Sivutiellä

Amanda Vaara: Pientä fiksausta vailla Karisto 2017 254 s. Pisteitä: 2/5 On vähän hassua, että feministinä tartun chick lit -teoksiin yhä uudestaan ja uudestaan. En oikeastaan välitä ennalta-arvattavista juonikuvioista, inhoan kliseisiä hahmoja ja niin edelleen - mutta kuitenkin sitten kaipaan viihdyttävää höttöä arkeeni. Ja mitäpä sitä häpeilemään! Tällä kertaa viihdyin ihan kohtalaisesti Amanda Vaaran Pientä fiksausta vailla -romaanin parissa (lainasin jopa jatko-osatkin), vaikka kaunokirjallisesti suuresta merkkitapauksesta ei oikein voikaan puhua Ymmärrän kyllä, miksi Pientä fiksausta vailla  viehättää lukijakuntaansa (siis kaltaisiani kolmekymppisiä kotiäitejä, jotka kaipaavat arkeensa romantiikkaa ja unelmia). Venlaan tarinaan voi olla helppo samastua: uupumus, hiertävä suhde ex-aviomieheen ja kiukutteleva teini-ikäinen ovat monelle naiselle tuttuja. Downshiftaus ja unelmien toteuttaminen tuovat lohtua arjen keskelle, ja kepeä, ennalta-arvattava tarina tarjoaa tuttuutta. Arjen...

Merete Mazzarella: Emmekö voisi elää sovussa? Tammi 2020 5,5 h Lukija: Krista Putkonen-Örn Pisteitä: 2/5 Olen halunnut tutustua Merete Mazzarellan tuotantoon jo pidemmän aikaa. Esseiden ystävänä uutuus, Emmekö voisi elää sovussa? Esseitä ajastamme  tuntui sopivalta aloittaa. Moni on kehunut Mazzarellaa, ja odotukseni olivat korkealla. Jouduin kuitenkin huomaamaan, että Mazzarellan ja minun ajatukseni eivät useinkaan kohdanneet, enkä minä pystynyt löytämään sitä sopua, jota Mazzarella peräänkuuluttaa erilaisten mielipiteiden kohtaamisessa.  Emmekö voisi elää sovussa?  on tosiaan esseekokoelma, joka käsittelee monia ilmiöitä, jotka ovat herättäneet varsin polarisoitunuttakin keskustelua nyky-yhteiskunnassa. Mazzarella käsittelee teksteissään esimerkiksi rasismia ja maahanmuuttoa, naisten kehollista itsemääräämisoikeutta, tieto- ja yksityisyydensuojaa sekä isänmaallisuutta. Aiheet, toisinaan yksittäiset esseetkin, rönsyilevät, ja vaikka polarisoitunut, riitelevä kes...

Ivo Andric: Neiti Luen nykyään suhteellisen harvoin valkoisten miesten kirjoittamia teoksia - tietoinen valinta. Ivo Andricin Neitiin  päädyin, kun toisen jugoslavialaisen kirjailijan, Drago Jancarin, yllätettyä minut positiivisesti. Viime vuonna luin kirjallisuutta peräti 27 eri maasta, ja tänä vuonna olen halunnut lisätä myös erikielisen kirjallisuuden määrää. Neiti  on kirjoitettu alkujaan serbokroaatiksi.  Neiti  kertoo 1910-1920-luvun Jugoslavista, jossa sota runtelee sekä arkea että taloutta. Romaanin keskiössä on yksin elävä nainen, Rajka. Tämä on saanut lapsena isältään käskyn olla aina hyvin säästeliäs, ja sitä Rajka noudattaakin: hän käyttää koko elämänsä taloudenpitoon ja säästämiseen eikä paljon elämässään huvittele.  Andricin kerronta on sujuvaa ja psykologinen kuvaus tarkkaa. Rajkan yksinäisyyttä, eristäytyneisyyttä mutta myös itsenäisyyttä kuvataan kiinnostavasti ja koskettavasti. Rajkan eristyneeseen elämään vaikuttavat lapsu...

