Helena Ruuska: Marja-Liisa Vartio - kuin linnun kirkaisu.
Wsoy 2012. 501 sivua.
Se peili ei anna minulle minun kasvojani.
Kun nostan sen silmieni tasalle,
näen siinä vain maiseman.
(Katkelma Marja-Liisa Vartion runosta Nainen ja maisema)
Marja-Liisa Vartio - kuin linnun kirkaisu on ensimmäinen elämäkerta runoilijana aloittaneesta mutta ennen muuta modernin proosan taitajana tunnetusta kirjailijasta. Teoksen nimi tulee Marja-Liisa Vartion varhaisesta runosta ja viittaa kirjailijan tuotannossa yleiseen lintumotiiviin (esim. romaanissa Hänen olivat linnut). Vartiota itseään luonnehditaan aikansa kirjallisten piirien oudoksi linnuksi, joka Helena Anhavan sanoin on kuin "kuhankeittäjä pikkulintujen joukossa".
Elämäkerran kirjoittaja, äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana toimiva ja kirjallisuuskritiikkejä kirjoittava Helena Ruuska on väitellyt modernin naisen identiteetin rakentumisesta Marja-Liisa Vartion romaanissa Kaikki naiset näkevät unia. Mainittuun romaaniin viitataan elämäkerrassakin useasti ja monien sen päähenkilön rouva Pyyn tuntojen kerrotaan perustuvan Vartion omiin kokemuksiin.
Marja-Liisa Vartiolta (1924-1966) on säilynyt suhteellisen paljon päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä ja muistiinpanoja. Näiden lisäksi Ruuskan elämäkerta perustuu sukulaisten, ystävien ja muiden aikalaisten haastatteluihin ja Vartion toisen aviomiehen, runoilija Paavo Haavikon muistelmiin. Elämäkerta on kirjoitettu kohdettaan kunnioittaen, jopa lämpimästi.
Kirjassa käsitellään hyvin seikkaperäisesti Marja-Liisan lapsuutta, jota leimaa kodittomuuden kokemus. Marja-Liisa syntyi parisen vuotta sen jälkeen, kun hänen vanhempansa, Aino ja Valter Sairanen, olivat virallisesti eronneet. Marja-Liisa kasvoi äitinsä, tätiensä ja enojensa hoivissa Savossa tapamatta isäänsä tai monta vuotta vanhempia veljiään, kunnes johtajaopettaja Valter Sairanen keksii kutsua hänet luokseen Klaukkalan kansakoululle. Seitsemänvuotias Marja-Liisa kiintyy pian isoveljiinsä Uunoon ja Kaukoon mutta riitelee jatkuvasti ankaran ja itsekeskeisen isänsä kanssa. Vaikka kaikki Marja-Liisan lapsuuteen liittyvä oli minulle uutta tietoa, odotin malttamattomana, että elämäkerrassa päästäisiin kuvaamaan Marja-Liisan aikuisuutta ja kirjailijanuraa.
Nuori Marja-Liisa inspiroituu Saima Harmajan runoista ja päiväkirjoista sekä L. M. Montgomeryn Pienestä runotytöstä ja lintsaa koulusta voidakseen lukea rauhassa Edith Södergranin Levottomia unia. Kirjoittamista Marja-Liisa harjoittelee ennen muuta päiväkirjassaan, pitkissä kirjeissään rintamalle ja luonnon ja runon puhujan tunnetilojen rinnastuksia tulvivissa runoissaan. Koulussa matematiikka takkuaa, mutta aineista Marja-Liisa saa kymppejä, ja koulutoverit ennustavatkin hänelle kirjailijanuraa. Nuoruutta leimaa myös sota-aika, joka keskeyttää ajoittain koulunkäynnin ja mahdollistaa teini-ikäisen heilastelun ja pian purkautuvat salamakihlaukset rintamamiesten kanssa.
