Kuvittanut Anni Riipinen.
Minerva 2012. 44 sivua.
Takakannessa kirjaa suositellaan 1-8 -vuotiaille. Meillä kirjasta kiinnostuikin ensin vähän alle kaksivuotias kuopus, mutta kun vauhtiin päästiin, kaikki lapset eskarilaista myöten kuuntelivat ja katselivat kirjaa mielellään. Kirjan lopussa on tilaa omille merkinnöille, vaikkapa koulunaloittajan kirjoitusharjoituksille.
Lukiessani kirjaa ääneen meinasi kieli mennä muutaman kerran solmuun, lorut ovat siis hyvää kielijumppaa aikuisellekin! Yksi suosikkiloruistani oli tämä hellyyttävä rakkaustarina:
"Hi-hi-hii, hirmu hauskaa hajupostia!"
hihitti Herkko-haisunäätä haistellessaan
Hajujäljet Herkon hurmaa.
Hannaa haistelu huvittaa.
"Herkko on hassu haisuli",
Hanna hurjasti Herkkoa halaa.
Kirjassa on monia muitakin loruhelmiä, joskaan kaikki lorut eivät olleet mielestäni aivan yhtä onnistuneita. Joissakin rytmi ja toisissa lorun tarina tuntui väkinäiseltä. On kuitenkin hyvä asia, että kirjan tekstit ja kuvat eiät ole yksiselitteisen söpöjä ja siloiteltuja, vaan saavat pysähtymään ja ihmettelemään, miettimään, mikä tässä oli se juju. Kirjassa tarjotaan myös pieni kielisuihku toisella kotimaisella:
Åsa och Åke åker till Åbo.
I Åbo bor många åbobor.
Hur ska man åka till Åland?
Man ska åka tåg, buss eller flyg,
bil, cykel eller promenera till Åbo
och där ska man stiga ombord.
Nu vet du det.
Minulla kesti hetken tottua Anni Riipisen räväkkään kuvitukseen, mutta sitten aloin nauttia värien ilotulituksesta ja ilmeikkäistä hahmoista. Esimerkiksi S-kirjainta edustava, saksofonia soittava sammakko (ks. kuva oikealla) on aivan ihana!
Kirja on luettu myös muun muassa Eppusen kaapilla -blogissa.
Haasteet: Lasten linnoitus (Runoratsu laukkaa).