Cold Steel

Cold Steel on viimeinen osa Kate Elliottin trilogiaa, jonka nimeä en jaksa selvittää, ja se sai minut melkein vieraantumaan lukuharrastuksesta.

Voimallinen opus, siis.

Cold Steel ei kuitenkaan ole mitenkään älyttömän huono. Itse asiassa, paikoin - ja etenkin dialogipaikoin - se on briljantti.

Mutta se on yli 700 sivua pitkä. Juonenkäänteitä piisaa niin, että niillä ruokkisi koko lammasfarmin. Jos olisin jaksanut, olisin piirtänyt kaavion siitä, mitkä kaikki juonenkäänteistä olivat erityisen turhia, mutta kun olin tämän kahlannut läpi, keksin paljon parempiakin tapoja käyttää aikaani, kuten esimerkiksi keittiökaakeleiden puhdistaminen hammasharjalla. Kaiken lisäksi epäilen, että kirjaan olisi jäänyt 200 sivua, kun siitä olisi poistanut kaiken turhan.

Nyt, jos teos olisi sisältänyt 700+ sivua sitä mahtavaa dialogia, ja hieman laukkaa paikasta toiseen, en ehkä olisi valittanut, mutta tällaisenaan, kun kirjan lukeminen kävi työstä muuten, paitsi etten saanut liksaa, koen oikeudekseni hieman narista ja huudella kunnollisten kustannustoimittajien perään. Kunnollisella tarkoitan sellaista, jolla on kirves ja tahtoa käyttää sitä.

Parasite

Tein sellaisen virheen, että menin olettamaan Mira Grantin Parasite-kirjaa yksittäiskappaleeksi. Ajattelin, ettei loismadoista kertovasta kauhuhkosta tarinasta mitenkään riittäisi sarjaksi.

Mutta Grant tekee Wowbaggerit* ja - sen ohella, että saa Parasitenkin kestämään viissataa sivua - toden totta aikoo ilmeisesti vääntää aiheesta trilogian.

Lukijahan siitä kärsii. Harvoin olen nääääääääin hidasta etenemistä kohdannut. Näääääääääääin typäreestä päähenkilöstä puhumattakaan.

En erityisemmin suosittele kellekään, paitsi heille, jotka tuntevat vetoa loismatoihin ja tyhjänpäiväisiin opuksiin.

* Douglas Adamsin ikiomassa trilogiassa fiittaa tyyppi nimeltä Wowbagger, "loputtomasti venytetty", joka usein tulee tällaisissa tilanteissa mieleen.