Sivutiellä

Lucia Osborne-Crowley: I choose Elena The Indigo Press 2019 Kävin Instagramissa yksityisviestein hyvää keskustelua siitä, miten vaarallista ja mitätöivää voi olla, että kohtusairauksista puhutaan traumaperäisinä, käsittelemättömän mielen myötävaikuttamia ongelmina. Keskustelut saivat minut pohtimaan, olisiko Lucia Osborne-Crowleyn pitänyt vielä tarkentaa keskeisintä väitettään trauman ja autoimmuuni- sekä kohtusairauksien välillä. Varmaankin.  Siitä huolimatta, että endometrioosin syntyprosessi esitetään epäluotettavasti, I choose Elena kuvaa endometrioosiin sairastuneen naisen kipukamppailua. Lukijalle ei jää epäselväksi, miten invalidisoivasta ja kivullisesta sairaudesta on kysymys. Osborne-Crowley vuotaa, Omalla tarinallaan Osborne-Crowley kuvaa, miten huonosti kohtusairaudet tunnetaan, miten häntäkin tutkitaan lähinnä neuroottisena naisena ja miten diagnoosi viivästyy vuositolkulla, jolloin endometrioosi on ehtinyt vallata sisäelimet kokonaan. Osborne-Crowleyn sairautta kuvataa...

Jenna Kostet: Linnunluisia Aula & co 2020 357 s. Pisteitä: 3/5 Linnunluisia on mystinen kertomus perhesalaisuuksista ja rikkonaisista ihmissuhteista. Mikael saapuu perheensä kanssa saarelle vuosien jälkeen mutta aistii, että kaikki ei ole kuten aiemmin. Suhde siskoon säröilee, ja isä ja äiti vaivautuvat, kun Mikael tutustuu Matildaan. Jo alussa selviää, että on tapahtunut rikos. Kostetin teoksessa parasta on tunnelma. Se on hieman synkeä, hieman surumielinen. Tunnelmaa ja jännitettä rakennetaan myös teoksen kahdella eri aikatasolla: nykyhetkessä Mikael etenee kohti salaisuuksien selviämistä, ja menneessä Mikaelin isän Joukon historiaa kuoritaan rikoshetkestä taaksepäin: miksi kaikki meni kuten meni? Eri aikatasojen luvut ovat lyhyitä ja romaanin tempo siksi aika kiivas. Paikoin tuntui kiinnostavalta, että Joukon osuudet menivät kronologisesti nurinkurin, paikoin taas tuntui siltä, että aikasuhdetta olisi ollut vaikea hahmottaa, ellei takakansiteksti olisi sitä paljastanut. Vaikka L...

En oikein tiedä, miten suhtautua Estelle Maskamen rakastettuun Dimily-sarjaan. Joitakin vuosia sitten kirjoitin postauksen, jossa vaahtosin siitä, että sarjan avausosa romantisoi rakkautta, jossa kiltti tyttö ihastuu pahaan poikaan. Kirjoitin näin: Kiltin tytön ja pahan pojan suhdetta seuratessani en kuitenkaan voinut olla ajattelematta: tätäkö nuorille syötetään hyväksyttävänä? Tyler vie Edenin huumebileisiin, pitää ranteita kiinni niin, että sattuu, karjuu täysillä ja lyö kätensä seinään Edenin pään vierelle. Lukijalle on koko ajan selvää, että Eden pystyy raottamaan Tylerin kovaa luonnetta ja kesyttämään tätä, mutta onko se mahdollista tosielämässä? Kannattaako nuoren lähteä sellaiseen? Mikä paha poika -myytissä viehättää? Miksi media toistaa väitettä siitä, että naiset rakastuvat renttuihin ja tekee siitä siten hyväksyttävää ja ihailtavaa?  Älä kerro kenellekään  avaa sarjan avausosan tapahtumia Tylerin näkökulmasta. Miltä "pahasta pojasta" tuntuu, kun perheeseen saapuu s...