Kirja alkaa ihanasti: hauska, sympaattinen esipuhe, joka houkuttelee lukemaan, lämpimän realistista kirjastokuvausta sekä päähenkilö, joka rakastaa lukemista ja saa olla ylpeästi kirjaihminen. Kirja päättyy ikävästi: mieskuva on ällöttävän toksinen (mitä miehekästä on siinä, että pärjää ilman takkia kylmilläkin säillä), rakastetun huonot piirteet annetaan anteeksi (ikävä elämäntilannehan on syy olla epäkohtelias, tyly ja kamala) ja päähenkilö pääsee lopultakin viettämään oikeaa elämää (kirjojen lukeminenhan on vain tyhmää haihattelua eikä kunnollista, aktiivista elämää). Jenny Colganin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja oli minulle pettymys. Se, mikä alkoi sujuvana viihderomaanina, päättyi jonnekin kliseeoppaan ja Fifty Shadesin välille. Kun loppuratkaisu - eli kenen kanssa päädytään yhteen - viimein on käsillä, rakastetun huonot puolet annetaan anteeksi, koska nainen tekisi mitä vain miehen eteen (paitsi ei sentään jättäisi lukemista, kiitos siitä!). Seksin ja halun kuvaami...

Tiedättekö sen tunteen, kun olette löytäneet lempikirjailijan ja haluatte lukea kaiken, mikä tämän elämään ja teoksiin liittyy? Minna Canthista on tullut minulle yksi rakkaista kirjailijoista ja esikuvista, ja olinkin innostunut kuullessani, että Minna Maijalalta ilmestyy esseekokoelma, jonka tekstit linkittyvät vahvasti Canthin sanomaan.  Työllä ja tuskalla olen nyt lukenut teoksen loppuun ja, kuten Instagram-tilini seuraajat tietävät, räntännyt teoksesta tarinoissani uuvuttavuuteen asti. Minä ja Minna Maijala emme kohdanneet Punaisten kenkien  aikana montaakaan kertaa. Minun oli oltava eri mieltä ja riideltävä Maijalan tekstien kanssa - mielestäni hyvistä syistä. Seuraa pitkä postaus, jossa avaan teille joitakin tunnoistani. Mielenterveyden myytit ja muita aatemaailman eroja Minna Canth tunnetaan kirjailijana, joka puhui paitsi naistenoikeuksista myös mielenterveydestä. Esimerkiksi juuri julkaistussa novellikokoelmassa Ihmisen kuvia  monet kertomukset käsit...

Ann Shen: Bad Girls Throughout History Chronicle Books 2016 224 s. Pisteitä: 2/5 Historian merkkihahmoista kertovia teoksia ilmestyy kauppoihin ja kirjastonhyllyille kiivaaseen tahtiin. Vastikään lukemani Itsenäisiä naisia ei vakuuttanut minua, ja myös 50 Queers who changed the world   -teoksessa oli omat ongelmansa. Siitä huolimatta suhtauduin positiivisesti Ann Shenin teokseen Bad Girls Throughout   the History . Aika pian kävi kuitenkin selväksi, että tässä sisarteostensa kaltaisessa merkkihenkilökirjassa ei ollut paljoakaan sellaista, mistä olisin nauttinut.  Tässä viisi huomiota, jotka feministisenä lukijana tein teoksesta:  Shenin journalismi ei vakuuta  Merkkihenkilöitä esitteleviä teoksia luettaessa on huomioitava, että kyse on journalistisista teoksista: henkilöiden esitteleminen on vaatinut valtavan työn perrehtymistä, tiedon etsimistä ja sen referoimista. Lukijalle täytyy luoda tarpeeksi kattava muttei kuitenkaan rönsy...

Estelle Maskame:  Heittäydy, jos uskallat Gummerus 2018 (2017) Suom. Sirpa Parviainen 312 s. Pisteitä: 2/5 Heittäydy, jos uskallat kertoo MacKenzien ja Jadenin tarinan. Kyse on kertomuksesta, jossa ei puhuta vain rakkaustarinasta vaan myös surusta, kuolemasta ja läheisten menettämisestä. Jaden ja tämän sisko Danielle ovat menettäneet vuosi sitten vanhempansa rajussa kolarissa, ja MacKenzie on lakannut pitämästä yhteyttä sisaruksiin, vaikka oli ihastunut Jadeniin ja ystävystynyt Danin kanssa. MacKenzie päättää kuitenkin voittaa ahdistuksensa ja lähestyä sekä Jadeniä että Dania.  On ilahduttavaa, että Maskame käsittelee teoksessaan surua ja menettämistä. Romaanissa paljastuu, että Kenzien oman perheen tragedia on vaikuttanut siihen, miksi tyttö ei ole lähestynyt Hunterin sisaruksia. Maskame puhuu kirjassaan siitä, miten vaikea omaa ja toisten surua on kohdata. Teos esittelee sitä, miten ystävät kaikkoavat traagisissa tilanteissa mutta ei oikeastaan tuomitse pa...

