Hiekkasadetta ja hiirikomeroremppaa

Nyt ovat voimia vievät syystuulet tuivertaneet elämässäni sen verran vahvoina, että olen joutunut pitämään pienen tauon sekä oman että muiden blogien osalta - pahoitteluni tästä. 

Nyt kuitenkin pieniä mökkikuulumisia, vaikka aktiivisempi mökkikautemme on tältä syksyltä jo ohitse. 

Pitkään on ollut mielessä, että pitäisi hankkia pellavarivettä. Rautakaupasta sitä kysellessäni en yhtään osannut ajatella minkälaista tuote mahtaisi olla. No sehän myytiin rullana ekologisesti ilman suojapapereita, ja sellaisena vähän rapisevana pehmoisena käärönä sen sitten kannoin kotiini. 

Niin ja mökillä tätä pellavarivettä oli ajatus käyttää. 

Puuhellan yläpuolella olevasta kattolistan reunasta on nimittäin ripsinyt hiekkaa hellalle ja lattialle niin, että aina tullessamme on jouduttu harjaushommiin. Ajattelinkin tunkea pellavarivettä noihin rakosiin. 

Leikkasin leveästä nauhasta suikaletta ja tungin sen ruuvimeisselillä paikoilleen. Siihenpä on tämä paikallinen hiekkasade loppunut eli ihan onnistunut pieni uudistus. 

Pellavarivettä tarvittiin myös eteisessä sijaitsevan hiirikomeron kattoon, sillä sen lautojen raoista puolestaan on rapissut turvetta ja sahanpurua komeron hyllyille ja lattialle. Tosin tämä ei suinkaan ole ollut tuon komeron suurin haaste vaan ihan muut jutut, kuten sen nimestä voi arvata. 

Komeron kunnostus on jäänyt mökin remppaurakoista muiden kivammalta tuntuneempien hommien jalkoihin.  Etenen yleensäkin mökin uudistuksissa aina innostukseni mukaan, koska vapaa-ajalla haluan tehdä itselleni mieluisia asioita - vaikkakaan etenemistahti ei tällä periaatteella aina ole ollut ihan järkevimmästä päästä.

Ruokakomerossa on vanhempieni täällä isännöidessä ollut jääkaappi. Se oli esteettisesti hyvä ratkaisu, mutta käytännöllisyydestä ei ollut tietoakaan, sillä ruokien kuskaaminen eteisen kautta ruokakomeroon tuntui hankalalta. Hankimmekin keittiöön retrotunnelmaisen jääkaapin, jota voin käydä katsomassa aiemmista postauksistani täältä: klik ja klik

Huh, miltä komeron lattian tilanne näyttikään poistettuamme sen lattiasta vanhat epämääräiset pellinpalat ja erikokoiset listanpätkät.

Puupalikka poikineen piti vuolla peittämään koloja.

Ennen maalamista useamman pesukerran ja listojen laiton jälkeen näytti tältä. Kummasti sitä vaan pienen komeron lattian kunnostukseenkin saa menemään tunteja.

Nyt on kuitenkin lattia maalattu harmaaksi, ja komero otettu säilytyskäyttöön. Seinät ja katon jätin vanhoille komeroille tyypillisesti käsittelemättä, mutta hyllyihin vedin ohennetulla maalinlopulla valkaisukerroksen. 

Nyt odotellaan jännityksellä talven yli - toivottavasti saamme keksiä komerolle uuden nimen:)

Syksyisin halauksin <3

Rikkaruohoja vai villiyrttejä - asenne ratkaisee

Piharakennuksemme takana on sitkeästi kasvanut lukuisista kitkemisyrityksistä huolimatta nokkosta. Päätin vaihtaa asennetta ja alkaa suhtautumaan nokkosiini rikkaruohojen sijasta villiyrtteinä.

Leikkasin saksilla ensimmäisen sadon ja kuivatin ihan vaan huoneenlämmössä talouspaperin päällä, ja purkitin. Pian sainkin jo leikata satoa toiseen kertaan eli tuottoisa nokkospehkoni on.

Keräsin nokkosta myös mökkireissulla, joten nyt on Karhulan purkki tiiviisti pakattuna täynnä vihreää vitamiinia - kuivattuna se menee tosi pieneen tilaan.

Kyllä se asenne moneen asiaan vaan vaikuttaa - suhtautumistapaansa voi muuttaa ja hankala asia voi muuttua positiiviseksi:)

Ensimmäiseksi nokkosherkuksi valikoitui nokkoskeitto, jonka päälle ripottelin paahdettua sipulia makuvivahdetta antamaan. Olen muuten ihan koukussa suomalaiseen Saloniemen juustolan Takapotku chilijuustoon - se on ihan paras ruisleivän päällinen:)

HerkutEllen heinäkuuhun<3

Joko on lehmuksen kukkien aika?

Kevät kääntyi kylmäksi, ja se houkuttelee laittamaan tulen puuhellaan ja keittelemään teetä. 

