The Three-Body Problem

Liu Cixinin (tai toisinpäin, en vain osaa) The Three-Body Problem on harvinaista, kiinasta käännettyä scifiä. Sitä lukiessani ajattelin tosi paljon sitä, että toverini, kansalainen Johanna on nyt Kiinassa, ja toisaalta sitä, että ihmiset ovat aika lailla ihmisiä.

Olin kai odottanut jotain vieraampaa. Mutta lopulta sain jotain paljon parempaa.

The Three-Body Problem on siis mainio tieteisopus, jossa ei puhuta kolmivartaloisen ihmisen kehonkuvaan liittyvistä ongelmista, vaan kolmen kappaleen keskinäiseen vuorovaikutukseen liittyvistä kysymyksistä. Keskiössä on peli, jossa yritetään ennustaa tätä vuorovaikutusta- ja muukalaiset, joiden elämään homma liittyy keskeisesti.

Niin, ja koko joukko kiinalaisia tiedemiehiä, jotka yhtäkkiä tappavat itsensä, koska kaikki se fysiikka, jonka eteen he ovat tehneet töitä, onkin valhetta. Mutta miksi?

Teos on sillä tavalla jännästi ei niinkään henkilö- kuin ihmiskuntakeskeinen, että tunnen kiusausta vetää joitakin kulttuurisia johtopäätöksiä, mutta ehkä jätän vetämättä. Onhan tämä vähän heikolla pohjalla vielä.

Sitä kyllä huomasin hämmästelleeni, miten kriittinen Liu on esimerkiksi kulttuurivallankumouksen tiettyjen vaiheiden osalta. Ja tässä nyt kuitenkin puhutaan käsittääkseni lokaalisti hyvinkin menestyneestä kirjailijasta. Vaan eipä sekään lopulta kerro kuin siitä, että kaikki käsitykseni kommunistisesta sensuurista pohjautuu teoksen Saatana saapuu Moskovaan kursivoinneille.

Niin tai näin, kyllä suosittelen.

River of Stars

Ensinnäkin: anteeksi sinä kaupunginkirjastomme asiakas, joka olit tehnyt tästä Guy Gavriel Kayn uusimmasta, River of Starsista, varauksen, mutta jouduit odottamaan lähes viikon liian pitkään. Häpeän syvästi viivyttelyäni.

Mutta seuraa hyviä uutisia: kirja on tosi hyvä! Tulet - toivoakseni - nauttimaan siitä kovasti. Tiedän, että ainakin itse nautin.

Fiktiivinen Kiina on hienosti kuvattu, eikä sinun pidä huolehtiman, vaikket enää muistaisi siitä edellisestä osasta paljoakaan - nämä uudet tapahtumat sijoittuvat useamman dynastian päähän tulevaisuudessa. Kay on löytänyt juonikuvioilleen inspiraatiota siitä, mitä todella on tapahtunut, ja juoni toimiikin kerrassaan hienosti.

Hienosti välittyy myös fiilis siitä, miten ajat muuttuvat ja tavat niiden mukana. On hurjaa huomata, että naisen asema (johon tuppaan jäämään kiinni) on nyt rajoitetumpi kuin on aiemmin ollut. Hyvä, hyvä, tämä on fiktiota - mutta kuten paras fiktio ainakin, tämäkin perustuu jossain määrin faktaan. Kaikki kehitys ei siis aina olekaan myönteistä.

Kayn kirjoitustyyli on sulavaa; olisi vaikea olla nauttimatta tästä tekstistä. Etenkin ajoittain hieman raskaasti edenneen Leckien jälkeen River of Stars tuntui viileältä vedeltä.

Huonokin puoli löytyi. Kirja nimittäin painaa kamalan paljon, kovakantisena se on kerrassaan ikävä seuralainen sängyssä.

Loppuu varoituksen sana: jos kirjan lukee pioniaikaan, voi kokea pakottavaa tarvetta hankkia kotiinsa pioneja. Jos kirjan lukee pioniajan jo mentyä, tarve voi olla yhtä pakottava, mutta pioneja ei saa mistään. Ajankohta on siis harkittava tarkoin.

A Concise Chinese-English Dictionary for Lovers

Kirjablogin kirjoittaminen on ihan turvallinen ja harmiton harrastus. Niiden lukeminen sen sijaan johtaa Kirjat, jotka luen heti seuraavaksi -listan holtittomaan pitenemiseen, kuten on täälläkin usein todettu. Australiasta käsin kirjoittava Sanna (anteeksi vain, oletan tässä, ettei nimesi oikeasti ole Sannabanana) esittelee mahtavan kiinnostavia kirjoja, joista viimeksi tarttui mukaan Xiaolu Guon A Concise Chinese-English Dictionary for Lovers.

Tämähän ei välttämättä ole kirjallisuutta, johon yleensä tartun, mutta toisaalta en halua määritellä sellaista kirjallisuutta liian tarkasti. Niinpä tartuin tähän.

Kirja on nuoren kiinalaistytön tarina. Tyttö matkustaa Lontooseen vanhempiensa pyynnöstä opiskelemaan englantia, tapaa miehen, rakastuu ja kasvaa ehkä erimuotoiseksi luonteeksi kuin muutoin olisi kasvanut.

Kirjan erityishykerryttävät puolet olivat 1) kieli, joka notkistuu kirjan kuluessa, mutta on alkupuolella kömpelyydessään taianomaista (mikä erilainen ajatusmalli sieltä taustalta kuultaakaan! Osatapa kiinaa!) ja 2) kulttuurien erot. On se suhdekin ihan mainio, erikoisen miehen sankarittaremme onnistuu löytämään.

Loppupuolella, kun kieli on jo idiomaattisempaa, sujuvampaa englantia ja sankaritar reissaa ympäri Eurooppaa, kirja menettää ehkä hieman lumostaan - mutta se alku. Voisin lukea ensimmäisen luvun uudestaan vaikka kuinka monta kertaa.

(Guardianin arvioija oli pikavilkaisun perusteella kanssani tyystin eri mieltä siitä, mikä oli lumoavaa ja mikä ei. Hän on varmasti torvi.)