Futebol

"MIKSI sä luet kirjaa jalkapallosta?" oli ehkä yleisin kesällä kuulemani kysymys. Tämä yleensä vastauksena siihen, kun selitin innoissani Alex Bellosin Futebol - brasilialainen elämäntapa -kirjan pohjalta, että Brasilian liigassa pelaa useita pelaajia samalla taiteilijanimellä, mutta onneksi ongelma voidaan ratkaista kokomääritteillä: kolmen Ronaldon sijaan liigasta löytyvätkin Ronaldao, Ronaldinho ja Ronaldo - eli iso-, pieni- ja normaalikokoinen Ronaldo.

Lakatkaa oitis paheksumasta rumaa kantta. Tällä luonnoksella on nimittäin voitettu skaba maajoukkueen peliasusta, ja tätä on siten kiittäminen niistä pirteän keltaisista brassipelaajista, joiden taidoista saamme nauttia joka neljäs vuosi.

Jos nyt jätetään lohikäärmeet ja avaruusalukset laskuista pois, voiko parempaa olla? Ei minustakaan. Tiesin, että ymmärtäisitte. Futebol oli muutenkin kiehtova kirja, paikoin ihan hykerryttävän hauska, paikoin surullinenkin kuvaus Brasiliasta ja potkupallosta, joka jotenkin itsestäänselvästi tuntuu kytkeytyvän brasilialaisen elämän kaikkiin puoliin. Bellos kertoo Färsaarille matkustaneista brassipelaajista, lajin monista muodoista ja sen ympärille kytkeytyvästä korruptiosta ja rikollisuudesta. Brasiliasta hän maalaa eloisan kuvan, jos kohta ei missään nimessä esitä kohdemaataan täydellisenä.

Mikä parasta, kirja on täynnä potkupalloaiheista knoppitietoa, joka tuli todella tarpeeseen EM-futiksen jättämän tyhjiön jälkeen. Suosittelen.

Unseen Academicals

Joskus, kun olen oikein väsynyt, näyttää kaikki synkältä. Näin kävi heinäkuussa (etteikö olisi käynyt elokuussakin, ja siinä välissäkin vielä - satun nimittäin olemaan silloin tällöin hieman dramaattinen) ja tuolloin kaverini komensi piristymään Terry Pratchettin Unseen Academicalsin avulla. Se kun vielä liittyi potkupalloon, jota seurasin silmä kovana. (Loppuotteluun mennessä olen yleensä aina tullut uudestaan oppineeksi, miten se paitsiosääntö meni, seuraavan neljän vuoden aikana ehdin taas unohtaa. Mutta joka peli on seurattava kele.) (Kaverini kyllä tietää paitsiosäännön.)

Joten ei kun tekemään työtä käskettyä. Unseen Academicals sijoittuu Ankh-Morporkiin. Unseen University pykää pystyyn potkupallojoukkuetta Lordi Vetinarin käskystä, ja myös juustotarjottimen vuoksi. Rincewind, Kiekkomaailman rasittavin hahmo, on tungettu pieneen sivuosaan ja uudet henkilöt ottaneet keskipaikan. Jalkapallon lomassa käsitellään paljon muitakin teemoja, kuten suvaitsevaisuutta (mikä onkin Pratchettille siinä määrin tyypillinen teema, että meinasin kärsiä déjà-vu -fiiliksisitä hetken.)

Koska lähtökohtaisesti tulen Pratchettin kirjoista hyvin iloiseksi, eikä UA tehnyt tässä mielessä poikkeusta, lätkäistään neljä tähteä.

Vähemmän iloiseksi minut tekee se, että tämä hillitön bloggaustahti ei ole yhtään lyhentänyt blogiin pääsyä odottelevien kirjojen määrää. Jonossa on yhä 14 kirjaa. Onneksi tätini vakuutteli minulle eilen, että kyllä se lomakin joskus loppuu. Nyyh.