Anneli Kivelä: Uusia tuulia Katajamäellä Karisto 2008 285 s. Pisteitä: 2/5 Kun tarkistin Goodreadsista, mitä muut olivat pitäneet Anneli Kivelän Uusia tuulia Katajamäellä  (Katajamäki #3) -romaanista, tiuskin mielessäni: en usko! Olin juuri aloittanut maalaisromanttisen chick lit -kirjan, ja Jylhäsalmella salamoi  -teoksen jälkeen kaipasin lisää romanttista luettavaa. Toivoin kovasti, että Kivelän teos sammuttaisi pahimman höpsötyskirjanälkäni - ja tavallaan se tekikin niin. Ainakaan Katajamäelle ei nimittäin tee mieleni palata ihan heti.  Katajamäki-sarjan kolmannessa osassa kaikki viihdekirjallisuuden peruselementit ovat kyllä kohdillaan: on kolmekymppinen naispäähenkilö, joka aloittaa elämänsä uudestaan kipeän eron jälkeen. On yhteisöllinen maalaiskylä, jossa toisista pidetään huolta, ja kaksi komeaa nuortamiestä, jotka Eija-Leenaa liehittelevät. Lisäksi on vaikea äiti-tytärsuhde ja jonkinlainen salaisuus, jota Eija-Leena peittelee.  Näistä el...

Minun ei oikeastaan pitänyt tarttua Mike Pohjolan Sinä vuonna 1918 -romaaniin. Se ei kiinnostanut minua monestakaan syystä: sen ulkoasu kertoi liiallisesta miehisyydestä, enkä useinkaan viihdy historiallisten romaanien parissa (Paula Havaste tekee poikkeuksen). Päätin antaa ennakkokäsityksilleni periksi, kun kuulin, että kyse on vuorovaikutteisesta romaanista, jossa lukija saa tehdä valintoja päähenkilön puolesta. Konsepti kiinnosti minua, ja päädyin lukemaan teoksesta neljä erilaista tarinaa, jotka kaikki kytkeytyvät sisällissotavuoteen. Lukijana pääsee valitsemaan itselle hahmon ja muutaman taustatiedon. Kaikki tarinat alkavat siitä, että lapsi huutokaupataan johonkin perheeseen. Lapselle voi valita realistisen, onnellisen tai murheellisen tarinan, mikä heijastuu hahmon kohtaloon.  Kuinkas sitten kävikään:  1. lukukerta: Olen Matti, romanipoika, joka kaupataan Häyristen tilalle. Valitsen murheellisen tarinan, joka kääntyykin nopeasti traumaattiseksi. Eksyn kot...

Äikänopettajuus on hyvä tekosyy sille, että ajaudun nuortenkirjaosastolle säännöllisesti. Oikeasti saatan kipuilla aikuistumisen kanssa ja nostalgisoida omaa nuoruuttani - siirtymä opiskelijasta opettajaksi on saanut minut tuntemaan itseni ikäistäni vanhemmaksi. (Kyllä, myönnän kauhistelleeni nykyajan nuorten käytös- ja pukeutumistapoja.) Oli miten oli, välillä on hauska tarttua nuortenromaaneihin, jopa niihin viihteellisimpiin.  Girl Online omillaan  on kolmas osa Zoe Suggin Girl Online -sarjasta. Hihittelin vuosi sitten ensimmäiselle osalle, mutta toinen osa puudutti ja jäi kesken. Ei siinä mitään - kolmanteen osaan pääsee mukaan ihan hyvin. Noah on kadonnut Pennyn elämästä, ja Penny keskittyykin ystävyyssuhteisiin: viettää aikaa parhaan ystävänsä Elliotin kanssa ja päätyy matkustamaan Meganin luo Lontooseen. Lontoon taidekoulusta löytyy paitsi kiinnostava valokuvaajapoika, myös aineksia ihmissuhdesotkuihin. Lopulta Penny joutuu pohtimaan, kuka oikeastaan on aito ystävä...