Stefanie Dahle: Lilia, pieni keijukaisprinsessa

Stefanie Dahlen kuvitusta kirjaan Lilia, pieni keijukaisprinsessa.

Stefanie Dahle: Lilia, pieni keijukaisprinsessa
Lilia, die kleine Elbenprinszessin, suom. Maarit Varpu.
Aurinko-kustannus 2016.

Lempeää Satupäivän iltaa! Kirjoitin eilen Salla Simukan ja Saku Heinäsen Sisarla-saturomaanista, joka ammentaa rikkaasta satuperinteestä H. C. Andersenin Lumikuningattaresa F. H. Burnettin Salaiseen puutarhaan. Stefanie Dahlen kuvakirjan Lilia, pieni keijukaisprinsessa kohdeyleisö on nuorempi kuin parhaiten ehkä kouluikäisiin kolahtava Sisarla, mutta sekin nojautuu satuperinteiseen ja varsin klassisiin hahmoihin ja elementteihin. Mukana on keijuja, metsänpeikkoja ja vanha viisas paju, mutta virkistävästi myös aivan Dahlen omia luomuksia, kuten mesiäisiä, joilla on mehiläisen vartalo mutta pupun korvat ja norsun kärsä!

Nelivuotiaan koelukijan (kuuntelijan) mielipide kirjasta oli, että "ei ollut niin kiva, koska siinä ei ollut mitään jännittävää", mutta suloinen kuvitus kolahti. Hämmennystä nuoressa lukijassa aiheutti myös se, että Lilialla ei näytä olevan siipiä – voiko se siis olla oikea keiju?

Lilian tarina on ehkä tosiaan turhan tasainen ja hitaasti etenevä. jotta jännite säilyisi. Lilia ihmettelee, miksi hänen ystävänsä Fea-nymfi on niin surullinen. Fea itkee, koska pelkää joutuvansa jäämään pois keijukaisjuhlista. Nymfillä ei ole lupa poistua lammesta silloin, kun lumpeet eivät kuki. Yleensä Fea saa lumpeet kukkimaan soitollaan, mutta nyt nymfin huilu on katkennut. Lilia lähtee etsimään keinoa saada lumpeet jälleen kukkimaan ja kiertää kysymässä neuvoa monilta isommilta keijukaisilta, mutta ratkaisu löytyykin lopulta aivan läheltä.

Stefanie Dahlen tarkasti piirretyt hahmot ja utuisat maisemat kuvittavat herkästi tarinaa. Mitään rosoa tai särmää ei löydy sen enempää tekstistä kuin kuvituksestakaan, vaan Lilia johdattaa lempeän lämpimään satumaailmaan.

Rachel Elliot & Valeria Docampo: Seikkailulle!

Rachel Elliot (teksti) ja Valeria Docampo (kuvitus): Seikkailulle!
The Adventures, suom. Tanja Kanerva.
Aurinko-kustannus 2012.

Seikkailulle! kiinnitti huomioni kauniilla, vauhdikkaalla kannellaan, eikä kuvakirjan sisältö tuottanut pettymystä. Kirja kertoo lapsen uskomattomasta mielikuvituksesta: talvisena päivänä, takkatulen lämmössä, Lapsi kokoaa lelut ympärilleen ja karauttaa keinuhevosellaan Seikkailulle! Jokaista mielikuvitusmatkan vaihetta kuvataan kahdella, värikylläisellä ja ilmeikkäällä aukeamalla, jolla on vain vähän tekstiä.

Luin kirjan ääneen lapsille, ja ainakin vanhin heistä hoksasi heti kirjan idean: jokainen seikkailukohde saa inspiraationsa jostakin lelusta. Lelukameli vie aavikolle, Merirosvo aavalle merelle, Emiirielefantti viidakkoon ja lumihiutalepallo pingviininen maahan rakentamaan iglua.

Kaikissa Valeria Docampon kuvissa on elämää ja liikettä, usein jännitystäkin, sillä seikkailullahan voi törmätä vaikka lumimieheen tai lampunhenkeen. Perusvire niin tekstissä kuin kuvituksessakin säilyy kuitenkin iloisena ja turvallisena. Seikkailun jälkeen on ihana nukahtaa kodin lämpöön lumihiutaleiden leijaillessa äänettömästi ulkona.

Ursula Jones & Sarah Gibb: Prinsessa vailla valtakuntaa

Ursula Jones & Sarah Gibb: Prinsessa vailla valtakuntaa.
(The Princess Who Had No Kingdom 2009). Suom. Maikki Tilvis.
Aurinko-kustannus 2010.

Olipa kerran Prinsessa, jolla ei ollut valtakuntaa. Mutta hänellä oli poni, jonka nimi oli Soma. Ja joka päivä Prinsessa kiipesi poninsa kärryille ja ajeli kauas, kauas, ympäriinsä etsien omaa valtakuntaansa. 

Tämä kirja osui silmiini kirjaston hyllystä, jo ennen kuin omat pikku prinsessani olivat ehtineet sitä huomata. Kirjan kuvitus on aivan hurmaava; kuvat ovat uskomattoman viehkeitä olematta silti makeita. Kertomus on sekoitus perinteistä prinsessasatua, kiertolaisromantiikkaa ja huumoria pienellä opettavaisuudella maustettuna.

Nimensä mukaisesti tarina kertoo Prinsessasta, joka etsii omaa valtakuntaansa. Prinsessa matkaa Soma-poninsa vetämillä kärryillä, jonka hän on lastannut pikanteilla kalusteilla ja esineillä, kuten rokokoo-tuolilla, taulun kehyksillä, lintuhäkillä, teekannulla ja kukkamaljakolla. Köyhä prinsessa ansaitsee rahaa kuljettamalla paketteja, joita posti ei suostu toimittamaan (kuten juuri kuoriutumaisillaan olevia strutsinmunia ja rampoja koiria).
Prinsessa on hyväkäytöksinen ja vaatimaton - hänelle kelpaavat "oikeiden prinsessojen" vanhat mekot -ja hänellä on sivistyneitä harrastuksia: Prinsessa pistäytyi kirjastoon lukemaan lehteä, kuten hänellä oli tapana tehdä. Ah, täydellinen prinsessa!

Valtakuntia olisi tarjolla useampiakin, kun useampikin prinssi ja vastakruunattu kuningas huomaavat Prinsessan kauneuden tanssiaisissa. Kilpailu Prinsessan kädestä yltyy kakkusodaksi, mutta prinsessa huomaa löytävänsä valtakuntansa muualta. Se löytyy entisen hovinarrin sydämestä... Kosinnan itsenäinen ja reipas prinsessa suorittaa itse, sillä jonkunhan se on tehtävä.

Aika kului ja pian he huomasivat, että kärryille täytyi tehdä tilaa lapsille. Ja soman vierellä juoksenteli pikkuinen musta varsa pitkillä, honteloilla jaloillaan. 

Äidin lisäksi myös kolme pikkuprinsessaa, iältään 2-6 -vuotiaita, viihtyivät kirjan parissa. Vaalenapunaista, kimallusta, tanssiaisten pukuloistoa ja vähän jännitystäkin - vaikka lähes joka sivulla on tekstiä vähän enemmän kuin pari riviä, pieninkin jaksoi kuunnella tarinaa.

Luulin tehneeni "ensimmäisenä" tämän ihanan löydön, mutta googlen avulla löysin myös Sonjan ja Mari A.:n (joka on tehnyt ihanan prinsessakirjakoonnin) bloggaukset kirjasta. Kurkkaa myös Lastenkirjahyllyyn.