Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella Hooper merkityt tekstit.

Lyhäreitä

Luen enemmän kuin ehdin kirjoittaa. Seuraavaksi mitä lyhyimpiä koosteita muutamasta lähiaikoina luetusta teoksesta. Emma Hooper: Koti-ikävän laulut Pohjoisesta kalastajakylästä katoavat kalat, ja ympäristökatastrofi johtaa myös perhesuhteiden rakoilemiseen. Finn haluaa pelastaa sekä perheensä että kalat mutta joutuu luovimaan autioituvassa kylässä yksin. Cora kaipaa irtiottoa. Finnin ja Coran tarina kietoutuu heidän vanhempiensa tarinaan. Hooper kirjoittaa kaunista, hitaasti etenevää, aalloillaan keinuttavaa tekstiä, jota on ilo on lukea. Silene Lehto: Kultapoika, kuplapoika Lehdon runokokoelma saa minut pohtimaan, millaista on arvokas elämä. Kenen elämä on arvokasta? Pitääkö surra naista, joka menehtyy vuorille ja jättää jälkeensä lapsen, vai kenties iloita siitä, että hän on jo saanut elää hyvää elämää? Entä miten arvioida elämää, jota joutuu elämään kuplapallossa? Kaunista, kiinnostavaa runoutta. Reetta Pekkanen: Kärhi Olen innostunut lukemaan runoutta. Kärhi  on kie...

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James Gummerus 2015 Suom. Sari Karhulahti 333 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Ahaa! Yllätyin. "Rakas Etta   Meillä on hyviä ja huonoja päiviä. Sinä sanoit minulle kerran, että täytyy vain muistaa hengittää. Niin kauan kuin pystyy hengittämään, tekee jotain hyvää, sinä sanoit. Hankkiutuu eroon entisestä ja ottaa vastaan uutta. Eli siirtyy eteenpäin. Edistyy. Sinä sanoit, että toisinaan siirtyy eteenpäin, kunhan vain hengittää. Joten älä ole huolissasi, Etta: ainakin minä hengitän edelleen." Vanhuus. Retki haavetta ja kaipuuta kohti, paljon kävelyä, paljon muistoja, paljon unohtamista. Ennakkoluulot: Blogivirta on viime aikoina täyttynyt Hooper-postauksista, ja olen olettanut, että kirjasta on pidetty. Minuun kirjan kansi tai nimi eivät vedonneet, enkä avannut etukäteen yhtäkään postausta. Hätäisesti vilkaisin blogitekstien kuvakkeita, ja mietin mielessäni, mikähän lastenkirja tuokin mahtaa olla. Ei siis varsinaisesti kovin l...