä osta".

Tiistaina oli markkinat. Oli todella kuuma päivä, mutta raahauduimme silti paikalle. Ei sinne onneksi ollut pitkä matka.

Emme me siellä kauaa jaksaneet olla.

Ostimme molemmat samanlaiset Superstar'it. T.K. on jo käyttänyt omiaan, minä en ole saanut edes nauhoja laitettua.

Samaan settiin ostin nuo aitoa nahkaa olevat kengät. Niissä on taivaallinen lesti juuri minun jaloille.

Nuo varvastossut oli PAKKO ostaa, heh.

Paikallinen vanha mummu kutoi mm. kaulahuiveja ja minun oli ostettava häneltä noita kaulajuttuja. Niitä oli enemmän, mutta olen antanut niitä tuliaisiksi.

Ihastuin tuohon petroolin väriseen lankaan niin, että ostin sitä kerän itselleni. Maltoin sentään mieleni enkä ostanut enempää. Sitten oli pakko raahautua takaisin hotellille ja uimaan.

Jokohan alkaisin pian kutomaan? Yhdet villasukat olen jo aloittanut...

Leppoisaa lauantaita!

Ravintolaruokaa, Alanya, Turkki

Käytiin me monta kertaa syömässä ulkona.

Kuten jo mainitsin, niin olen huono syömään muutenkin ja lämpimässä se puoli korostuu. Käytiin silti.

Välillä oli pakko Stanstankin yrittää seuran vuoksi.

Tuossakin oli valkosipulia, yäh.

Olihan nuo annokset ok, mutta...

T.K:n annos.

Söin minkä pystyin.

Kivaa alkavaa viikonloppua!

Merireissu, Alanya, Turkki

Kävin yksin 'venereissulla'.

Olimme istumassa iltaa ravintolassa, jonka johtajan T.K. tunsi entuudestaan. Tuli puhetta paattireissusta eikä aikaakaan kun minulla oli kuitti sellaiselle seuraavaksi päiväksi. Ei paha hinta: bussikuljetus hotellilta satamaan ja takaisin, venereissu, ruoka ja soft-drinks yhteensä kaksikymmentä euroa!? (Kuulin, että kohteesta ostettuna maksoi 15 euroa, mutta siinä ei olisi ollut bussikuljetuksia.)

Kuvastaa hyvin koko meidän reissua: minä kysyin T.K:lta, että "eihän sua haittaa jos menen yksin?" ja T.K., että "eihän sua haittaa jos en tule mukaan?". Hän kun potee helposti merisairautta.

Minibussi haki hotellilta ja kyydissä oli lähinnä turkkilaisia. Nooh, rohkeasti mukaan vaan...

Paatti oli iso ja etsin sieltä patjapaikan itselleni. Huomasin pian, että keulakannelle saapui suomalaisia. Itselleni luontaisesti liityin helposti heidän seuraan. Kyseessä oli noin kuusikymppiset siskokset ja toisen mies. Mukavaa seuraa.

Oman patjapaikkani vieressä oli nuoripari, jotka kuvasivat ahkerasti itseään selfietikulla. En halunnut heidän kuviin, mutta kävin silti ottamassa päikkärit patjalla. Heräsin kovaan meteliin...

Alakannella alkoi meno. Ensin Macarenaa ja sitten vaahtobileet.

Osallistuin vain katsomalla.

Porukalla oli hauskaa. Minä nautin siitä kun pääsin uimaan mereen. Suomalaisten läsnäolo helpotti. Ruoka; salaatti, spagetti ja leivitetty broileri ei oikein maistunut, mutta sen päälle päästiin uimaan luolaan, josta saatiin iholle levitettävää savea. Vesi oli todella kirkasta.

Päivä oli mukava enkä edes palanut, kuten merellä usein käy.

Palattuamme sain kyydin takaisin hotellille ja pian tapasin matkaseurani. Yöllä alkoi sairastaminen...

Siitä seuraavaksi.