Sivutiellä

Sjón:  Skugga-Baldur Like 2005 (2003) Suom. Tuomas Kauko 112 s. Pisteitä: 5/5 Bookstagram on upea yhteisö, eikä vähiten siksi, että kirjavinkkejä sataa joka päivä. Instagramista poimin tämänkin kirjan, Sjón Skugga-Baldurin. Moni tuntui tykästyneen Sjón kieleen ja luontokuvauksiin, minua kiehtoi teoksen lintuaiheinen kansi.  Skugga-Baldur  kertoo papista, Baldur Skuggasonista, joka tekee, mitä tahtoo, ja Fridrik B. Fridjónssonista, jolla on ollut kasvattitytär. En oikeastaan halua avata teoksen juonta enempää - se on parhaimmillaan silloin, kun siitä ei tiedä kaikkea. Ikävä kyllä teoksen takakansi kertoo enemmän kuin lukijan olisi välttämätöntä tietää. Skugga-Baldur  rakentuu islantilaiselle tarinankerronnalle, ja onkin hyvä, että suomentaja ilmaisee teoksen ensilehdellä, että skuggabaldur on kansantarinoiden hahmo, joka on sekoitus kissaa ja kettua tai koiraa. Se voidaan tulkita myös pahaksi hengeksi tai piileskeleväksi ihmiseksi.  Täm...

Tähän aikaan ensi vuonna -ohjelman mainos. Tummalla pohjalla kaksi hahmoa, jotka tulevat oviaukosta katsojan eteen: vasemmalla, vuosiluvun 2017 alla, pyörätuolissa istuva isokokoinen hahmo, ja oikealla, vuoden 2018 alla, seisova, tuulettava (miesoletettu) hahmo. Hahmojen välissä ohjelman juontaja, Ellen Jokikunnas. Mainos julkaistu Helsingin Sanomissa 12.4.2018. Ableismi viittaa ajattelutapaan, jossa vammattomuutta pidetään normina, kun taas vammat ja vammaiset nähdään erilaisina, muista ulkopuolisina poikkeuksina. Vammaisuus on feministinen teema: se on yksi peruste, jolla ihmisiä eritellään erilaisiin kategorioihin, ja peruste, jolla ihmisiä syrjitään. Vammaisuuden tematiikka kytkeytyy myös intersektionaalisuuden käsitteeseen.  Puhun itse able-bodied - ihmisen positiosta: kehoni on terve. Lähi- ja tuttavapiirissäni on kuitenkin muutamia vammaisia ihmisiä, ja siksi koen tärkeäksi, että pyrin omassa arjessani huomaamaan käytänteitä, jotka syrjivät vammaisia. Haluan muuttaa...

Sarah Crossan ei suotta ujostele vaan kirjoittaa Yksi -romaanissaan aiheesta, josta ei paljoa puhuta: siamilaisista kaksosista. Nuortenromaani tarttuu yhteenkasvamisen ja erilaisuuden tematiikkaan, käsittelee normaaliutta ja ihmisten oikeutta elää tavallista elämää. Grace ja Tippi ovat 16-vuotiaat siamilaiset kaksoset, jotka ovat tottuneet jakamaan koko elämänsä toistensa kanssa. Fyysinen erilaisuus tekee tavallisesta arjesta kuitenkin vaikean: ihmiset tuijottavat, arkiset askareet ovat hankalia, ja perhe on joutunut panostamaan koko omaisuutensa tyttöjen lääketieteelliseen hoitoon. Yksi alkaa tilanteesta, jossa sisarukset siirtyvät kotiopetuksesta julkiseen, yksityiseen kouluun ja joutuvat väistämättä kohtaamaan sen, miten ulkomaailma heitä kohtelee. Romaanin käännekohdan päätös puolestaan liittyy siihen, miten sisarukset järjestävät yhteiselämänsä tulevaisuudessa.  Sarah Crossan: Yksi S&S 2018 (2015) Suom. Kaisa Kattelus Kansi: Aino Ahtiainen 439 s.  ...

