Sivutiellä

Paula Havaste: Lumen armo Gummerus 2017 455 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Oh. Taatun turvallinen.  Arvostelukappale. Heinä-elokuiset hetket Kerten matkassa ovat nyt tulleet päätökseen. Paula Havasteen Lumen armo  päättää Vihat-sarjan, jonka tapahtumat saavat sytykkeensä historiallisesta piispan surmasta. Romaanisarjan päähenkilö, vahva ja itsenäinen Kertte, pääsee viimeinkin takaisin koti-Suomeen ja valmistautuu kohtaamaan kotiväkensä.  Lumen armo  on matkaromaani, jossa Kertte kulkee Virosta Turkuun ja sieltä yhä edemmäs pohjoiseen. Teoksen tunnelma on tutun verkkainen: jännite muodostuu siitä, löytääkö Kertte kotiin ja ketä tutusta pirtistä enää löytyy. Miten Mimerka suhtautuu äitinsä paluuseen, ja onko Larri säilynyt hengissä? Sarjan viimeisin onkin täynnä kimurantteja ihmissuhteita: jokaiseen liittyy oma menetyksensä, pettymyksensä ja vihansa.  Kerten vahva persoonallisuus tulee jälleen esille. Hänessä taistelevat muinaiskansan taikausk...

Paula Havaste: Veden vihat Gummerus 2016 392 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Tuttu ja turvallinen. Havasteen uusin, Veden vihat , jatkaa Viha-sarjaa ja Kerten seikkailuja. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, Havasteeseen on helppo luottaa: hän kirjoittaa selkeää, helposti lähestyttävää historiallista kirjallisuutta, jossa mukana ovat sekä tarkat yksityiskohdat että laajemmat juonikokonaisuudet. Veden vihat istuu sarjaansa helposti. Kertte on paennut Tokholmista ja päätyy Osmin mukana Koluvaniin, siis Tallinnaan. Mielessä on jo Lallin pirtti ja kotimaa, mutta ensin on jätettävä menneet teot taakseen. Kuten teoksen nimi antaa olettaa, tällä kertaa vesi ei ole Kerten ystävä vaan uhmaa Tukholmasta pakenemista.  Tähän romaaniin on helppo sukeltaa, koska se on niin tuttu. Tuttua on paitsi kaunis kieli, myös tarkat yksityiskohdat, hidastempoinen juoni ja vahva päähahmo. Välillä arvoin itsekseni, onko tarina liiankin tuttu. Veden vihoissa ei juonellisesti juuri edetä, eikä ...

Ensimmäiseen blogivuoteeni on mahtunut huima määrä kirjoja ja lukuelämyksiä. Opin lukemaan tuoretta kirjallisuutta ja jatkoin vieraisiin kulttuureihin tutustumista. Olen poiminut matkan varrelta muutaman minulle erityisen tärkeän kirjan. Näihin kaikkiin liittyy paljon tunteita, ajatuksia ja muistoja. Petri Tamminen: Meriromaani Lukuvuoteni kohokohta! Petri Tammisen Meriromaani on tiivis, toteava ja tosi. Se on toteamus elämän arvokkuudesta ja vastoinkäymisten kohtaamisesta. Ihastuin romaaniin niin paljon, että hankin sen vastikään omaan kirjahyllyyni. Aion lukea sen ensi vuoden puolella uudestaan. Suosittelen lahjaksi, pohdittavaksi ja analysoitavaksi.  Kirsti Kuronen: Paha puuska   Meriromaanin lisäksi ostin Pahan puuskan . Se oli vaikuttava runo- ja tarinaelämys. Runoutta ja taidetta parhaimmillaan, ja olen ottanut tämän mukaan oppitunneillenikin. Postaukseni yhteydessä pohdin, miksi nuorilla on niin paha olla ja miksi emme huomaa sitä. Toukokuun alussa...

Paula Havaste: Maan vihat Gummerus 2015 452 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma:  Terveheksi. Odotan jo jatkoa. - Mikä nyt? Arimo kysyi huomatessaan lopulta Kerten ilmeen. - Merihän se vain on. Kun pääset lähemmäs, huomaat että se osaa myös kannatella, tarjoaa ruokaa ja nopeamman väylän paikasta toiseen kuin mikään muu.  Kerten piti istua kiven päällä pitkään, kääntää selkänsä merelle ja katsoa taaksepäin. Takana oli luotettavaa maisemaa, jossa mäki vaihtui toiseksi, välissä oli metsää ja suota, jossakin kimalteli pieni järvi ja pikkuruinen lampi, kapea joki tai puro. Se oli hänen maisemansa, sellainen jossa hän selvisi. Kertte, toisen miehen naiseksi lupautunut, lähtee kotikylästään. Menneet säilyvät mielessä. Paluu : Keväällä silmäni aukesivat historiallisille romaaneille. Maan vihoja edeltävä romaani, Tuulen vihat, ihastutti minut ikihyviksi. Olen aiemmin karttanut historiallisia romaaneja, pitänyt niitä tylsinä, liian totisina ja tosina. Havaste opetti minut ymmä...

Paula Havaste: Tuulen vihat Gummerus 2014 383 s. Pisteitä: 5/5 "Ihmisessä oli kaksi henkeä, Kertelle oli selitetty. Löylyksi nimetty henki painui heti ihmisen kuoltua manalaan ja pysyi siellä, mutta toinen henki oli jo ihmisen eläessä rauhaton ja saattoi matkustella ruumiin ulkopuolella. Se karkasi joskus varomattoman aivastuksen tai haukotuksen mukana, eikä se jättänyt tätä maailmaa kevyesti kun ihminen kuoli. Se rauhaton henki jäi kalmistoon tai kotitupansa maille, jos sillä oli jäänyt jotakin pahasti kesken eläessään. Tuvan liepeillä se liikkui niin kauan kuin kuollutta muistettiin." 1100-luvun Suomi, Kertte-tyttö ja kodin vaikeudet. Isännänhaku, kansanperinne, taikuutta luonnon pahoja merkkejä vastaan. Ennakkoluulonrikkoja: Havaste rikkoo ennakkoluulojani. Aiemmin ajattelin Havasteen romaanit sellaisiksi rouvainkirjoiksi, naiselliseen tarinannälkään tarkoitetuiksi. Ajattelin kirjojen olevan sellaista tavallista hömpöttelyä, kunnes sitten kerran päätin antaa H...