Kun tapahtuu trauma, ihmisen mieli ja persoonallisuus hajaantuvat. Persoonallisuus saa erilaisia osia: on ulkoisesti tavalliselta näyttävä persoona (apparently normal part of personality, ANP) ja trauman rikkoma emotionaalinen persoona (emotional part of personality, EP). Osat eivät ole toisistaan tietoisia - välillä ihminen ja psyyke toimivat normaalisti, välillä EP astuu kehiin ja  ohjaa ihmisen toimintaa, toisinaan hyvin voimakkaasti. Persoonallisuuden jakaantuminen on selviytymiskeino: EP on ihmisen yritys selviytyä tilanteesta, joka on liian vaikea kestää.Terapian avulla osia voidaan yrittää yhdistää niin, että molemmat olisivat osa ihmisen elämäntarinaa.  Nämä lähtökohdat on hyvä tietää, kun alkaa lukea Tiina Laitila--Kälvemarkin romaania H2O. Se kertoo Hesteristä, traumatisoituneesta 30-vuotiaasta naisesta, jonka arjessa kolme eri EP:tä ovat läsnä. Kirjassa persoonallisuuden osia kutsutaan sivupersooniksi, mutta käsite on - ainakin terapeuttini mukaan - vanhentunut. Nyk...

Eeva Rohas: Keltaiset tyypit Otava 2010 157 s. Pisteitä. 3/5 Inkkarin käsi laskeutuu tytön reidelle. Se laskeutuu siihen kuin linnulta pudonnut sulka. Noin vain. Yks kaks. Koska maa vetää sitä puoleensa ja se on irronnut sopivalla hetkellä. Ja lintu ei kaipaa sitä ja se itse osaa lentää vain alaspäin. Tytön reidelle kuin meren pinnan särkevälle kivelle. Noin vain eikä silti noin vain, vaan juuri noin. Ja se on liekki, joka saa palamaan ja itse se ei pala, polttaa vain. Nuorisopsykiatrian ryhmäterapiassa pitää piirtää itsestään kuva tietyllä välillä. Keltainen tulee vastaan sattumalta, se on ehkä ainoa vaihtoehto. Piirros tekee sinusta keltaisen tyypin, sellaisen, joka ei oikein erotu taustastaan. Saatat olla kiltti tai ahdistunut, mutta äänesi ei kuulu tai et uskalla sitä käyttää. Toisaalta keltaisessa "kaikki paska näkyy". Eeva Rohaksen novellikokoelmassa Keltaiset tyypit kertomusten päähenkilöt ovat nuoria, joiden elämä ei oikein ota sujuakseen. Moni ajautuu...

Ivo Andric: Neiti Luen nykyään suhteellisen harvoin valkoisten miesten kirjoittamia teoksia - tietoinen valinta. Ivo Andricin Neitiin  päädyin, kun toisen jugoslavialaisen kirjailijan, Drago Jancarin, yllätettyä minut positiivisesti. Viime vuonna luin kirjallisuutta peräti 27 eri maasta, ja tänä vuonna olen halunnut lisätä myös erikielisen kirjallisuuden määrää. Neiti  on kirjoitettu alkujaan serbokroaatiksi.  Neiti  kertoo 1910-1920-luvun Jugoslavista, jossa sota runtelee sekä arkea että taloutta. Romaanin keskiössä on yksin elävä nainen, Rajka. Tämä on saanut lapsena isältään käskyn olla aina hyvin säästeliäs, ja sitä Rajka noudattaakin: hän käyttää koko elämänsä taloudenpitoon ja säästämiseen eikä paljon elämässään huvittele.  Andricin kerronta on sujuvaa ja psykologinen kuvaus tarkkaa. Rajkan yksinäisyyttä, eristäytyneisyyttä mutta myös itsenäisyyttä kuvataan kiinnostavasti ja koskettavasti. Rajkan eristyneeseen elämään vaikuttavat lapsu...

Agnes Ahlstén & Sara Hallonsten (toim.): Vem bryr sig? En antologi om känslomässigt arbete Systerkonspirationen 2019 255 s. Pisteitä: 3/5 Onko tunnetyön (emotional work/labour, känslomässigt arbete, känsloarbete) käsite tuttu? Joudutko huomioimaan toisten tunteita silloinkin, kun olisi hyvä keskittyä vain omiin, tai teetkö kotona enemmän metatyötä kuin muut perheenjäsenet? Kaunokirjallisten tekstien antologiassa Vem bryr sig? runsas joukko ruotsalaisia naisia kirjoittaa tunnetyöhön liittyvistä kokemuksistaan. Teksteissä toistuu turhautuminen siitä, että aikuisesta puolisosta ja tämän tunteista on otettava vastuu - lohdutettava silloinkin, kun suru koskisi enemmän itseä kuin toista, tai huolehdittava käytännöllisistä asioista, koska niistä ei muuten kukaan muu huolehtisi. Lienee tarpeen tähdentää, että tunnetyössä ei ole kyse empatiasta tai siitä, ettei toisen tunteita pitäisi ottaa huomioon - käsitteellä viitataan siihen, että ihmiseltä - usein naiselta - odotetaan tie...