Siitä hommasta sitten tuli napsittua kuviakin, kun löysin kaapista paperipussillisen lahjaksi saatua lehmuksenkukkateetä. 

Makuelämyksenä minulle ihan uusi tuttavuus...

...melko mieto, mutta kiinnostava. 

Näitähän pitäisi itsekin kerätä luonnosta, kuten kaikkea muutakin. Toukokuuhan olisi niin hyvää aikaa tähän puuhaan, kun kaikki kasvu on vasta aluillaan.

 Haaveilen aina kerääväni itse teeainekset ja villiyrtit ja kuivattavani ne teeksi ja ruuanlaittoon sopivaksi viherjauheeksi - mutta saapa nähdä, milloin niiden aika oikein koittaa.

 Nyt kuitenkin käperryn lehmuksenkukkateen kanssa sohvan nurkkaan katselemaan rästiin jääneitä Kotoisa-jaksoja. Niin kiva, kun voi ihan vapaasti ilman lisämaksuja katsella omassa tahdissaan Areenan, Ruudun ja Mtvn palvelujen lemppariohjelmiaan.

On näillä kylmillä kevätilloillakin puolensa♥

halauksin

Palashampoo - ripaus ekologisuutta

Sarjassamme luonnoksista poimittua: olen kirjoittanut tämän postauksen kuukausi sitten, mutta jostain syystä jäänyt julkaisematta:D Näitä on sattunut ennenkin, joten lukijat ovat ehkä jo tottuneet:D Tässäpä tämä:

Mainitsin joulukuisessa postauksessa, että ekologisuus oli nouseva trendi joululahjoissamme. Kotitekoisen pyykkipulverin lisäksi ostimme molemmille lapsille jollain tavalla aiheeseen liittyvää. Poika sai the other danish guy-boxerit, jotka on tehty valtamerien muoviroskasta - käyttäjäkommentit pojalta ovat olleet myönteisiä.

Tyttären pakettiin käärimme kahta eri tuoksuista Lush-palashampoota, joita ei ole pakattu muovisiin shampoopulloihin, mikä puolestaan vähentää muovipakkaustan määrää.

Minulle palashampoon käyttö on ihan uusi juttu, joten tilasin kiinnostuksesta toffeentuoksuista saippuaa itsellenikin ja tänään olikin ensimmäinen testailupesu. Vahdotin palasaippuaa suoraan märkiin hiuksiin ja pesin tavalliseen tapaan. Mukavan tuoksuista ja kiva oli käyttää. 

Hiukset ovat jännällä tavalla erilaiset kuin tavallisella shampoolla pestynä. Pysyvät paremmin halutussa kuosissa, tuntuvat paksummilta ja kuohkeammilta ja ovat pidempään puhtaat. Toisaalta kaupan ostoshampoolla pestynä hiukset ovat sileämmät ja harja kulkee hiuksissa helpommin.

Tämän kokeilun myötä olenkin innostut siirtymään palashampoon käyttäjäksi - tosin pesun jälkeen lisään perinteistä hoitoainetta entiseen tapaan eli olen tällä hetkellä jonkinlainen sekakäyttäjä:D

Testailin vielä toista luontaistuotekaupasta löytämääni palashampoomerkkiä, mutta se jätti hiukset tahmeiksi, ja kyseinen saippua taitaakin päätyä meillä käsisaippuaksi. Tuotteissa on näköjään paljon eroja.

Joka tapauksessa kannattava ekologinen kokeilu, jonka myötä palashampoo on tullut meille  jäädäkseen - suosittelen muillekin:)

DIY: Itse tehty ekologinen pyykinpesujauhe

Antamissamme joululahjoissa oli tämän vuoden teemana ripaus ekologisuutta ja kierrätystä.

Olen jo pitkään suunnitellut tekeväni itse pyykinpesuainetta ja innostuin kokeiluihin juuri joulun alla - niinpä kokeilujen tuloksia päätyi myös joululahjoiksi.

Aloitin projektin etsimällä kivoja pulloja ja purnukoita ja niitä löytyikin ihan omista nurkista ja myös kirpparilta eli tässä toteutui lahjan kierrätysosuutta. Koska purkkeja löytyi kivoja pulloja helpommin, päätinkin keskittyä jauhemaisen pyykkipulverin tekemiseen.

Valitsin netistä reseptin Rosa Blom-blogista, jossa perusaineiden soodan ja suolan lisäksi oli Marseille-saippuaa. 

Pyykinpesujauheen valmistus:

2,5dl rouhittua marseillesaippuaa

1,5dl pesusodaa

1dl ruokasoodaa

1dl hienoa ruokasuolaa tai Epsom-suolaa

Sekoita kaikki ainesosat keskenään. Lisää halutessasi 4-5 tippaa eteeristä öljyä hajusteeksi.

Reseptissä käytettyä pesusoodaa voi valmistaa itse: Levitä uunipellille ruokasoodaa max 2cm kerros. Paista uunissa 200 asteessa 1 tunti sekoitellen pari kertaa tänä aikana. Anna jäähtyä.

