Jukka Pakkanen: Elena Damianin kirjeet
Like 2011, 112s.
Johannes, rakkaani silloin
Saat taas lukea sellaista minkä itsekin elit. Minä vain haluan pitää ne päivät ja illat elossa, kuin elokuvana jota katsoa silloin kun haluan.
"In italiano, cos'e? kysyit. Istuimme katukahvilan pöydässä, olimme tunteneet toisemme kolme päivää.
Elena Damianin kirjeet on kuulas pieni kirja, pituudeltaan enemmän novelli kuin romaani. Tarinassa on paljon samaa kuin Joel Haahtelan romaaneissa: mies saa tietää vuosia
salattuja asioita vanhemmistaan ja matkaa kirjeiden ja valokuvien avulla menneisyyteen. Kuten Haahtelan henkilöhahmot, myös Pakkalan kuvaamat ihmiset kantavat mukanaan historian rajujen käänteiden jättämiä traumoja.
Markus Lind on iäkäs dokumenttitoimittaja, joka on kolmetoistavuotiaana lähetetty Helsingistä maaseudulle juuri, kun kaupungissa kuhisi - oli vuosi 1952 ja Suomi isännöi Olympiakisoja. Nuo päivät ovat Markukselle kuin aukko nuoruudessa, jota hän pyrkii täyttämään valmistelemalla elokuvaa olympiakesän Helsingistä. Valkoinen stadionintorni ja raitiovaunut piirtyvät filmille, mutta voimakkaammin Markuksen mielessä alkaa elää tarina, joka hänelle selviää kuolevan isän antamista kirjeistä, jotka on kirjoittanut italialaisnainen Elena Damiani. Vuonna 1952 Markuksen isä Johannes oli nuori urheilutoimittaja, joka oli vähällä jättää perheensä ja kaiken entisen.
Elena Damiani, joka kirjoittaa italialaisesss illassa suomalaisen kesän paahteesta muistaakseen tärkeät hetket, on menettänyt rakastettunsa Alessandron Mussolinin kahakoissa ja purkaa tuskaansa kirjoittamalla. "Joskus elämä ja kirjallisuus kohtaavat toisensa kummallisesti", toteaa Elena, sillä luettuaan helsinkiläisestä runoilijasta hän saa urheilijaveljeltään kutsun lähteä mukaan Helsingin olympialaisiin. Suomalaiset kesäyöt lumoavat, mutta rakkaustarinan loppu on arkisen banaali, ja Elena kirjoittaa tuon muistiinsa piirtyneen kohtauksen eräässä kirjeessään kuin peilin Johanneksen silmien eteen: tällainen mies sinä olet.
Pakkasen kerronta ja kieli on kirkkaan korutonta. Yksinkertainen, moneen kertaan kerrottu tarina kasvattaa hiljaisia versoja, joissa sivuhenkilöiden tarinat pääsevät näkyviin Johanneksen, Elenan ja Markuksen tarinoiden rinnalla. Muutamalla sanalla piirretään paperille suru lapsettomuudesta, menestyneen koripalloilijan uran lopettanut depressio ja "elämänsä kanssa riitelevän" italialaiskirjailijan viimeinen kriisi. Elämän muuttavat hetket ikuistuvat kuin filmille.
Kirjallisia maisemia -haasteen yhteydessä moni on maininnut Helsingin yhdeksi kirjallista suosikkiympäristöistään. Elena Damianin kirjeet on ihana kirja niille, jotka rakastavat Helsingin katuja, kahviloita ja raitiovaunujen kolinaa.
Elena Damianin kirjeistä on kirjoittanut myös Mari A. Katso myös Kiiltomadon, Parnasson ja Hesarin kritiikit.