Roosa Rentola:  Kielestä kiinni Warelia 2019 137 s. Kansi: Enna Airik Pisteitä: 3/5 Omasta alastaan voi oppia paljon vielä yliopisto-opintojen jälkeenkin. Se käy esimerkiksi niin, että lukee Hesarista jutun forensisesta kielitieteestä ja alkaa miettiä, onko aika ajanut oman koulutuksen ohi. No, niin ei sentään ole - oikeuskielitieteestä ei vain juuri puhuta suomalaisissa yliopistoissa.  Roosa Rentolan Kielestä kiinni. Kuinka kielentutkimusta käytetään rikosten selvittämisessä  piti tietenkin lainata heti, kun sen julkaisusta sain tietää. Ei nimittäin tälle lingvistille ollut tullut mieleen, että kyse on oikeasti yhdestä kielitieteen haaroista - miten moniin asioihin sitä voisikaan erikoistua! Suomessa oikeuskielitiedettä - tai kielitieteen hyödyntämistä oikeudellisissa prosesseissa - ei ole juuri tutkittu eikä hyödynnetty, ja poliisiviestinnän asiantuntijana toimivan Rentolan teos on ensimmäinen laatuaan.  Kielestä kiinni  esittelee kahdek...

Adam Kay: Kohta voi kirpaista vähän Art House 2019 (2017) Suom. Ari Jaatinen Kansi: Samppa Ranta 269 s. Pisteitä: 3/5 Adam Kayn Kohta voi vähän kirpaista - nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat  puhuttelee lähes väistämättä. Jokaisella on kokemusta lääkäristä ja sairaanhoidosta, useimmiten myös siitä, mikä siinä on mennyt pieleen. Useimpien kokemus on kuitenkin potilaan ja siksi kurkistus lääkäreiden ja sairaanhoitajien arkeen kiinnostaa. Mikäpä hauskempaa kuin tirkistellä, mitä ammattilaiset oikeasti potilaistaan ajattelevat.  Kayn teosta on vedottu Shaun Bythellin Elämäni kirjakauppiaana  -teokseen, ja eittämättä teoksissa onkin yhtäläisyyksiä. Kuten Bythellin, myös Kayn teoksessa päiväkirjamuoto sopii teokseen: valittu genre ikään kuin lisää tirkistelytunnelmaa.  Kay kertoo teoksessaan urastaan gynekologina. Teosta ei kannata lukea raskaana ollessa: sen verran rajuja ja paikoin traagisiakin tarinoita Kaylla on anekdoottiensa rinnalla kerrottavana. Kayn...

Kun luin Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin Maailmojen loput - esseekokoelmaa , provosoiduin kirjoittajien tavasta arvottaa kirjallisuutta. Teos korostaa postmodernistisen, kokeilevan, rakenteella ja kielellä leikkivän kirjallisuuden merkitystä ja pitää sitä esimerkiksi juonivetoista kirjallisuutta parempana.  Vaikka olen itse lähtöisin korkeakoulutetusta perheestä ja olen itsekin suorittanut maisterintutkinnon (suomi, kirjallisuus), en lämpene elitistiselle kirjallisuudelle tai kirjallisuuskäsitykselle. En pidä ajatuksesta, että olisi olemassa yksi tai muutama hienompi tapa, jolla ajatuksiaan voi jäsentää, ja että ne toiset  olisivat jollakin tavalla yksinkertaisia, lukijaa halveksuvia tai heidät pettäviä teoksia. Uskon, että jokaiselle genrelle on oma paikkansa, sillä ihmiset lukevat eri tarpeisiin. Toiset kaipaavat korkealentoista sivistyssanasuota, johon upota, toiset tarvitsevat selkeän, jämäkän rakenteen ja jotakin tuttua, johon turvautua. Tässä kohdin minun on kai ...

