Sivutiellä

Doris Lessing on jo jonkin aikaa kuulunut niihin kirjailijoihin, joiden pariin en oikeastaan ole halunnut palata mutta joiden teosten lukemista kuitenkin pidän tärkeänä. Kun en oikein tiennyt, mahtaisinko viihtyä Lessingin kirjojen parissa (eräs opiskeluaikana luettu teos oli tylsistyttävä kokemus), sorruin kirjastonhyllyllä samaan kuin teini-ikäiset, äikkävastaiset oppilaani: valitsin Lessingin kirjoista ohuimman.  Viides lapsi  ei, lyhyydestään huolimatta, ole kevyttä luettavaa. Kyse on raa´asta, surullisesta tarinasta, jonka traagisuus ja trillerimäisyys tuovat mieleen monet Ian McEwanin teokset. Viidennen lapsen  keskiössä on varsin konservatiivista elämää elävä pariskunta Harriet ja David, joiden hartaimpana haaveena on kasvattaa isoa lapsilaumaa. Synkkämielinen uhka alkaa kuitenkin leijua pariskunnan päällä jo ensimmäisestä lapsesta saakka: teollistuneessa Britanniassa suuri lapsikatras ei ole enää kenenkää ihanne. Perheen ja yhteiskunnan tylyt asenteet tuntuv...

Katariina Vuoren ja Vesan Rannan Lottovoittajien pöydässä . Tarinoita köyhyysrajan takaa  innosti minut tutustumaan suomalaiseen köyhyyteen. Yksi, jo pidemmän aikaa minua kiinnostanut teos oli Anna Kontulan pamfletti Luokkalaki , jossa hän argumentoi lukijoilleen, miksi Suomen lainsäädäntö sortaa työväenluokkaa.  Pamflettinsa aluksi Kontula esittelee teoksensa keskeiset käsitteet, luokan, vallan ja syrjinnän. Yhteisen ymmärryksen luominen on tehokas tapa johdattaa lukija kohti valittua näkökulmaa. Johdatteluosiossa käytetyt kuviot valaisevat hyvin vaaleaihoisten, hyvätuloisten, työllistyneiden suomalaisten etuoikeuksia.  Kontula argumentoi tehokkaasti: kieli on sujuvaa eikä jätä tilaa tulkita Kontulan viestiä toisin. Luokkalaki  on pysäyttävä teos, joka paljastaa raa´asti ne epäkohdat, joita suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen lainsäädännössä on. Koulutus ei ole tasa-arvoista: vanhempien luokka vaikuttaa lapsen koulutuspolkuun, ja opintorahaleikkaukset vaike...

Chimamanda Ngozi Adichie:  Huominen on liian kaukana Otava 2011 (2009) Suom. Sari Karhulahti Pisteitä: 4/5 Senegalilainen luki kaksisivuisen hautajaiskuvauksen. Hän pysähtyi vähän väliä juodakseen kulauksen vettä ja kuulosti sitä ranskalaisemmalta, mitä tunteellisemmaksi tuli, kunnes jokainen r-kirjain sorahti kurkussa. Hänen lopetettuaan kaikki kääntyivät katsomaan Edwardia – jopa ugandalainen, joka näytti unohtaneen olevansa ryhmän vetäjä. Edward pureskeli piippuaan miettiväisenä ennen kuin sanoi, etteivät tämäntyyppiset homotarinat oikeastaan kuvanneet Afrikkaa. ”Mitä Afrikkaa?” Ujunwalta pääsi.  Novellikokoelma Nigeriasta, naisista, maahanmuutosta ja kulttuureista. Kuuntelin juuri Chimamanda Ngozi Adichien, yhden lempikirjailijani, vaikuttavan puheen. Yhden tarinan vaara -puheessa Adichie esittelee ja ottaa kantaa siihen, millaisia seurauksia on sillä, että Afrikasta - maanosasta, ei maasta - kerrotaan ja opitaan vain yksi tarina. Adichie osoittaa, m...