Annukka Salama: Harakanloukku

Kansi: WSOY.

Annukka Salaman Harakanloukku on Faunoidit-sarjan kolmas osa. Olen lukenut kakkososan kaksi vuotta sitten ja ykkösosan kolme vuotta sitten, joten johan tässä olikin aika parata faunoidien pariin. Nappasin Harakanloukun mukaan kirjastosta, kun arvelin sen olevan sopivan kevyttä ja vetävää viihdettä lukutuokioihini. Harakanloukkua on luettu blogeissa paljon, kurkkaa vaikkapa Kirsin, Morren ja Linnean bloggaukset.

Kakkososa Piraijakuiskaajaa kritisoin mm. viimeistelemättömän kielen vuoksi. Harakanloukussakin oli pieniä kauneusvirheitä, mutta kokonaisuutena Harakanloukku oli sarjan paras osa. Juoni veti loistavasti, fantasiamaailma oli rikas ja kiinnostava ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti joka lähtöön. Myös romantiikka ja erotiikka kukkivat. Facebook-sivunsa perusteella Annukka Salama ei ole juuri nyt jatkamassa faunoidisarjaa, mutta hänellä on työn alla kirja toisesta aiheesta.

Kahden ensimmäisen osan päähenkilönä ollut Unna jää Harakanloukussa käytännössä sivuhenkilöksi, sillä rokkari Joone on pääosassa. Kun Vikke siepataan metsästäjien hallitsemaan Venoriin, lähtee faunoidijengi pelastusretkelle metsästäjiksi naamioituneena. Joone eksyy porukasta heti alkumetreillä, mutta ei hätää: hän tutustuu viehättävään Iivariin, joka opastaa häntä Venorin tavoille.

Poikien välistä romanssia kuvataan kuumottavalla tavalla, mutta myös Unnan ja Rufuksen välillä vanha suola janottaa. Venorin kuvaus, Viken selviytyminen metsästäjien vankina ja vauhdikas pelastusoperaatio ovat kuitenkin romanssikäänteitäkin makoisampaa antia. Viihdyin mainiosti kirjan parissa!

Juonenkäänteiden logiikka vaikutti välillä sellaiselta, että epäjohdonmukaisuuksia olisi luultavasti helppo löytää. Mutta koska heittäydyin innolla kirjan vietäväksi, hyväksyn pienet epäuskottavuudet mielelläni. Tarina kantoi!

Tämä ns. Young Adult -genre voisi sopia luettavakseni nyt laajemminkin, sillä kaipaan vetävää ja sopivan helppolukuista viihdettä juuri nyt. Mistähän kirjasta tai kirjailijasta kannattaisi jatkaa?

Lue myös nämä:
Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Annukka Salama: Piraijakuiskaaja
Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa & Liisan seikkailut peilimaailmassa

Annukka Salama: Piraijakuiskaaja

Kansi: WSOY.

Annukka Salaman Käärmeenlumooja tempaisi minut mukaansa vuosi sitten ja olin yksi monista, jotka äänestivät kirjan Blogistanian Kuopuksen voittajaksi. Minulla oli ilo tavata Salama palkitsemiskukituksen yhteydessä. Käärmeenlumoojan jatko-osa Piraijakuiskaaja oli siis houkuttelevaa luettavaa. Kirjaa on luettu blogeissa niin paljon, että linkitän tähän vain Kirsin, Marjiksen ja Kristan arviot.

Piraijakuiskaajassa Unna, Rufus ja muu faunoidijengi suuntaa Kaliforniaan sekä selvittämään Unnan taustoja että kannustamaan Joonen rokkiunelmia. Jokaisella faunoidilla on yliluonnollisia kykyjä antava voimaeläin - ketterän Unnan voimaeläin on orava. Faunoidien täytyy kuitenkin kätkeä kykynsä julmilta metsästäjiltä...

Piraijakuiskaaja oli lähes yhtä mukaansatempaava kuin ykkösosa. Nyt maltoin kuitenkin keskittyä kirjaan rauhallisemmassa tahdissa, vaikka hyvällä tavalla nopealukuinen kirja silti oli. Mutta kenties huolellisemmasta paneutumisesta johtuen kiinnitin huomiota pieniin ärsyttäviin yksityiskohtiin. Joten jos haluat lukea kirjasta vain positiivisia mielipiteitä, hyppää muutaman kappaleen verran eteenpäin - "kielinatsi ja nillittäjä" pääsee nyt vauhtiin!

