Löysin Maarit Verrosen teokset opiskeluaikanani. Nelisen vuotta sitten istuin parvekkeellani kesäauringossa ja ahmin Verrosen romaaneita ja novellikokoelmia. Kolhot, järeät kalliomaisemat, kiihkottomasti tyrskyävät meret ja pimeyttä hohkavat luolat tulivat tutuiksi. Yksinäisyys ja syrjäytyminen, kirjailijan tuotannossa toistuva teema, peilautuvat aina varsin yksinkertaisista, karuista ja kaukaisista miljöistä. Löytöretkeilijä ja muita eksyneitä on hyvä novellikokoelma niille, jotka arvostavat Verrosen analyyttista kerrontaa, syrjäytymisen tematiikkaa ja koruttomia miljöökuvauksia. Kuten kokoelman nimikin kertoo, kuvaa Verronen teoksessaan henkilöitä, jotka ovat joutuneet jollakin tavalla syrjään tavallisesta elämästä. Kokoelman avausnovellissa Vapaus minäkertoja on juuri päässyt vankilasta ja kaupunki muuttunut. Rangaistus-kertomuksessa puolestaan piileskellään pahoja asioita, ja Unelma riittävästä levosta -tarinassa naishahmo pääsee lepäämään ja rentoutumaan vasta alzh...