Elinan sukulaistyttö toivoi syntymäpäivälahjaksi keppihevosta. Sellainenhan oli tietysti tehtävä, vaikka käsitöissä on ollut viime aikoina pientä jumitusta.
Vuosia sitten miehelle neulotut villasukat saivat uuden elämän. Kun villasukkia laittoi kaksi päällekkäin kepparista tuli tosi jämäkkä, eikä lankojen välistä jäänyt pilkottamaan vanua. Korvat ja silmät virkattiin jämälangoista. Sattumoisin varastoista löytyi samansävyistä oranssia kuin villasukissa. Harjaa varten Henni toi työpaikaltaan ruskeaa villalankaa ja kepparin keppikin löytyi siskon varastoista. Henni toimi myös porausmestarina, kun keppiin porattiin reiät kiinnitystä varten.
Elinan oma tyttö ihastui keppariin aika tavalla ja toivoi, että saisi itselleen keppihevosen samanlaisilla silmillä, mutta ilman silmäluomia. Sellainen onkin jo tekeillä. Voisi kai sanoa, että Elinan käsityöjumi on hetkeksi taas selätetty! Ja eipä pyöri miehenkään kaapissa enää niin monia käyttämättömiä villasukkia.