On hassua aloittaa joulukuu pimeydessä ja lumettomuudessa, mutta se on näköjään tullut tavaksi. Tämän joulukuun alku on kummallinen ja erikoinen: ensi viikolla annan ensimmäistä kertaa elämässäni arvosanoja välitodistuksiin. Melkoinen vastuu, ja hieman kauhistuttaakin. Lähiaikoina on luvassa roppakaupalla töitä, mutta haaveilen yhä, että luen ensi kuun puolella sata kirjaa täyteen. Viisi puuttuu. Tässä kuussa puolestaan selätin seuraavat teokset: Amirin ja Khalilin sarjakuvaromaanin Zahran paratiisi , joka ravisteli ajankohtaisuudellaan ja traagisuudellaan, William Shakespearen ikiklassikon Romeo ja Juli a, joka pettymyksekseni ei herättänyt minussa suuria tunteita, Tove Janssonin suuresti rakastamani Muumilaakson marraskuun , minulle aiemmin tuntemattoman Pääskysen Sielut , joka nousi Finlandia-ehdokkaaksikin, Hannele Richertin sarjakuvakokoelman Sielun koostumu s , joka kertoi juuri siitä, mistä kirjallisuuden pitäisi mielestäni kertoakin, Lindstedtin Finlandia-palkitun...