Lämmikettä myös sydämelle

 

 

Tänään olen ollut onnellinen lapsen punaposkista reippaan ulkoilun jälkeen. Kuin omenat ne olivat. Punaiset, juuri kypsyneet. Olen ollut onnellinen hiljalleen leijailevista hiutaleista, lankakorini pehmeistä myttysistä ja kupillisesta kuumaa juomaa juuri silloin, kun sen lämpöä eniten kaipasin. Olen ollut onnellinen löydöstäni: poika oli pienin sormin asettanut hänelle neulomani kettuhuivin muun metsän väen kanssa sulaan sopuun sänkynsä päälle. Kettu on rakas ja kuulemma niin söpö.
 Kun syksyn puolella poika esitti toiveen kettuhuivista, en oikein tiennyt millaisen osaisin tehdä. Googlailin kuvia kettuhuiveista ja tämä varsinkin oli mielestäni ihana. Otin mallia kivasta ideasta täyttää ketun pää.  Hahmottelin ruutupaperille pään muodon ja värityksen ja pistelin menemään. Päädyin helmineuleeseen paitsi pään ja hännän kohdalla ainaoikeaan. Hännäntupsusta tein runsaan valkoisen hattaran ja korvat virkkasin. Lankana käytin Palomaa ja lankakätköissäni vielä piileskellyttä valkoista alpakkaista Manua. Tällainen siitä tuli ja saajansa on siitä ainakin iloinen. Nyt olen saanut toimeksiannon kettulapasiin ja kuulemma pipokin olisi kiva. Saapa nähdä millaiset saan ideoitua.
Tammikuussa on mukava helskytellä puikkoja - oikeastaan aina on mutta joulun alla ei  minulla koskaan tunnu olevan liiemmälti siihen aikaa.  Tällä viikolla sain valmiiksi harmaan Bas Relief Hat -mallisen myssyn, josta tykkään hirmuisesti. Jos sinäkin innostut mallista, niin Ravelrystä sen löytää hakemalla tuolla nimellä. Myssyn laelle muodostuu reliefimäinen koristekuvio, joka muistuttaa kukkaa.
Lankakorissani odottelee keräkaupalla Picklesin  lankaa. Ajattelin neuloa siitä pojalle hupparin - jos vain osaan :) Hupparilangaksi tilasin Summer woolia (70 puuvillaa, 30 villaa) mutta  klikkasin koriin myös muutaman vyyhdin orgaanista puuvillalankaa huiviprojektia varten.  Sain viime kesänä piipahtaa lomamatkalla Pickelsin liikkeessä Oslossa ja ihastuin erityisesti heidän eettisesti tuotettuihin puuvilloihinsa. Hankin silloin matkamuistoksi pari vyyhtiä Thin organic cottonia, joka osoittautui yhdeksi ihanimmista lankoista joita olen neulonut. Se on kasvivärjättyä orgaanista puuvillaa, joka ei sisällä mitään myrkkyjä. Lanka tehdään  Perussa ja sen valmistuksessa mukana oleville vähävaraisille työntekijöille tarjotaan päivittäinen ateria ja maksetaan minimipalkkaa suurempi korvaus tehdystä työstä. Lanka lämmittää siis myös sydäntä ja lisäksi se on unelmanpehmeää!
 

Matkamuistolangoistani syntyi tällainen simppeli kolmiohuivi (raitalankana roosa summer wool ja jokin ihan perus musta puuvillalanka) ja nyt ajattlin kokeilla kenties jotakin toista mallia. Taidan silti yrittää säästää huivilangat kesään ja keskittyä talven ajan  lämmittelemään villaa sisältävien lankojen keralla.



Kivaa talvi-iltaa Sinulle!

