Lämmittelyä lukumaratonille: Maattoman Juanin matkat 1-4

Kesän mittaan pääsen toivottavasti taas nauttimaan lukumaratonista. Kiireisen toukokuun jälkeen tekee mieli nautiskella lukemisesta jo nyt - niinpä ajattelin ilmoittaa, että aion tänään ja huomenna viettää eräänlaisen lämmittelykierroksen maratonlukemista varten.

Javier de Isusin sarjakuvatetralogia Maattoman Juanin matkat on ollut kiintoisaa luettavaa, joten ajattelin lukea koko sarjan uusiksi yhteen putkeen. En tiedä jaksanko raportoida lukemisen vaiheistani tällä kertaa sen enempää - ehkä jaksan, ehkä en. Ajattelin kuitenkin ilmoittaa, että näin vauhdikas perjantai täällä on luvassa. :) Hyvää viikonloppua!

8.6.14

Päivitän sen verran, että sarja on luettu ja peräkkäin luettuna tästä sai kummasti uusia juttuja irti. Hienoa sarjakuvaa, suosittelen!

 
Tämän perusteella nappaan kirjabingossa rastin sarjakuvalokeroon.

Javier de Isusi: Maattomien mailla

Kuva: Like.

Javier de Isusin Maattoman Juanin matkat -sarja päättyy neljänteen osaansa. Maattomien mailla antaa vastaukset aiemmissa osissa esitettyihin kysymyksiin. Marcosin piippu, Mikä-mikä-maan saari ja Hullu joki saavat komean täydennyksen.

En laita tähän bloggaukseen nyt näyteruutuja näkyviin, sillä käsillä ei ole skanneria, enkä ole saanut kustantaja Likeltä näyteruutuja, vaikka pyysin. Olen todennut että varsinkin mustavalkoisten sarjakuvien näyteruutujen suhraaminen kameralla harvoin onnistuu, ainakaan meikäläisen taidoilla ja käytettävissä olevilla valaistusmenetelmillä... Lisään kuvanäytteitä myöhemmin, jos Like niitä lähettää. Vanhoista de Isusi -postauksista löytyy noita aika kökkölaatuisia kameralla kuvattuja näyteruutuja. Lähetänkin tässä tasapuolisesti terveisiä kaikille sarjakuvia julkaiseville kustantamoille: pankaa ihmeessä julkaisuistanne verkkoon muutama näytesivu tai edes näyteruutu, niille olisi käyttöä. Ainakin Asema Kustannus toimii näin jo nyt.

Maattomien mailla on tyyliltään yllättävän erilainen kuin sarjan kolme aiempaa osaa, jotka olivat yhteiskunnallisesti kantaaottavia seikkailusarjakuvia. Niissä edettiin kronologisesti pisteestä A pisteeseen B. Tilaa käytettiin runsaasti ajankohtaisten yhteiskunnallisten epäkohtien käsittelyyn - esimerkiksi avausosassa Meksikon ihmisoikeusrikkomuksiin. Maattomien mailla sijoittuu Brasiliaan ja yhteiskunnallisena teemana ovat Brasilian maanomistussuhteet, mutta aiheen käsittely jää todella pieneen osaan aiempiin osiin verrattuna.

Sarjakuvakerronnan osalta de Isusi tuntuu kehittyneen huimasti. Albumissa on rikottu aikarakenne, takautumia, lapsuusmuistoja, psykedeelisiä näkyjä... Erityyppisten jaksojen eroja korostetaan piirrostyylin muutoksilla. Erityisesti siirtymien toteutuksesta annan pisteitä. Ja joissakin jaksoissa on mielestäni selviä Craig Thompson -vaikutteita. de Isusi on kuitenkin niin taitava, että hänen intertekstuaalisuutensa ei maistu matkimiselta - onhan päähenkilö Vascon hahmo ollut alusta asti selvä sarjakuvallinen silmänisku Corto Maltesen suuntaan ja sittemmin olen ollut huomaavinani hahmossa myös Lucky Luke -vaikutteita.

