Mr. Penumbra's 24-Hour Bookstore

Olin jotenkin etukäteisnärkästynyt tälle Robin Sloanin Mr. Penumbra's 24-Hour Bookstore -kirjalle siitä, että se on kuitenkin kaavamainen ja typäre ja tuhlaa aikaani.

(Ai miksi luin? Siksi luin, että olin lainannut sen kirjaston uutuusluettelosta sillä perusteella, että se oli kirjaston uutuusluettelossa, ja kun se oli kotona, oli sille annettava mahdollisuus. Mikään ei ole kauheampaa kuin palauttaa hylkäyskokemusta itkevä kirja kirjastoon.)

No olihan se vähän, siis kaavamainen. Nuori jantteri päätyy duuniin kummalliseen kirjakauppaan, jota pitää vanha ja sympaattinen herra Dumbledore, tarkoitan, Penumbra. Kirjakaupassa käy kummallista sakkia ja söpö tyttö, joka on töissä Googlella, ja mitä voi ihminen enää kaivata jos kirjassa on sekä modernia tekniikkaa että pölyisiä opuksia? Joo, salaseuroja.

Mutta koska odotin ihan höperöä kirjaa, yllätyin positiivisesti. Opus oli kuitenkin ihan raikas ja ennen kaikkea aika hauska. Tai siis minuun puri kirjan huumori, otin lukunäytteenkin, jota en jaa kanssanne, koska en enää ollenkaan ymmärrä, miksi valitsin juuri sen kohdan.

Sloanin erityisalue on muuten nuoren rakkauden kuvaus, jossa hän sekä onnistuu että epäonnistuu. Päähenkilön ja päätypykän suhde tuntuu niin platoniselta, että välillä aivan unohtaa, ettei kyseessä ole pari 11-vuotiaita velhon alkuja, mitä pidän lievänä hutina. Toisaalta Sloan kuvaa suhdetta sikäli kivasti, ettei se suuresta (platonisesta) alkuhuumastaan huolimatta ole urpo ja elämää suurempi rakkaustarina, niitä onkin minusta tarpeeksi nähty.

Nyt ihan oikeesti

Suomalaisen kirjakaupan webisaitti on käsittämätön viritys. Yritin selailla sieltä alekirjoja, mutta jäin johonkin kauhistuneeseen limboon - ilmeisesti alessa on yhdentoista kirjailijan teoksia, ei kategorioita, kaikille kirjoille ei ole hintoja, tuotekuvista nyt puhumattakaan, enkä todellakaan uskalla klikata mitään, koska päädyn heti pois aleosiosta, ja pois se Suomalaisesta kirjakaupasta, että alekirjansa jotenkin merkitsisivät.

Hidaskin se on kuin mikä.

Mutta sivupalkeissa kyllä lukee ale, että kai siellä sellainen sitten on.

Edit. Melkein syytin itseäni sarkastisesti tässä kohtaa, mutta koska kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä sarkasmia, haluan tarkentaa: rakas Suomalainen kirjakauppa. Jos kukaan ei osta verkkokaupastasi mitään, vaikka lupaat alekirjoja 100% alennuksella, voit syyttää vain itseäsi.

Kirja-aleet ja Odysseus

Tänään alkoi alennusmyynti Akateemisessa kirjakaupassa. Minä, Liina "Idiootti" Sivukirjasto, kuskasin keskustaan koko karavaanin* - vauva vaunuissa ja koira hihnassa - päästäkseni tutkimaan, olisiko Aksu viitsinyt laittaa yksittäiskappalealeen kokoelmateoksen Fantastic Women, jota olin laiskahkosti kytännyt erilaisista ulkomaisista webikaupoista jo pari vuotta. Ei ollut viitsinyt. Ostin kirjan silti, kun nyt kerran paikan päällä olin, ja manasin synkeänä kaiken maailman kuppaisia alekarnevaaleja. Haimme myös ainoan luettelosta varaamani kirjan, Jonathan Franzenin esseekokoelman How to Be Alone.