-Anu

ps. Kännykuvia käsityöhetkistä

Mukamatkustusta ja hunajaisia herkkuja

Heips! Täydensin leivontaraaka-aineiden varastoa kookosvoilla, raakakaakaolla, kookosöljyllä, manteli- ja kookosjauhoilla sekä luomuhunajalla. Ajattelin lähestyvän loppiaisen kunniaksi leipoa Kiitos hyvää - kirjasta jotakin todella hyvää. Päädyin pähkinävoikuorrutteisiin mokkamuffineihin ja saatanpa kokeilla vielä jotakin toistakin reseptiä lähiaikoina, sillä sen verran houkuttelevia ne ovat. Riemastuttavaa kuinka Virpi Mikkonen toteaa kirjansa alussa, että makeiden herkkujen ei tarvitse olla paheita, vaan ne voivat olla myös hyveitä. Kirjan resepteissä käytetään mahdollisimman vähän prosessoituja raaka-aineita ja ne ovat gluteenittomia, hiivattomia ja lähes maidottomiakin. Hurraa, sanoo tämä leipuri.

Välipäivät ja uusi vuosi hurahtivat meillä pojan osalta sairastellen. Ulkoleikkeihin ei siis ole päästy. Luovuus on kukkinut, kun ollaan keksitty kaikkea kivaa tekemistä sisätiloissa. On pelattu lautapelejä, rakennettu legoja, luettu, musisoitu, leivottu, katsottu elokuvia, askarreltu miljoona paperilennokkia ja lennätetty niistä ihan jokaista ja leikitty mm. salapoliiseja. Yhtenä päivänä mukamatkustimme Lontooseen ja järjestimme kahteen pekkaan ihan oikeat "englantilaiset kutsut" sen kunniaksi, kun joulupaketista kuoriutunut Legon Tower Bridge tuli valmiiksi. Näissä kuvissa näette rakennustöistä päävastuussa olleen insinöörin, joka toki saapui teekutsuille asianmukaisesti silinteriin sonnustautuneena.
 

Loman aikana olen nautiskellut käsitöistä ja ideoita olisi vaikka millä mitalla. Tällä hetkellä on tekeillä pari huivia ja pipo, villatakkikin. Ompeluinspistä odottamaan olen varannut hiukan trikookangasta pojan teeppareita varten. Hänen mielestään tuo Vintage London oli hauska kangas, joten sitä sitten tilattiin Majapuusta. Minusta on niin mukavaa, kun hän vielä toivoo äidin tekemiä vaatteita. Pian siis kuorin ompelukoneen suojahuppunsa alta ja huristelen menemään :)

Onnellista ja siunattua alkanutta vuotta ihan jokaiselle teistä! Löydetäänhän tänä vuonna aikaa kiitollisuudelle, hyvän huomaamiselle, läheisillemme ja  sopivasti myös itsellemme. Kaikki se antaa hurjasti voimaa ja iloa  arkeen.

hymyjä,

Anu

Tapanin tuiketta

Suloinen joulu saa meillä vielä jatkua. Sen ääreltä ei ole kiirettä minnekään. Suupielet ovat rusinasopassa ja kanelikermakakussa, sormet hellinä kaikesta legojen kokoamisesta. Tänään ollaan kiitollisin mielin hiippailtu pyjamissa kotosalla, huokailtu valkeaa joulua ja riemuittu edelleen Vapahtajan syntymäjuhlasta. 

Kanelikakku sai tänä jouluna ylleen valkoisen kermapilven ja hentojen kynttilöiden rykelmän joulun valosta ja ilosta muistuttamaan. Minusta kakusta tuli tavattoman herkkä.  Nautin kaikesta tuollaisesta, kuten vaatimattoman kakun joulupuvusta, juuri sopivan lämpöisestä jouluteestä, puhalletun kynttilän kauneudesta, lumimarjojen kuulaudesta, jouluruusun yksinkertaisista terälehdistä, naurunhelinästä, joka kuuluu autorataleikkien keskeltä. Minusta tuntuu, että jouluna aika pysähtyy hetkeksi ja minä haluan pysähtyä sen mukana, nähdä kaiken ympärilläni olevan kauniin ja kiittää siitä. 

Iloa alkaviin välipäiviin!