Maattomien mailla kertoo siis vihdoin, löytääkö Vasco Juanin vai ei. Samalla lukija oppii kaikenlaista Vascon ja Juanin ystävyyden historiasta. Tarinasta kehkeytyy matka minuuden etsimiseen. Rooleista on luovuttava, jotta voi oppia tuntemaan itsensä paremmin.

Albumin loppupuolella on joitakin aika vereslihaisia jaksoja. Vaikka fiktiivisen tarinan mahdolliset yhtäläisyydet taiteilijan omien kokemusten kanssa ovat sivuseikka, ryhdyin silti pohtimaan, missä määrin Vascon tarina voisi perustua taiteilijan omaan elämään. Kustantamon kirjailijasivulla omaelämäkerrallisuus nostetaan esille.

Sivuhahmoista tykästyin erityisesti Elsaan. Vasco taittaa kappaleen matkaa tämän belgialaisen valokuvaajan kanssa. Elsa on monella tavalla piristävä hahmo: häntä ei ole piirretty kiiltokuvamaisen kauniiksi, vaan hän on realistisen ja persoonallisen näköinen. Hän ei myöskään käyttäydy orastavan ihmissuhteen käänteissä ennalta-arvattavan kliseisesti, vaan pitää langat omissa käsissään.

Maattoman Juanin matkat on mainiota ajankuvaa, sillä sarjassa käsitellään paljon reppumatkailua, monet henkilöt ovat niin sanottuja "travellereita". Itse olen todella tylsä matkailija, käyn moniin ystäviini verrattuna vain harvoin reissussa ja silloinkin yleensä melko lähellä Suomea. En ole rymynnyt reppu selässä viidakoissa enkä kierrellyt ympäri maailmaa. Omakohtaisesti en siis voi traveller-kuvausten uskottavuutta juuri puntaroida, mutta silti de Isusi mielestäni onnistuu välittämään uskottavan ja osuvan fiiliksen reppumatkailusta. Lisäksi länsimaisten travellerien ja Latinalaisen Amerikan köyhälistön väliset ristiriitaisuudet luovat tarinallisesti hyvää jännitettä.

Albumissa on konetekstaus, fontti on sama kuin Hullussa joessa, eli ei liian häiritsevä. Ilmeisesti Liken kustannuspolitiikkaan kuuluu, että käännössarjakuvissa tekstaukset tehdään koneella, käsintekstaukseen ei näemmä panosteta resursseja. Harmi, kyllä laadukas käsintekstaus on hyvälle sarjakuvalle piste iin päälle.

Lue myös nämä:
Javier de Isusi: Marcosin piippu
Javier de Isusi: Mikä-mikä-maan saari
Javier de Isusi: Hullu joki

Javier de Isusi: Hullu joki

Kuva: Like.

Hyviä kirjoja on kertynyt hirmu kasoiksi, eräs kovin odotettu on keskenkin, mutta kun tartuin Hulluun jokeen, niin se piti lukea kertaheitolla kannesta kanteen. Javier de Isusin sarjakuva Maattoman Juanin matkat on ehtinyt jo kolmanteen osaansa.

Sympaattinen Vasco etsi ystäväänsä Juania ensimmäisessä osassa Meksikossa, toisessa osassa Nicaraguassa ja tässä kolmannessa osassa matka alkaa Equadorista, jatkuu Peruun ja sieltä Amazonin viidakkoon.  Matkaseurana on kakkososassa tavattu argentiinalainen Héctor, ja matkan aikana kohdataan muita Juanin ystäviä, kiehtovia naisia - vai ovatko kaikki sittenkään naisia? - alkuperäiskansoja ja reppureissaajia.

