Olen tutkaillut
Comics Worth Reading -blogin sarjakuvasuosituksia. Blogi painottaa aika paljon angloamerikkalaisia sarjakuvia. Helppo aloituslista on
Must-Read Comics Classics, johon on sentään onneksi mahtunut mukaan myös
Persepolis ei-angloamerikkalaista sarjakuvaa edustamaan.
Tuolta listalta bongasin Bryan Talbotin kirjoittaman ja piirtämän
The Tale of One Bad Rat -teoksen. "A thoughtful and powerful exploration of an abused girl’s trip to reclaim her life", lupaa esittelylause. Ryhdyin etsimään teosta kirjaston tietokannasta - ja yllätyksekseni huomasin että tämähän löytyy myös suomeksi, suomennos on vieläpä julkaistu jo vuonna 1998. Hups, tämä on jotenkin mennyt minulta ohi, vaikka olen kyllä kirjastoissa sarjakuvahyllyllä asioinut kaikki nämä vuodet... No, hyvä että tuli vastaan näin! Hesarin arkistosta löytyy myös
Heikki Jokisen arvio.
Pakko mainita myös hauska sattumus. Lainatessani tämän kirjastosta ehdin ajatella, että hienoa että tämä on kirjastossa, eihän tuonikäistä suomennosta saa ostettavaksi enää mistään. Pukki toi minulle lahjakortin
Fennica Comicsin sarjakuvakauppaan, ja kun tutkailin siellä hyllyjen aarteita, silmiin osui myös kaksi priimakuntoisen oloista
Tuhman Rotan tarinaa muoviin pakattuna. Joten ainakin Fennica Comicsista tätä voi ostaa!
Meinasin kirjastossa vain vähän vilkaista alkua, mutta olikin pakko lukea pikalukuna koko albumi. Halusin paneutua tähän hitaammin uudelleen, joten lainasin tämän kotiinkin luettavaksi. Bryan Talbotin aiempaan tuotantoon kuuluu underground-vaihe ja hän on tehnyt pitkän uran jatkuvajuonisten sarjakuvalehtien piirtämisessä DC:llä.
Wikipediasta käy ilmi, että olenhan minä näköjään ainakin yhdessä
Fables-jaksossa hänen työtään lukenut, nimi ei vaan ole siitä jäänyt mieleen.
Tuhman Rotan teemana on lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö julmimmassa muodossaan, insestinä. Samaan aikaan tämä ei kuitenkaan ole varsinainen tarinan pääpointti, vaan oikeastaan tarina kertoo ihmisen parantumisesta, matkasta pimeydestä valoon. Tarina kertoo, kuinka menneisyyden kahleista voi irrota ja paraneminen voi alkaa. Mielestäni sana "voimaantuminen" on uuskieltä ällöttävimmillään, mutta pakko se on nyt taipua käyttämään tätä sanaa, sillä juuri tätä ilmiötä kirjassa esiintyy. Nuori Helen voimaantuu kotoa karkaamisen jälkeen. Ensin hän päätyy Lontoon kaduille kodittomaksi kerjäläiseksi, tutustuu siellä muihin nuoriin kodittomiin ja sitten suuntaa Englannin Järviseudulle, fanittamansa kirjailijan Beatrix Potterin maisemiin.
Insesti on aihe, josta voi saada aikaiseksi kauheuksilla mässäilyä, ns. sosiaalipornoa, vaikka sana tässä yhteydessä ei oikein sovi käytettäväksi. Tai sitten siitä voi kertoa väkeviä tarinoita, jotka omalta osaltaan muuttavat maailmaa parempaan suuntaan. Tässä
Tuhman Rotan tarina onnistuu. Kuten Bryan Talbot itse jälkipuheessaan toteaa: "Mitä enemmän lasten hyväksikäytöstä keskustellaan yhteiskunnassa tai fiktion keinoin missä tahansa muodossa, sitä todennäköisempää on, että uhrit ymmärtävät, että sellaista tapahtuu kaiken aikaa, että he voivat astua esiin ja lausua sen julki, että heitä uskotaan ja että se voidaan saada loppumaan." Saman sarjan lisälukemiseksi tai -katsottavaksi suosittelen Hilkka Ravilon kirjaa
Mesimarjani, pulmuni, pääskyni, josta voi lukea vaikka
Jorin bloggauksen, sekä
Precious-elokuvaa, josta voi lukea
Leffataivas-blogista.
Talbot piirtää realistisesti, jopa vähän jäykästi. Hän käyttää paljon mustia, paksuja rajauksia. Aika ajoin kerronta kuitenkin tempautuu unien ja kuvitelmien kautta maagisen realismin puolelle. Vai onkohan liian yksioikoista mainita maaginen realismi tässä yhteydessä? Sarjakuvan keinoin pystyy näitä lavennuksia arkirealismin ulkopuolella tekemään kenties helpommin kuin pelkän tekstin keinoin... vähän sellaiseen "ei tehrä tästä ny numeroo" -tyyliin.
Helen kohtaa matkallaan sekä pahantahtoisia että ystävällisiä ihmisiä. Jälkimmäisiä edustaa kuvassa näkyvä herra McGregor. Pidin erityisesti ystävällisyyden kuvauksesta. Sellaiset makeilevat, lässyttävän osoittelevat "auttamiskertomukset" usein ärsyttävät, mutta Helenin kohtaamisissa tekee vaikutuksen se, etteivät monetkaan Helenin auttajat huomaa tekevänsä mitään merkillistä. He käyttäytyvät tavallisen ystävälliseen ja kilttiin tapaan lyhyiden ja usein ohimenevien kohtaamisten ajan. Mutta Helen saa heiltä voimaa ja apua ottaa omia askeleitaan, jotka pikku hiljaa vievät häntä eteenpäin suurten päätösten tekemiseen.
Tarinan eräänä juonteena on Helenin rinnastaminen Beatrix Potteriin. Minussa heräsikin kiinnostus tutustua Potterin tuotantoon, varsinkin kun sarjakuvan esipuheen kirjoittanut Neil Gaiman toteaa näin: "Mutta Beatrix Potterin maailmassa ei ole mitään lämmintä eikä turvallista; se on vaarallinen, kammottava paikka." Mielenkiintoista - minä kun olen pelkkien herttaisten eläinkuvien perusteella tuominnut Beatrix Potterin lastenkirjat söpöileväksi makeiluksi.
Tuhman Rotan tarina innosti minut kirjastoreissulla hakeutumaan lastenosaston satukirjahyllylle, josta löytyikin muhkea kokoomateos,
Petteri Kaniinin satumaailma: Beatrix Potterin koko tuotanto. Kirjasta löytyikin Sonjan bloggaus. Selailu- ja lueskelutuokion perusteella Beatrix Potteriin pitää joskus paneutua ajan kanssa. Lyhytkin tutustuminen antoi uusia näkökulmia. The Unwrittenissä esiintyvä Eliza Mae Hertford's Willowbank Tales alkoi näyttäytyä uudessa valossa...
Toinen kirjallinen assosiaatio Tuhman Rotan tarinaa lukiessa syntyi Pasi Ilmari Jääskeläisen suuntaan. Sarjakuvassa puhutaan rottakuninkaasta, ja Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta kertoo lastenkirjailijasta, jonka satuhahmojen joukossa esiintyy pelottava Rottakuningas...
Kaiken kaikkiaan vakuuttava teos painavasta aiheesta. Oikeassa oli Comics Worth Reading suosituksissaan. Jos suomennosta ei osu käsiin, niin englanninkielistä alkuperäisteosta on hyvin saatavilla esimerkiksi Amazonissa.