Katja Tikka & Leea Lappalainen & Anu Järvinen: Kahvintuoksuinen Helsinki.
Historiaa ja tarinoita kahviloista.
Minerva 2013, 152 sivua.
Villipuutarhan kannattelevana voimana on eräänlainen luovuuden filosofia. Yllättäviä ratkaisuja sovelletaan yhtä hyvin sisustuksessa kuin kahvilan tuotteissa ja vaihtuvassa ohjelmistossa. Inspiraation lähteestä syntynyt kahvila vaikuttaa samalla tavoin asiakkaidensakin mielikuvitukseen, ja monen voi nähdä kirjoittavan tai lukevan koko iltapäivän santsikupin ääressä. Paikka, jota ei ole koskaan markkinoitu, houkuttelee yllättäen kävijöitä Japania ja Amerikkaa myöten.
Voi ei – amerikkalaiset ja japanilaisetkin ovat löytäneet aivan hurmaavalta kuulostavan Kahvila Villipuutarhan, mutta minä en muista edes kuulleeni siitä, vaikka olen asunutkin Helsingissä muutaman vuoden. Nykyään Helsingin kahvilat ovat minulle turhan kaukana pikaiselle piipahdukselle, mutta Kahvintuoksuinen Helsinki -teosta selatessani laitoin Villipuutarhan lisäksi muistiin pari muutakin kahvilaa, joissa haluan ehdottomasti käydä.
Paitsi uusia löytöjä, Kahvintuoksuinen Helsinki tarjoaa myös nostalgisia muistoja: lukiessani tutuista kahviloista muistan, kuinka livahdimme lukiokavereiden kanssa "hyppytunneilla" Stockan kahvilaan, kuinka opiskeluaikoina Yliopiston päärakennuksen kahvilassa tuli käytyä lähes päivittäin, kuinka ystäväni veivät minut polttariaamunani brunssille Fazerille tai kuinka etsiydyimme miehen ja lasten kanssa Saarenvartijan tupaan kesken Korkeasaaren kierroksen. Kahvintuoksuinen Helsinki -kirjassa esitellään myös kahviloita, joissa en ole koskaan käynyt enkä voi ikinä käydäkään, sillä niitä ei enää ole – kuten The English Tea-Room ja Nissenin kahvilaketjun kahvilat.
Kirja on jaettu kahvinjuonnin ja helsinkiläisen kahvilakulttuurin historiaa käsittelevän johdannon jälkeen neljään osioon: Empire-Helsingin helmiä, Meren ja luonnon äärellä, Kantakaupungin katuvilinässä ja Ratikkamatkan varrella. Jokaiseen "kahvilatarinaan" on valittu oma näkökulmansa tai jonkilainen fokus; toisissa kahviloissa kiinnostaa ennen muuta sen pitkä ja kenties vaiheikas historia, toisissa tunnelma, ympäristö tai vaikkapa kahvilarakennuksen tai perustajaperheen tarina. Artikkelit ovat kohtalaisen pitkiä ja niissä on paljon tietoa.
Silmä lepää kirjan upeissa ja herkullisissa valokuvissa. Kuvakulmat kahvilaelämään ovat monipuolisia: toisissa kuvissa näkyy yksityiskohtia, kuten leivonnaisia tai koristeita, toisissa kahvilamiljöötä tai sitä ympäröiviä maisemia laajemminkin. Suurin osa kuvista on Anu Järvisen varta vasten tätä kirjaa varten ottamia, mutta mukana on myös mustavalkokuvia vanhempien kahviloiden historiasta.
Olisipa ihanaa päästä torikahville tai vaikkapa Regattaan meren äärelle. Missä sinä olet juonut kahvia tai teetä tänään? Kahvintuoksuista ja leivoksenmakeaa sunnuntaita!