Ihailin jo viimeksi de Isusin intertekstuaalisia taitoja, ja samaa sai jatkaa tässäkin - tosin sarjakuvasta puhuttaessa mukaan mahtuu myös interkuvallisuutta. Vai mitä sanotte näistä kuvista?

Ylemmässä kuvassa ystävämme Vasco matkan alussa, Equadorin Coca-kaupungissa. Alemmassa puolestaan esikuva Corto Maltese Venezuelan Maracaíbossa.

Kuva tarinasta Päitä ja sieniä. Väriversio julkaistu Herra Presidentin voodoo -albumissa.

de Isusilla on vanhan ajan tarinankertojan taikaa otteessaan. Vascon retket ovat samaan aikaan romanttisen onnensoturin seikkailuja ja globaalin reppuretkeilijän urbaania päämäärättömyyttä ja elämysten perässä haahuilua. Etelä-Amerikka tuntuu vilisevän "gringoja" piehtaroimassa kolmekymppisten ikiteinien elämäntuskassa. Paikalliset asukkaat osaavat joko hyötyä näistä, langeta näiden pauloihin tai pitää analyyttista etäisyyttä. de Isusi on myös yhteiskunnallisesti kantaaottava kirjailija ilman että tämä aiheuttaa vaivaannusta tai tuntuu paasaukselta. Tässä albumissa huomiota saavat alkuperäiskansojen ongelmat. Aiempiin osiin verrattuna yhteiskuntakritiikki on hieman pienemmässä osassa ja Vascon Juan-etsintä suuremmassa. Tarinassa saa myös hieman tärkeää lisätietoa Vascosta ja Juanista!

 Aina silloin tällöin lukuharrastajat kaipaavat liian silkoisiin kirjoihin lisää rosoa, ja juuri se sopiva rosoisuus ja särmä tekee de Isusin kynänjäljestä niin kiehtovaa katseltavaa. Henkilöhahmot vedellään välillä ronskin luonnosmaisesti, mutta arkkitehtuuri, maisemakuvaus, valot ja varjot, perspektiivit, sommitelmat ja monet muut elementit pitävät kuitenkin mielessä, että hemmetin taitava piirtäjä on kyseessä. Sopiva rosoisuus kiehtoo silmää, kaihertaa, pistää katsomaan vielä vähän tarkemmin.

Koneellisen tekstauksen fonttia on vaihdettu viime albumin jälkeen, mutta hieman kliiniseltä tekstaus silti vaikuttaa. Arvoisa Like-kustantamo, panostakaa vielä tasokkaaseen käsintekstaukseen, niin Vasco-tarinat olisivat vielä upeampaa luettavaa!

Ahmaisin tarinan niin nopeasti etten kaikkia tasoja ja merkityksiä varmasti ehtinyt edes huomata. Moniulotteisuutta ja pieniä tärkeitä yksityiskohtia näissä riittää, vaikka näennäisesti tätäkin tarinaa voi lukea seikkailusarjakuvana. Espanjaksi tarinaa on julkaistu jo neljäs osa, nimeltään En la tierra de los Sin Tierra.

Suosittelen tätä erityisesti espanjan kielen harrastajille ja Etelä-Amerikassa matkanneille, mutta en itsekään kuulu kumpaankaan ryhmään, joten lukunautintoa löytyy ilmankin. :)

Lue myös nämä:
Javier de Isusi: Marcosin piippu
Javier de Isusi: Mikä-mikä-maan saari
Hugo Pratt: Corto Maltese Etelämerellä

Javier de Isusi: Mikä-mikä-maan saari

Javier de Isusin kirjoittaman ja piirtämän Maattoman Juanin matkat -sarjakuvan lukemiseni jatkui toisella suomennetulla osalla Mikä-mikä-maan saari. Ahmaisin tarinan ensin hirmuvauhtia ja sitten piti ryhtyä lukemaan sitä rauhallisesti alusta uudestaan. Koukuttavan tarinan de Isusi on osannut tehdä. Rauhallisemmalla lukukerralla ehdin huomata monia pieniä yksityiskohtia ja ihailla upeita kuvia.