Doris Lessing on jo jonkin aikaa kuulunut niihin kirjailijoihin, joiden pariin en oikeastaan ole halunnut palata mutta joiden teosten lukemista kuitenkin pidän tärkeänä. Kun en oikein tiennyt, mahtaisinko viihtyä Lessingin kirjojen parissa (eräs opiskeluaikana luettu teos oli tylsistyttävä kokemus), sorruin kirjastonhyllyllä samaan kuin teini-ikäiset, äikkävastaiset oppilaani: valitsin Lessingin kirjoista ohuimman.  Viides lapsi  ei, lyhyydestään huolimatta, ole kevyttä luettavaa. Kyse on raa´asta, surullisesta tarinasta, jonka traagisuus ja trillerimäisyys tuovat mieleen monet Ian McEwanin teokset. Viidennen lapsen  keskiössä on varsin konservatiivista elämää elävä pariskunta Harriet ja David, joiden hartaimpana haaveena on kasvattaa isoa lapsilaumaa. Synkkämielinen uhka alkaa kuitenkin leijua pariskunnan päällä jo ensimmäisestä lapsesta saakka: teollistuneessa Britanniassa suuri lapsikatras ei ole enää kenenkää ihanne. Perheen ja yhteiskunnan tylyt asenteet tuntuv...

Hanna Kiuru & Minna Strömberg-Jakka (toim.):  Seksuaalisuuden tabut suljetuissa yhteisöissä Unipress 2017 303 s.  Pisteitä: 4/5 Arvostelukappale. Hanna Kiurun ja Minna Strömberg-Jakan toimittama tutkimusartikkelikokoelma Seksuaalisuuden tabut suljetuissa yhteisöissä  puuttuu aiheeseen, josta usein vaietaan: miten ihmiset saavat toteuttaa seksuaalisuuttaan tiloissa, joissa yksilön oikeuksia on tarpeen jollakin tavalla rajata. Suljetuista yhteisöistä mainitaan esimerkiksi vankilat, nuorisokodit, uskonnolliset yhteisöt ja päihdetukikeskukset. Seksuaalisuutta lähestytään sallitun ja kielletyn näkökulmasta, siis siitä, millä tavalla seksuaalisuutta saa tehdä näkyväksi tai miten se tabuistetaan. Artikkelikokoelman tavoitteena on murtaa seksuaalisuuden tabuihin liittyviä rajoja, ja siinä se eittämättä onnistuu. Esimerkiksi oikeuspsykiatristen potilaiden ja vankien seksuaalisuutta käsittelevät artikkelit ohjaavat lukijan kysymyksiin, joita tulee harvoin p...

Craig Thompson: Blankets Top Shelf Production 2003 582 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Wou. Kuuntele: Walking in the air Olen viettänyt viikonloppua, jolloin luen vain poikaystäväni hyllystä. Sohvalle oli jäänyt sarjakuvakirja, jota hänelle oli suositeltu. Ihailin teoksen kaunista kantta, ja huomasin, että kyse on Craig Thompsonin Blankets -teoksesta. Koska Habibi oli minulle aikanaan iso elämys, en voinut vastustaa kiusausta. Ahmaisin Blankets -sarjakuvaromaanin sunnuntaisina iltapäivän tunteina. Blankets on tarina sisaruudesta, uskonnosta ja ensirakkaudesta. Se on Thompsonin omaelämäkerrallinen kertomus, joka alkaa lapsuudensängystä, veljesten keskinäisestä peittotappelusta. Thompsonin perhe on uskonnollinen, elämä rajattua, ja lapsia pelotellaan synnillä. Kun Craig sitten rakastuu, suhde perheeseen ja uskontoon muuttuu. Habibin kaltaisen uniikin, silmiä avartavan teoksen jälkeen mikä tahansa sarjakuvaromaani ei tunnu huikaisevalta. Minua vaivasikin lukiessa tu...

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää Gummerus 2015 (2012) Suom. Heli Naski 476 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Argh. Sotii arvojani vastaan. No niin. Aloitetaan hyvistä puolista.  Kerro minulle jotain hyvää on helppolukuinen. Se on viihdekirjallisuutta, joka pyrkii ottamaan hieman kaavasta poikkeavan lähtökohdan: se on tarina neliraajahalvautuneesta Willistä ja tämän avustajaksi palkattavasta Louisasta.  Kerro minulle jotain hyvää -romaaniin mahtuu monenlaisia tunteita, ja teos pyrkii avartamaan lukijan käsitystä itsemääräämisoikeudesta ja vammaisen asemasta. Louisan osalta kyse on myös jonkinlaisesta kehitysromaanista, sillä päähenkilössä ja tämän pinnallisessa, suuntaa hakevassa elämässä tapahtuu muutoksia.  Mutta eniten tahdon puhua siitä, miksi en pitänyt tästä kirjasta. Loppupostausta ei kannata lukea, jos ei tahdo pilata omaa lukukokemustaan. En lupaa olla paljastamatta liikaa.  Nyt, heti lukemisen jälkeen, uin syvissä tunteissa. Olen nii...