Marjaana Aumaston What a bitch! - runokokoelma alkaa vahvan feministisesti: Joka hetki nainen on vähän yli tai ali,  kiloissa ja senteissä, vuosissa tai vuosikymmenissä,  munasolujen määrässä tai laadussa,  rintojen nupuissa tai jo hupuiksi venyneissä, kaikessa mahdollisessa, aina mitoilla ja painoilla laskemassa [--] Mikään ei siis riitä. Naista mitataan, ja hän mittaa itse itseään - on oltava vaatimusten mukainen, tietyn näköinen, tietyn kuuloinen, tiettyjä asioita tekevä. Sukupuoliroolit ja sukupuoleen kohdistuvat vaatimukset eivät liene kenellekään tuntemattomia, ja Aumasto tarttuu niihin teoksessaan kiinnostavasti. Millainen sitten on Nainen  Aumaston teoksessa? Ainakin hän on tottunut ulkonäköpaineisiin ja täydellisyysvaatimuksiin. Hän on perfektionisti, joka etsii tapaa olla täydellinen, virheetön: Päämääräni on selkeä ja dopingnäytteeni puhdas;  antaudun valolle ja valkeaksi pestylle tuulelle, olen täydellinen ja tahraa vailla, eikä kukaan ...

Souad Al-Sabah: Alussa oli nainen Ammatour Press 2006 (1994) Suom. Sari Kuustola 271 s. Pisteitä: 3/5 Rodullistettujen naisten kirjoja julkaistaan Suomessa edelleen kovin vähän - niin vähän, että Souad Al-Sabahin runokokoelma Alussa oli nainen  osui käsiini ihan sattumalta. Jos kohta walkerit, adichiet ja morrisonit ovatkin tuttuja romaanipuolelta, en osannut nimetä Rupi Kaurin lisäksi yhtäkään rodullistettua runoilijaa. Olinkin ilahtunut, kun kirjastosta matkaani tarttui tämä kuwaitilaisen Al-Sabahin runoteos, jonka on toimittanut Faruk Abu-Chacra ja arabiasta kääntänyt Sari Kuustola. Erityisen hienoa kokoelmassa on, että siinä suomenkielinen käännös ja arabiankielinen alkuteos esitetään vieretysten: lukija näkee siis, millainen runo on alkujaan ollut. Jo runokokoelman nimi kertoo, että Al-Sabahin teoksen lähtökohdat ovat feministiset: runojen näkökulma on naisen, ja nainen on, Rupi Kaurin runojen tapaan, runojen tekijä, kokija ja pohtija. Minäpuhuja on jatkuva...

Joulunajan kirjojen valitseminen on aina yhtä ihanaa ja jännittävää - mitä valita mukaan lapsuudenkotiin joulunpyhiksi, mitkä kirjat toisivat parhaiten joulutunnelmaa? Tänä vuonna päätin ahertaa loppuun keskeneräisenä hyllyssä pölyyntyneen Annan perheen , ja jatkoin saman tien Sateenkaarinotkoon . Jälkimmäistä en ollut lukenut sitten nuoruusvuosieni (hah, kuulostanpa vanhalta!), joten oli mukava palata muistelemaan, mitä Blythen lapsille oikeastaan tapahtui.  Montgomery kirjoitti Annan perheen  jälkikäteen sarjaan, ja jollakin tavalla sen huomaa: teos ei viehätä samalla tavalla kuin alkuperäiset. Teos koostuu erinäisistä Blythen perheen lapsille tapahtuvista selkkauksista, ja ehkä uskollisen Anna-fanin on vaikea hyväksyä kirja siksikin, että Annan rooli alkaa tässä hiipua ja keskiöön nousevat hänen lapsensa.  Myös Sateenkaarinotkossa  päähenkilöinä ovat Blythen lapset ja näiden lisäksi kirkkoherran lapset. Sateenkaarinotko  on kuitenkin Annan perhettä ...