Marja-Liisan elämässä alkaa uusi vaihe, kun hän muuttaa sodan runtelemaan Helsinkiin opiskelemaan nykykansain kirjallisuutta ja taidehistoriaa, avioituu taidekauppias Valter Vartion kanssa ja alkaa liikkua tämän kanssa pääkaupungin taidepiireissä. Kotirouvan roolin lisäksi Vartio suorittaa ylipistotutkintonsa loppuun, seurustelee miehensä taiteilijaystävien kanssa ja potee ahdistuneisuutta ja hermostuneisuutta. Kun omaa lasta ei kuulu, Vartiot saavat kasvattilapsen, Laritsan, joka pääsee karitsan kanssa seikkailemaan perhetuttu Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun sivuille.
Kuin linnun kirkaisu piirtää kiehtovaa ajankuvaa 1940-60 -luvun kirjallisista seurapiireistä, joita määritti muun muassa jako perinteisiin ja moderneihin runoihijoihin sekä poliittiset intohimot, joista Vartio pysytteli ulkopuolisena. Marja-Liisa Vartion ystäväpiiriin kuuluivat ajan kulttuurivaikuttajista muun muassa Anja Vammelvuo ja Jarno Pennanen, Helena ja Tuomas Anhava, kirjallista salonkia pitävä Sylvi Kekkonen, Lassi Nummi ja Antti Hyry. Vaikuttavin kohtaaminen tapahtuu kuitenkin Paavo Haavikon kanssa; se johtaa dramattiseen avioeroon Valter Vartiosta ja uuteen avioliittoon, jonka kuluessa Vartio synnyttää kaksi lasta ja kamppailee perhe-elämän ja kirjoitustyön yhteensovittamisen kanssa. Kahden kirjailijan avioliitto kestää Marja-Liisa Vartion kuolemaan asti. Marja-Liisan kuoltua äkillisesti keuhkokuumeeseen keväisen uintiretken jälkeen Paavo Haavikko kirjoittaa:
Puut, kaikki heidän vihreytensä.
Halusin ojentaa sinulle nurmikon,
kämmenellä,
koska oli kevät.
En ehtinyt.
Elämäkerrassa käsitellään kiinnostavasti Vartion tuotantoa kuvaillen ja jonkin verran analysoidenkin. Vartion runot ja otteet romaaneista ja novelleista elävöittävät tekstiä. Teosten aikalaisvastaanotosta oli myös mielenkiintoista lukea. Vartion esikoisteos, runokokoelma Häät (1952) ei ollut samanveroinen sensaatio kuin Aila Meriluodon Lasimaalaus muutamaa vuotta aiemmin, mutta sai yhtä kaikki suopeat kritiikit ja lunasti Vartiolle paikan lupaavien nuorten lyyrikoiden joukossa.
Esikoisromaani Se on sitten kevät (1957) ihastuttaa ja kummastuttaa kriitikoita ja lukijoita tavallisten maalaisihmisten arjen ja mielenliikkeiden vaikuttavalla kuvauksella. Kaikki naiset näkevät unia on sukua Flaubertin Rouva Bovarylle: avioliittoromaani ja kolmidraama, joka kuvaa aviovaimon turhautumista ja tyhjyyden kokemusta. Postuumisti julkaistusta, Paavo Haavikon ja Tuomas Anhavan viimeistelemästä Hänen olivat linnut -teoksesta Ruuska kirjoittaa: Marja-Liisa Vartion kirjailijantyö jää kesken, sillä hän on viidennessä romaanissaan jälleen tienristeyksessä, ei lainkaan kirjailijantyönsä loppusuoralla.
Ruuskan monipuolinen, sujuvasti etenevä elämäkerta sai minut toden teolla kiinnostumaan Marja-Liisa Vartion päiväkirjoista, joita on ilmestynyt miniä Anna-Liisa Haavikon toimittamina ja Art Housen kustantamana kolme nidettä, Ja sodan vuosiin sattui nuoruus, Nuoruuden kolmas näytös sekä Lyhyet vuodet. Myös Vartion runoihin haluan ehdottomasti tutustua. Aikakauden kirjallisesta elämästä kiinnostuneille Ruuskan teoksen lähdeluettelo tarjoaa runsaasti polkuja, joita lähteä seuraamaan.