- Anu

A Winter Wonderland

Tänä viikonloppuna ollaan askarreltu lumikuusia tällä ohjeella, paketoitu pieniä jolukääröjä ja miesväki teki kuusenhakumatkan. Pienimmäinen jaksoi kuin jaksoikin lähteä tuolle tärkeälle metsäretkelle mukaan, vaikka onkin viikonlopun potenut perjantain kaatumisen jälkeisiä vaivoja. Kasvoilleen kaatumisesta tuli pahaa jälkeä mutta olen niin kiitollinen, että hampaita ei kuitenkaan mennyt  poikki. Viikonloppuna ollaan nyt syöty lähinnä kylmiä sosemaisia ruokia ja annettu suulle toipumisaikaa.

Lauantaina piipahdin kirjakaupassa hakemassa vielä muutaman kirjan pukinkonttiin. Toiveikkaana astelin myös keittokirjahyllylle ja löysin kuin löysinkin kirjan, jota olen odottanut. Virpi Mikkosen Kiitos hyvää on vihdoin julkaistu. Kirjassa on sokerittomia ja gluteenittomia herkkureseptejä, joita innolla aion testailla.  Paitsi että kirjan reseptit viehättävät minua, olen myös varsin mieltynyt kirjan  visuaaliseen ilmeeseen. Voi että, miten kauniita kuvia siinä onkaan. Pidän myös Mikkosen Vanelja - sivustosta. Oletko sinä jo tutustunut siihen?

Joulupostit on lähetetty, oman perheen lahjakääröt kääritty, lapsosen musiikkikoulun konsertista nautittu ja nyt odotetaan koulujen (pojan sekä omani) joulujuhlia. Tänä iltana aion sytytellä kynttilöitä, keittää teetä ja jatkaa Ann Voskampin koskettavan kaunista kirjaa Tuhat lahjaa.  Voskamp etsii kiitollisuutta ja kietoo myös lukijansa kiitollisuuteen. Siihen kiedottuna minäkin tahdon olla ihan jokaisena päivänä.

Suuntaasi iloa ja valoa,

Anu

Tuulahdus talven valoa

Olipa ihastuttavaa saada muutamana aamuna herätä talven valossa ja istua teekupposen kera ihmettelemässä lumimaisemaa. Talven valo tuulahti ikkunoista sisälle ja yhtäkkiä kaikki näytti sisälläkin valoisammalta. Lumi on tänään jo sulanut mutta mieleen se jätti silti talvi-iloa.
Meillä on tänä syksynä saatu nauttia ilosta ja valosta niin monessa muodossa, että en edes tiedä mistä aloittaa. Ensinnäkin saimme viettää "Lukulampun sytyttämisen juhlaa" pojan oppiessa lukemaan. Voi sitä riemua! Ekaluokkalaisen kasvot ovat niin useasti suorastaan säteilleet onnesta, kun oman ihanan opettajan johdolla on koulussa saanut oppia niin ihmeellisiä asioita. On se vaan niin tärkeää, että voi lähettää koululaisensa oppimaan ympäristöön, jossa tietää hänellä olevan hyvä olla. Kiitosmieli on tänä syksynä ollut suuri.
Meillä ovat puhaltaneet uudet tuulet myös siinä mielessä, että olen saanut työpaikan ihan kodin läheltä ja arjessa on aikaa aivan eri tavalla kuin ennen. Ihan ihmeellistä! Vaikka tähän syksyyn on mahtunut paljon sairastelua ja sellaista kurjaa, on päällimmäisenä mielessä kuitenkin kaikki se hyvä, josta ollaan viime kuukaudet saatu ammentaa.
Olen ennättänyt hiukan intoutua kotijutuistakin -  niistä sisustussellaisista :). Ruokapöytä sai allensa uuden talvenhohtoisen maton. Tykkään siitä hirmuisesti. Oikeastaan mattoja on kaksi rinnakkain, jotta näin saatiin riittävän kokoinen "iso matto" pöydän alle. Kutimetkin ovat kilisseet syysiltoina. Löysin syyslomalla Puno Gepardia Snurresta ja huitelen siitä menemään talvihuivia, johon aion virkata kauniin reunuksen.  Taidan kaapata käsityön mukaani, kun kipaisen parin päivän työreissulla Helsingissä loppuviikosta. Esimieheni mielestä oli varsin kummallista suunnitella hotelli-iltaa kera kutimen, kun voisi painaa jouluostoksille kaupungin keskustaan. Joo-o, yksi kotihiiri ilmoittautuu :) 

Voimia uuteen viikkoon ja iloa alkavaan adventtiaikaan!