Pasi Pekkola:  Huomenna kevät palaa Otava 2018 343 s. Kansi: Piia Aho Pisteitä: 3/5 Pasi Pekkolan romaani Huomenna kevät palaa lupaa lukijalleen kiinnostavan lukukokemuksen: romaani käsittelee sitä, miten Suomen sisällissota vaikutti lapsiin. Romaanin keskiössä on sisaruspari, Eeva ja Eino, jotka joutuvat Hennalan vankileirille. Kun isä on poissa ja äiti ei kykene huolehtimaan lapsistaan, joutuu Eeva isosiskona kantamaan vastuun veljestään.  Pekkolan proosa on kaunista ja kieli tunnelmallista. Lapsen ymmärtämättömyys ja toisaalta tarkkanäköisyys ovat romaanissa läsnä. Eeva yrittää upottaa veljensä satujen maailmaan, selittää pahaa maailmaa pikkuveljelleen, mutta Hennalan tapahtumat uhkaavat riistäytyä käsistä eikä sanoja pahuudelle löydy. Sisarusten aikuisvaiheita kuvatessaan Pekkola osoittaa, että sotatraumat vaikuttavat ihmiseen vielä vuosikymmeniä myöhemminkin ja että suomalaissukupolvet kantavat menneitä tapahtumia kitkerinä arpina rinnoissaan,  ...

Dan Jones & Michele Rosenthal:  50 Queers Who Changes the World   Hardie grant books 2017 112 s. Pisteitä: 3/5 Historiankirjoituksessa unohdetaan usein, ettei maailmamme ole - tai ole ollut - valkoisten, heteroseksuaalisten, cis-sukupuolisten miesten rakentama. Historiamme on yhtä moninainen kuin nykyisyytemme - seksuaalisuuden tai sukupuolen moninaisuus ei ole 2000-luvun ilmiö. Tätä teemaa korostaa Dan Jonesin kirjoittama ja Michele Rosenthalin kuvittama 50 Queers Who Changes the World.  Teos on pikkusisar niille Iltasatuja kapinallisille tytöille - kirjan tyyppisille teoksille, joissa esitellään historian merkittävimpiä, omana aikanaan rohkeina esiintyneitä ihmisiä. Kuten Jonesin ja Rosenthalin teoksen nimi kertoo, 50 Queers Who Changes the World  keskittyy kuvaamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia ihmisiä, jotka ovat jääneet historiankirjoihin.  Jonesin ja Rosenthalin teos esittelee eri asiantuntija-alojen ihmisiä, mutt...

Haanpää & Riikonen (toim.): Tusina Art House 2018 188 s. Pisteitä: 3/5 Äidinkielen opettajana en voi välttyä keskusteluista, joissa pohditaan ja surraan sitä, että yhä harvemmat nuoret harrastavat kirjallisuutta vapaaehtoisesti. Lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvät ongelmat puhututtavat alallamme jatkuvasti, ja niihin koetetaan keksiä kuumeisesti ratkaisuja. Viime vuosina lukutaitoon ja lukemiseen on alettu kiinnittää huomiota vähän edellisvuosia enemmän.  Nuorten heikot lukutaidot johtavat tietenkin siihen, ettei kirjallisuudesta saa samanlaisia kokemuksia kuin mitä aiempien sukupolvien nuoret ovat saaneet: heikoimpien lukijoiden taidot eivät riitä ydinasioiden poimimiseen saati sitten symboliikan tulkitsemiseen. Kustantamoissa näkyy muutama trendi, joilla lukemiseen pyritään innostamaan: ensinnäkin on julkaistu ns. pojille suunnattua kirjallisuutta (esim. Kalle Veirton, Aleksi Delikourasin ja Jyri Paretskoin kirjat), ja toisekseen julkaistaan lyhyehköjäkin...

Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan WSOY 2016 200 s. Pisteitä: 3/5 MM-kisojen kunniaksi raahasin kirjastosta läjäpäin futiskirjallisuutta - halusin perehtyä siihen, miten nuortenkirjoissa kuvaillaan jalkapalloharrastusta ja pelaamista. Kuten viime postauksessa tulikin mainittua, Anneli Kannon Tulikärpäset  on yksi mauttomimmista, loukkaavimmista ja rasistisimmista lastenkirjoista, joita olen koskaan lukenut. Mika Wickströmin romaanistakin voi feministi poimia jotakin kritisoitavaa, mutta kokonaisilme Meidän jengin Zlatanissa  on parempi kuin "tytöille suunnatussa" Tulikärpäsissä .  Vuonna 2016 ilmestynyt Meidän jengin Zlatan on nuorille, erityisesti pojille, suunnattu romaani, jossa keskustellaan jalkapallosta, ystävyydestä ja perhesuhteista. Teos aloittaa sarjan, jonka jatko-osa ilmestyi viime vuonna. Avausosassa seurataan Arsan ja Karrin ystävyyttä: Arsa pelaa huonommassa futisjoukkueessa, kun taas Karri on, lahjakkaampana, siirtynyt parempaan joukkuee...

