| Kuva: Puffin Books / Tower Books. |
"Dodie Smithin 101 Dalmatians. Olen tämän tilannut jo joskus viime vuoden puolella Amazonista, mutten ole vielä lukenut. Kun pääsin lapsena katsomaan Disneyn dalmatialaispiirrettyä, kävin monia kertoja sen jälkeen kirjaston nuortenosaston S-hyllyllä katsomassa, olisiko tämä kirja siellä. Ei ollut koskaan. Todennäköisesti kirjaa ei oltu hankittu kirjastoon."
No nyt olen kirjan lukenut! Tämä todellakin on varmasti pisin aika, kun olen halunnut lukea jonkun kirjan ja kunnes oikeasti sen luen. Lapsena Disneyn dalmatialaiselokuva lumosi minut, mutta ehkäpä en ollut kirjastoasiakkaana vielä niin osaava, että olisin hoksannut pyytää kirjaa kaukolainaksi. :) Vuonna 1956 ilmestynyt kirja on kuitenkin suomennettu vuonna 1966, varmaan kirjaa löytyy vieläkin ainakin kirjastojen varastohyllyiltä, ellei sitten ole uusia painoksia otettu. Dodie Smithin tuotantoon olen aiemmin tutustunut vain yhden kirjan verran. Linnanneidon lokikirjan olen lukenut joskus vuosia sitten ja kirja on blogeissakin saanut paljon lukijoita. Suosittelen Amman laatimaa testiä, josta voi päätellä kolahtaako Linnanneidon lokikirja. :)
The 101 Dalmatians -kansiliepeessä kerrotaan, että teksti on alun perin ilmestynyt Woman's Day -lehdessä nimellä The Great Dog Robbery. Eli itse asiassa tämä ei olekaan mikään lastenkirja, vaan naistenlehden jatkokertomus!
No oliko kirja yli 20 vuoden odottamisen arvoinen? Pääsääntöisesti kyllä. Lukiessani tiesin, että olisin satavarmasti tykännyt tästä kirjasta lapsena. Puhuvia koiria, koiraromansseja, jännitystä, seikkailua, erirotuisia koiria, vetävä juoni... Ja kirja oli antoisa aikuislukijallekin! Lapsena en ehkä olisi huomannut jokseenkin asenteellisia parisuhderoolimalleja - kirjan seksismi on sentään vanhentunut liki 60 vuodessa. Aikuisena sen sijaan osasi kenties lapsilukijaa paremmin nautiskella kirjan peribrittiläisestä ilmapiiristä. Pongon ja Missiksen matka Lontoosta Suffolkiin pentuja pelastamaan on melkoinen seikkailu, ja heidän tapaamansa auttajakoirat tuntuvat edustavan monia brittiläisiä yhteiskuntaluokkia. Plussaa myös Michael Doolingin hienosta kuvituksesta.
Pienoinen yllätys oli Disneyn elokuvaversion juonen eroaminen kirjan juonesta. Elokuvassa koirapääpari on nimeltään Pongo ja Perdita, kirjassa Pongo ja Missis. Kirjassa on myös Perdita, mutta hän on löytökoira, joka päätyy samaan perheeseen. Kirjan loppupuolen takaa-ajoa oli myös muutettu elokuvassa, mikä ei sinänsä ihmetytä, koska elokuvan pitää usein olla melko tiivis.
Smith viljelee peribrittiläistä huumoria, mikä näkyy myös hahmojen nimissä. Ilkeiden pahisveljesten sukunimi on Baddun. Pääpahis Cruella de Vil on aivan loistava hahmo, tosin karmiva!
Netistä huomasin, että kirjallehan on myös jatko-osa. The Starlight Barking maksaa Amazonissa e-kirjana vaivaiset 8,28 dollaria, tämän päivän kurssilla muunnettuna siis 6,73 euroa. Ja näköjään löytyisi tuokin myös suomeksi nimellä Tähtihaukku, kirjastoista kai ainakin.
Viehättävä The 101 Dalmatians on pääsääntöisesti kestänyt aikaa mainiosti. Nuo sukupuoliroolien ylikorostamiset voinee sivuuttaa, kunhan ne tiedostaa. Kirja sopii erityisesti kaikkien koirista pitävien luettavaksi sekä brittitunnelman ystäville.