Sitten tulimme kotiin, ja kävi ilmi, että Joycen klassikosta Odysseus on tulossa uusi suomennos**. Tästä pyörähti heti kättelyssä lukupiiriehdotus, johon itsekin osallistuisin, jos piiri ei aloittaisi kannaltani hieman huonoon aikaan (uuden käännöksen ilmestyessä eli toukokuussa, jolloin olen suunnitellut siirtäväni neiti Sivukirjaston hoitovastuun herra Sivukirjastolle ja palaavani töihin. Otaksun, että moinen aivotoiminnan uudelleenkäyttöönotto ei ole paras hetki lukea Odysseusta.)

Olen muuten aiemminkin osallistunut Odysseus-lukupiiriin, vain epäonnistuakseni surkeasti - siitäkin huolimatta, että suunnitteilla oli tilata kaikille kirjan voittaneille t-paita tekstillä "Olen lukenut Joycen Odysseuksen". Siinäpä vaate, jolla takuulla saa respektiä osakseen etenkin kello kolmelta nakkikioskijonossa. Pitäisi ehkä ihan ottaa asiakseen mennä kello kolmelta nakkikioskijonoon, joissa muuten aika harvoin nykyään vierailen.

No, koska yhä haluan sen t-paidan, ja koska hyllyssäni komeilee Odysseuksen edellinen suomennos, varasin juuri rehvakkaasti kirjastosta Hannu Riikosen kirjan James Joycen Odysseus : kielen ja kerronnan sokkelo, jonka avulla Odysseuksen lukeminen on kuulemma mahdollista ja jopa - uskallanko sanoa - miellyttävää.

Katsotaan sitten toukokuussa, montako sivua (veikkaus: 14 ja puoli) olen lukupiiriä edellä. Piiriin voi muuten ilmoittautua Marjiksen blogissa.

EDIT. Olisitte voineet sanoa, että t-paidassani olisi seissyt "Olen lukenyt Joycen Odysseuksen". Kas kun ette kehoittaneet tatskaa em. tekstillä ottamaan.

* Okei, aika hyvin meni. Tungosta ei aamupäivästä ollut. Neiti huusi vain tosi vähän ja pääosin metrossa ja koirakin käyttäytyi mallikkaasti eikä (tietääkseni) nostanut koipea yhteenkään kirjahyllyyn - ehkä siksi, että joku mummeli tuli ihailemaan sitä, vauvasta viis.
** Tällä kertaa alkukielisellä nimellä Ulysses.

Kielletty planeetta

...ei ole kirja vaan kauppa. Anteeksi radiohiljaisuus - olimme Brittein saarilla nuoren neiti Sivukirjaston kanssa. Virallinen syy oli ystävien häät (oli hauskaa!) mutta koska emme käy Brittein saarilla ihan joka viikko*, kiersimme myös Lontoon Forbidden Planetin kautta. En voi ikinä ilmoitella tällaisista pikku reissuista blogissa etukäteen, koska elän absurdissa pelossa siitä, että joku murtautuu meille ja vie kaikki kirjani.

Sain muutamia aikaisia joululahjoja, joista yksi oli - Forbidden Planetin myymäksi - hämmentävähkö:

• Diana Wynne Jonesin käsittääkseni viimeinen kirja, Earwig and the Witch, tarttui viimein mukaan. Olin vältellyt sen ostamista, koska ... sitten ei ole enää mitään. Ei mitään.
• Creepy Cute Crochet oli se hämmentävähkö osuus. En varsinaisesti odottanut käsityökirjallisuutta nörttikaupasta. Vihdoinkin on siis ok olla neulova nörtti.
• Colson Whitehead on ilmeisesti ei-genrekirjailija, joka on päättänyt näyttää genrekirjailijoille, mistä kana pissii. Zone One on "a zombie novel with brains", mille hihittelin hyvän aikaa ja päätin sitten itsekin vilkaista, että onnistuuko se genrerajojen kolkuttelu noin helposti.
• Sokerina pohjalla on Joan Slonczewskin The Highest Frontier, joka on - ymmärtääkseni - nuorten aikuisten scifi/college -tarina. Kävin päässäni seuraavan laskutoimituksen: Slonczewski + scifi + college = väistämättä silkka lukukokemuksellinen herkku.

Kirjakaupasta poistuttuamme kysyin herra Sivukirjastolta, voimmeko viettää loppuloman hotellihuoneessa lukien. Emme voineet.

* Etenkään nuoren neiti Sivukirjaston kanssa. Kaikki meni hyvin, mutta olen aivan järjettömän poikki.