Kuten kerroin kirjoittaessa Marcosin piipusta, Javier de Isusi tekee kunniaa Hugo Prattin luomalle Corto Maltesen hahmolle. Päähenkilö Vasco on vaeltava seikkailija, joka etsii ystäväänsä Juania ympäri Latinalaista Amerikkaa. Nyt Vascon matka vie Nicaraguaan ja siellä Ometepen saarelle, jossa totuus ja tarut elävät rinta rinnan, samaan tapaan kuin Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyydessä. Ei Vasco vieläkään Juania löydä, mutta sen sijaan hän oppii paljon Nicaraguan lähihistorian käänteistä - sisällissodasta, Yhdysvaltain sekaantumisesta Latinalaisen Amerikan politiikkaan ja lapsia auttamaan tarkoitetun kummijärjestötoiminnan nurjasta puolesta.

Olen lukenut monia kirjoja, jotka on rakennettu intertekstuaalisuuden varaan: tekijä viittaa jatkuvasti johonkin toiseen tai toisiin taideteoksiin ja rinnastaa oman teoksensa niihin. Usein tällaisessa on lopputuloksena hengetön tekninen kikkailu tai tylsyys ja vaivaannuttavuus. Mutta Javier de Isusi onnistuu rinnastuksissaan äärimmäisen hienosti. Hän tekee oman tarinansa, jota lukuisat viitteet ja rinnastukset vain rikastuttavat. Kuten nimikin kertoo, Mikä-mikä-maan saari viittaa Peter Paniin. Vasco kohtaa Kadonneet pojat ja Wendyn, 2000-luvun todellisuudessa. de Isusi viittaa paitsi J.M. Barrien alkuperäistarinaan - joka pitäisikin lukea uusiksi ja ehkä tällä kertaa alkukielellä englanniksi - myös Regis Loiselin tekemään huikean hienoon sarjakuvasovitukseen. Minulla on omassa hyllyssä Loiselin tarinan kolme ensimmäistä osaa - loppuja yhteensä seitsenosaisesta tarinasta ei olekaan suomennettu, joten ne pitäisi lukea joko englanniksi tai ranskaksi. Ehkä Loiselista lisää myöhemmin. Mikä-mikä-maan saaressa säilyvät tietenkin myös henkiset ja kuvalliset viittaukset Corto Malteseen. Hänen hahmonsa vilahtaa varjona kirjan alkulehdillä. de Isusi on niin hyvä piirtäjä, että trooppinen kuumuus suorastaan väreilee kirjan mustavalkoisilta sivuilta - lukukokemus herätti halun lukea uusiksi hieno Corto-seikkailu Corto Maltese Etelämerellä.

de Isusi haastaa lukijan uppoutumaan sisäkkäisiin tarinoihin. Hänen henkilöhahmonsa kertovat albumin sivuilla lyhyitä myyttisiä tai arkisia tarinoita, kukin omalla tyylillään. de Isusin taitavuus piirtäjänä näkyy esimerkiksi rakennusten ja maisemien kuvaamisessa, mutta henkilöhahmonsa hän vetää mieluummin luonnosmaisen rosoisesti, viimeistelemättömän näköisesti. Sisäkkäiset tarinat hän piirtää vaihtelevasti eri tyyleillä - lyyrisen kauniisti tai sosialistisen realismin taideihanteita jäljitellen tai lapsenomaisesti, kuten Ometepella asuvan Lyhyen Pojan kertomuksissa:

Kuten viimeksi totesin, Javier de Isusi on onnistunut löytämään sellaisen miljöön, jossa romantiikkaa ja vaarallisuutta sekoittavat seikkailut vielä onnistuvat. Tai ennen kaikkea hän onnistuu kuvaamaan valitsemaansa miljöötä niin. Kuvaukset Nicaraguan verisestä ja julmasta lähihistoriasta kolkuttavat lukijan sosiaalista omaatuntoa. Näihin maisemiin moni eurooppalainen lähtee vapaaehtoistyöhön - ja joko saa jotain hyödyllistä aikaiseksi tai jää lorvailevaksi turistiksi, joka enemmän tuhoaa ympäristöään kuin hyödyttää sitä.