Saippuan voi raastaa hienoksi raastimella, mutta tein sen verran suuren annoksen, että hienonsin paloiksi pilkotut saippuat yhden saippuan erissä monitoimikoneeni silppuriterällä. 

Homma sujui helposti, mutta pieniä vaikeuksia oli saada osat puhdistettua saippuasta eli kokemuksesta suosittelen, että kaikki valmistuksessa käytetyt välineet huuhdellaan saippuanjäämistä  hyvin ennen astianpesukoneeseen laittoa. 



Omassa seoksessani käytin tavallista ruokasuolaa, ja soodan ostin 5 kilon pussissa paikallisesta tukusta, jolloin kilohinnasta tuli edullisempaa. Pesusoodan valmistin reseptin ohjeen mukaisesti uunissa soodaa kuumennellen. 

Tein myös pienen kolmen pullon kokeiluerän pyykkietikkaa reseptillä:

4 dl etikkaa

1 dl vettä

10-12 tippaa eteeristä tai tuoksuöljyä 

Lisätään huuhteluainelokeroon koneelliseen noin 0,5 dl. 

Tuoksuna sekä pesupulveriin että pyykkietikkaan tipautin muutaman tipan eteeristä eukalyptusöljyä, jota sattui löytymään saunatuoksujemme joukosta. Muut saunasta löytyneet vaihtoehdot kuten terva, savusauna ja salmiakki kun eivät ihan vastanneet ajatustani puhtaan pyykin tuoksusta:D

Sitten vain pullotusta ja purkitusta sekä etikettien väsäilyä ja sommittelua.

Laitoin mukaan myös reseptin siltä varalta, että lahjan saaja innostuu vähentämään jatkossakin kemikaalikuormaa ja haluaa tehdä ekologista itse tehtyä pesupulveria.

Metallipurkkien vanhat kahvipavunkuvat ja tekstit peittelin etiketillä, johon laitoin tekstin:

DIY Pyykinpesujauhe

*Itse tehty * pakattu kierrätyspurkkiin * pakkaus kierrätyskelpoinen * ekologinen * ei sisällä väri- eikä säilöntäaineita * ympäristöystävällinen *

Sisältää: luonnonmukaista marseillesaippuaa, ruokasoodaa, itse tehtyä pesusoodaa, suolaa, eteeristä eukalyptusöljyä

Käyttöohje: Annostele 2-3rkl / koneellinen

Olen testannut itse tehtyä pyykinpesuainetta muutamaan koneelliseen ja olen tyytyväinen pesutulokseen.

Tämä oli kiinnostava kokeilu ja pieni askel luonnonmukaisempaan ja ekologisempaan pyykinpesuun - suosittelen lämpimästi muillekin. 

 Jouluisissa tunnelmissa viipyillen 

Enpä olisi uskonut tekeväni näin :D

Nyt kyllä nauran niin täysillä itselleni - en olisi ikinä uskonut tarttuvani tähän jouluideaan, jonka kuulin ystävältäni viime jouluna. Kuuntelin silmät laajenneina  - siis voiko niinkin tehdä???

Hän nimittäin kertoi laittavansa itse tehdyn piparitalonsa muovipussissa kaapin perukoille odottamaan seuraavaa joulua. Enpä ollut koskaan tullut ajatelleeksi säästäväni piparitaloa, sillä meillä se syödään innolla loppiaisen tienoilla ja vuosittainen piparitalon tekeminen on meille rakas ja pitkäaikainen perinne.

No viime jouluna sitten kävikin niin, että tyttären tekemä piparitalo oli vaan niin upea, että sen syömiseen ei oikein maltettu ryhtyä. Viivyttelyn tuloksena alkoi tuntua, että talo ehkä pitäisikin säästää...

Nauraen itselleni laitoin sen yläkaappiin ja nytpä sille tulikin tarvetta, sillä ensimmäiuset pikkujouluvieraat tulivat meille jo marraskuun puolella eli paljon ennen joulupiparileipojaisiamme. Olin niin tosi kiva laittaa jo silloin piparitalo esille pikkujouluihin luomaan joulutunnelmaa.

Piparit ja tämän vuoden piparitalo ovat edelleen leipomatta, sillä joululahjapaja on levittäytynyt täksi viikonlopuksi keittiöön. Purkkeja ja purnukoita on hankittu ja pesty eli nyt on vasta valmistelut ja kokeilut meneillään - olen nimittäin tekemässä lahjoiksi jotain, jota en ole koskaan aiemmin tehnyt.

Hyvä vinkki muuten purnukoiden etiketeistä ja hintalapuista jääneisiin liimatahroihin: ruokaöjlystä ja ruokasoodasta tehdyllä tahnalla ne saa irroitettua ympäristöystävällisesti.

Mutta näistä joululahjapuuhista tarkemmin vasta seuraavassa postauksessa. 

iloisissa joulutunnelmissa