Rosa Meriläinen & Sanna Seiko Salo: SE - seksipuhekirja Karisto 2018 Kuvitus: Jutta Kivilompolo & Nina Maaninka 270 s. Pisteitä: 3/5 Rosa Meriläinen ja Sanna Seiko Salo eivät pelkää puhua tabuiksi leimatuista aiheista. Viime vuonna julkaistu NE - kuukautiskirja  valotti sitä, mitä menstruaatiossa tapahtuu ja miten kuukautisiin on suhtauduttu, ja tänä keväänä ilmestynyt Se - seksipuhekirja  sanoittaa räväkkäästi sen, mitä makuuhuoneissa (ja julkisissa liikennevälineissä ja järvessä ja missä ikinä tahansa) tapahtuu. Se - seksipuhekirja  käsittelee seksiä ja siitä puhumista. Se painottaa seksipositiivisuutta ja ihmisen oikeutta seksiin, ja teos määrittelee seksin laajasti (myös viestit ja katseet ovat seksiä, samoin pieni hipellys ja toki yhdyntäkin). Teoksessaan Meriläinen ja Seiko Salo painottavat sitä, miten tärkeää seksistä on viestiä kumppanin tai kumppanien kanssa. Se - seksipuhekirja  antaakin konkreettisia vinkkejä, harjoituksia ja kysymyk...

Kirsi Pehkonen:  Jylhäsalmella salamoi Karisto 2018 197 s. Kansi: Petri Jauhiainen & Sanna Nyqvist Pisteitä: 3/5 Toukokuu on yllättänyt aurinkoisuudellaan. Tuntuu heinäkuulta: on helteistä, ja loma on alkamassa. Olen jälleen hirmuisen innostunut kirjoista, ja pitkähkön kevätlukukauden jälkeen olen ahminut kevyempää kirjallisuutta.  Yksi tämän kevään kesäkirjoista, jota olen odottanut jo jonkin aikaa, on Kirsi Pehkosen Jylhäsalmella salamoi . Se on toinen osa Pehkosen maalaisromanttista Jylhäsalmi-sarjaa , jonka pienessä savolaisessa maalaiskylässä vietetään ihania kesäpäiviä.  Tässä toisessa osassa päähenkilö vaihtuu: tällä kertaa seurataan Annaa, joka on muuttamassa poikaystävänsä kanssa maaseudun rauhaan. Haapa-ahon piha (huomaa piha  merkityksessä talo ja sen tilukset)  puineen, marjapensaineen ja maaseudun rauhoineen on idyllinen kohde rauhoittumiseen, ja lukija pääseekin nautiskelemaan suomalaisesta luonnosta. Pelkkää kuvausta Jylh...

Catharina Ingelman-Sundberg: Kakkua, kiitos! Schildts & Söderströms 2014 (2012) Suom. Outi Menna 389 s. Pisteitä. 3/5 Huumorin kyllästämä Kakkua, kiitos!  on Ehtoolehto -sarjan ruotsalainen storasyster. Konsepti on Minna Lindgrenin kirjoista tuttu: vanhukset kyllästyvät siihen, miten heitä vanhainkodissa kohdellaan ja miten passiivisiksi heidät lääkitään. Aktiivisen roolin löytääkseen Kakkua, kiitos! - romaanin Keinutuolikopla (Märta, Harava, Nero, Stina ja Anna-Greta) päättävät, että heidän on aika ryhtyä rikollisiksi. Viisikko ei ole varsinaisesti rahanahne, vaan heitä motivoi se fakta, että vankiloissa on paremmat elinolosuhteet kuin palvelutaloissa.  Ingelman-Sundbergin romaanin lähtökohdat ovat hauskoja ja luovia. Kukapa yhdistäisi vanhuksia ja rikollisuutta? Vanhukest nähdään ja kuvataan usein hauraina, passiivisina autettavina, joiden elämästä työikäinen yhteiskunta voi määrätä. Nämä ongelmakohdat tulevatkin esiin Kakkua, kiitos! -romaanissa, jo...