Vaan onkohan minusta tulossa snobi eräässä asiassa - sarjakuvien tekstauksessa. Kvaak.fi -foorumilla on käsitelty tekstaustyylejä ja erityisesti sitä, voiko tietokonetekstausta hyväksyä, onko se käsintekstauksen veroista. Monet ovat sitä mieltä että konetekstaus pilaa kaiken. Minä olen tähän asti lukenut mukisematta tietokoneella tekstattuja sarjakuvia, mutta nyt Mikä-mikä-maan saarta lukiessa kliininen konetekstaus alkoi vähän häiritä. Luulen, että ristiriita johtui siitä, että Javier de Isusin todella kaunis ja persoonallinen kynänjälki ansaitsisi kauniin käsintekstauksen.

Arvelen tämän häiritsevän tunteen perustuvan siihen, että visuaalinen lukutaito on viime vuosina kehittynyt todella paljon. Esimerkiksi elokuvissa käytetään paljon digitaaliefektejä. Jurassic Parkin aikaan ne tekivät vielä vaikutuksen, mutta sen jälkeen rima on noussut: ihmissilmä hakee ja katsoo sitä "oikeaa" kuvaa, moneen kertaan nähnyt kliiniset digitaaliefektit kyllästyttävät. Samoin käy kun katsoo amerikkalaisten tv-sarjojen naisnäyttelijöitä. Vaikka Suomessa kauneusleikatut naiset ovat vielä vähemmistössä leikattuihin nähden, niin tv-sarjoissa ja lehtien muotikuvissa leikattuja ja photoshopattuja ihmisiä näkyy paljon. Silmä turtuu ja kyllästyy. Kohta törröttävät nenänpäät ja pingottavat poskipäät eivät näytäkään enää ihastuttavan sileiltä, vaan tylsistyttävän persoonattomilta ja tunnistettavan keinotekoisilta. Katsoja arvostaa mieluummin aitoutta, vaikka se olisi vähän "rumempaakin" kuin keinotekoinen. Siksi Javier de Isusin kuvia on niin hieno katsella - niissä näkyy käsityön jälki. Ne ovat itse tehtyjä ja aitoja. Siksi olisi ollut hienoa, että myös tekstaus olisi tehty laadukkaasti käsin. Eräästä tekstaajataiturista tein taannoin jutun Kvaakkiin: taidemaalari Kalervo Palsa teki vuosien ajan sivutöinään sarjakuvien tekstauksia.

Syyskuussa pidetyssä Avaimen kirjablogi-illassa sarjakuvatkin tulivat puheeksi. Moni kirjabloggaaja sanoi sarjakuvien olevan itselleen vierasta aluetta. Vaan löytyy sarjakuvien ystäviäkin - esimerkiksi Nulla dies sine legendo -blogin Hreathemus lukee sarjakuvia ja kirjoittaa niistä. Kirjablogi-illan jälkeen kokosin pyynnöstä lyhyen sarjakuvanlukusuosituslistan, jonka voi tsekata Oota, mä luen tän eka loppuun -blogista. Blogisti Anni.m luki taannoin itse Hautuukodin ja teki saman huomion kuin moni muukin taidesarjakuvan löytänyt: sarjakuvahan voi olla aivan omanlaistaan kerrontaa, muutakin kuin Aku Ankkaa. Sarjakuvien tiimoilta voin edelleen suositella Kvaak.fi -foorumia - esimerkiksi eurooppalaista sarjakuvaa käsittelevästä keskusteluosiosta löytää taatusti lukuvinkkejä.