- Anu

Kesäherkuttelua ja baobabeja

“All grown-ups were once children... but only few of them remember it.”
― Antoine de Saint-Exupéry, The Little Prince

Hei! Kesälomani on alkanut ja olen nauttinut täysillä! Perheessämme on kaksi lomalaista tällä hetkellä ja me kaksi olemme ottaneet kaiken irti ensimmäisitä lomapäivistä. On ihan terveellistä tavoitella lapsenkaltaisuutta ja iloita, hassutella ja touhuta yhdessä kiireettä. Kerrankin kiireettä. Oikeastaan emme ole tehneet mitään ihmeellisen erityistä mutta silti kaikessa tekemisessä on ollut erityisyyden tuntua. On vaan niin ihanaa saada pyöräillä kauppaan hakemaan lounastarpeita, keinua puistossa vierekkäin (hyi minä! Puistojen keinut ovat kaiketi vain lapsille tarkoitettuja), olla vesisotaa omalla pihalla, hoitaa kesäkukkasia, kuljettaa poikaa ystäviensä luo leikkeihinsä sekä kesäkerhoon rokkaamaan ja rakentamaan robotteja ja herkutellakin.
Kävin Ruohonjuuressa ja tein muutaman mukavan löyön. Kuudenvanha miehenalkumme on aika kovasti sipsien perään, joten ilahduin löytäessäni Ruohonjuuresta orgaanisia vähärasvaisempia paprikalla maustettuja perunalastuja. Tekivät kauppansa mainiosti.
Toinen yllätys oli Baola -juoma. En meinannut uskoa silmiäni, kun näin baobab -hedelmäjuomaa.  Muistatko Pikku Prinssi -kirjasta kuinka Pikku Prinssi  yritti kovasti kitkeä baobabeja tähdeltään? Olen aina kuvitellut, että baobab -puut ovat kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Vasta nyt minulle selvisi, että baobabeja on oikeasti olemassa ja nimi tarkoittaa  apinanleipäpuuta.  Ostamani Baola -juoma on siis baobab-hedelmistä tehtyä juotavaa. Itse päädyin baobabin ja kirsikan yhdistelmään mutta tarjolla oli muitakin vaihtoehtoja.
Tänään meillä on Baolan keralla herkuteltu piirasmaisella pitsalla. Olen saanut ohjeen ystävältäni vuosia sitten ja siitä on muovautunut perheemme suosikki. Jos kaipaat nopeasti valmistuvaa kesäherkkua, niin tässä voisi olla ideaa:

Tarvitaan
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 dl vettä
50 g voita
Ainekset sekoitetaan keskenään ja taikina taputellaan leivinpaperoidulle uunipellille. Sitten vaan tomaattisosetta ja esimerkiksi kinkkua ja juustoa päälle. Herkun kruunaa kuivattujen yrttien tömäys. Tällä kertaa laitoin itse Tuscany Spice Mixiä (Sonnentor, myös Ruohonjuuresta hankittua) mutta varmasti vanha kunnon pitsamauste ajaa saman asian.
Jälkkärinä meillä maistuivat jätski ja nektariinit - pyörällä kotiin köryytetyt ja vähän jo lommoilla mutta suloinen tuoksu tai maku ei onneksi kolhuissa ollut kärsinyt.

Herkkuterkuin,
Anu

Kevätterveisiä! Ihanaa, kun aamuisin saa herätä valoon ja töistä tullessa on vielä valoisaa. Hurmaannun valon määrästä joka kevät mutta tänä vuonna se tuntuu jotenkin ihan erityisen ihastuttavalta. Lieköhän se sen lumettoman talven syytä.
Meillä on juhlarikas kevät. Ollaan vietetty miehen tasavuotissyntymäpäiviä, ystävien ja sukulaisten merkkipäiviä ja nyt odotellaan pääsiäistä. Ensimmäiset pajunoksat on jo haettu ja sormia syyhyää päästä pääsiäisruohon kylvöön. Taidetaan kylvää ensimmäiset jo ihan pian.

- Anu