Painavan puolustuspuheenvuoron taidesarjakuva sai vähän aikaa sitten, kun kirjailija Matti Yrjänä Joensuuta haastateltiin Hesarissa. Aiheensa oli television poliisisarjat - Joensuu arvioi kohteliaasti näkemäänsä suomalaissarjaa, mutta piti sitä epäuskottavana, samoin kuin kaikkia muitakin poliisisarjoja. Sen sijaan Joensuu kertoi löytäneensä laadukkaan sarjakuvan ja lukeneensa innokkaasti muun muassa Didier Comèsin teoksia.

Lue myös nämä:
Javier de Isusi: Marcosin piippu
Tapiiri 2/89
Charlotte Brontë: Jane Eyre, the graphic novel

Javier de Isusi: Marcosin piippu

Javier de Isusin ensimmäisen suomennetun sarjakuvan, Marcosin piipun, luin ensi kertaa viime syksynä. Tein tuolloin haastattelun de Isusista Helsingin Sarjakuvafestivaalien tiedotuslehteen. Marcosin piippu on ensimmäinen osa Maattoman Juanin matkat -sarjasta, josta onkin näköjään ilmestymässä toinen osa suomeksi syksyllä. Palasin Marcosin piippuun, sillä se muistui mieleeni suomalaisaktivisti Jyri Jaakkolan kuoleman uutisoinnin vuoksi. Jaakkola kuoli huhtikuussa ollessaan Meksikossa rauhantarkkailijana. Juuri tällaisista rauhantarkkailijoista Marcosin piippu kertoo - ja samalla sarjakuvasta saa tuhdin tietoannoksen zapatistikapinasta ja meksikolaisintiaaneihin kohdistuvista ihmisoikeusrikkomuksista.

Javier de Isusin päätarkoitus ei kuitenkaan ole saarnata, vaan kirjoittaa seikkailua. Päähenkilö Vascon hahmo on häpeämätön ja kunnioittava pastissi Corto Maltesen hahmoa kohtaan. Levoton meksikolaismiljöö onkin juuri sellainen "romanttiselle onnensoturille" sopiva ympäristö, jollaisissa Cortokin vaelteli 1900-luvun ensi vuosikymmenillä. Vascon tarina alkaa, kun hän ryhtyy jäljittämään vuosia sitten kadonnutta ystäväänsä Juania ja päätyy La Realidadin rauhanleiriin. Leirin asukkailta hän yrittää saada tietoja Juanista ja joutuu samalla itsekin mukaan rauhanleirin toimintaan.


Sarjakuvan nimessä mainittu Marcos on myyttinen Subcomandante Marcos. Ajankohtaisasioiden lisäksi de Isusi rakentaa jännitteitä Hugo Prattilta tutuilla keinoilla: kuutamolla, kaksoisolennoilla, pitkillä hiljaisuuksilla ja arvoituksellisilla henkilöillä. Piirtäjänä de Isusi on kiehtova: välillä hän tyylittelee voimakkaasti, välillä rakentaa pikkutarkkaa realismia. Arkkitehdin tausta näkyy tyylikkäästi piirretyissä rakennuksissa. Mustan ja valkoisen käyttö on nerokasta: kuvista oikein henkii Meksikon paahtava helle. Samoin yömaisemat tulevat iholle.

Tämäkin on ollut niitä sarjakuvia, jotka jäävät mieleen vaivaamaan - ei vähiten tuon Jyri Jaakkola -uutisoinnin vuoksi. Viimeisin käänne Jaakkolan kuolemaan liittyen on Satu Hassin vierailu Meksikoon murhatutkimuksiin liittyen. Suomalaista Meksiko-aktivismia löytyy esimerkiksi Toinen Meksiko -sivustolta.

Lue myös nämä:
Javier de Isusi: Mikä-mikä-maan saari
Hugo Pratt: Corto Maltese - nuoruus
Marjane Satrapi: Persepolis