Kirjassa toistuu maneeriksi asti se-pronominin käyttö tavalla, joka muistuttaa englannin kielen the-artikkelin käyttöä. Toki se ja the kuulostavat hieman samalta, mutta ei niitä nyt ihan samalla tavalla voi käyttää, suomi ja englanti ovat kuitenkin keskenään erilaisia kieliä. Jatkuvasti silmille hyppivä se alkoi riepoa:

Vai aikoiko se lohikäärme kämpätä laumansa kanssa hamaan tulevaisuuteen asti? (s. 72)

Miten sillä hevosella saattoi olla taas nälkä? (s. 161)

Hitsit, että siihen oli vaikea tottua, miltä se mies näytti. (s. 186)

Hitto että se meri on voimakas, Unna sanoi istuessaan pyyhkeelle. (s. 239)

Mitä helkkaria se naaras oikein horisi. (s. 262)

Sillä happimäärällä oli pärjättävä loppuelämä, koska hän ei ikinä, ikinä, ikinä voisi hengittää ilmaa, jossa olisi sen faunoidin veren makua. Hän söisi sen ihmisen siihen paikkaan. (s. 288)

Miten sen valtavan faunoidin pystyisi pysäyttämään, jos ---lle tulisi kylmät jalat kesken kaiken? (s. 290, henkilön nimi yliviivattu etten spoilaisi)

Viimeisessä esimerkissä myös "kylmät jalat" ihmetyttävät. Ai niin kuin cold feet vai? Kirjaa olisi sietänyt käyttää oikolukijalla vielä yhden kerran ennen painatusta - pienellä hienosäädöllä kielestä olisi saatu oikein hyvää ja toimivaa, nyt se on sitä vain paikoin. Lähetänkin tässä terveisiä sen kirjailijan sille kustantamolle, että kun se seuraava käsikirjoitus tulee, se kustannustoimittaja voisi näyttää sille tekstille sitä punakynää.

Alkupuolella ärsytti myös päähenkilö Unnan äkillinen muutos. Ykkösosassa Unna viehätti vauhdikkuudellaan ja skeittausintohimollaan. Piraijakuiskaajan alkupuoliskon ajan Unna enimmäkseen joko pelkää ja vikisee tai sitten käpertyy Rufuksen kainaloon. Toinen keskiössä oleva tyttöhahmo, intohimoinen surffaaja Eden, on paljon vetävämpi ja mielenkiintoisempi hahmo.

Myös tarinan logiikassa on jonkun verran aukkoja - mutta ne minun on jotenkin helpompi sivuuttaa, olen juonenkäänteiden suhteen usein herkkäuskoinen lukija. Kiitosta annan sen sijaan Salaman taidoista kirjoittaa toimintaa. Mielessäni on tuoreena vertailukohteena Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -sarja - kuuntelen erästä osaa parhaillaan äänikirjana. Toistaiseksi on ihmetyttänyt, miten kirjassa lähinnä kuvaillaan vastaantulijoiden ulkonäköä. Salama osaa kiihdyttää tapahtumat lentoon ja kirjassa on hyvä rytmi, kun vauhdikkaat ja rauhallisemmat kohdat vuorottelevat. Lopussa on melkoinen kierre - kolmas osa Harakanloukku on pakko saada luettavaksi, kunhan se ilmestyy.

Sitä odotellessa voi katsoa Piraijakuiskaajan kirjatrailerin - tykkään kirjatrailereista kovasti ja hienoa että monet kirjailijat niitä toteuttavat. Annukka Salama päivittää aktiivisesti kirjailijasivuaan Facebookissa ja sivulta löytyy paljon nuorien fanien hyviä kommentteja sarjasta. Lukijoita sarja on löytänyt hienosti!

Lue myös nämä:
Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Sari Peltoniemi: Hämärän renki
S. Kola: Ruususen iholla

Blogistanian Kuopuksen palkintotilaisuus

Annukka Salaman Käärmeenlumooja voitti kautta aikojen ensimmäisen Blogistanian Kuopus -äänestyksen. Kirjailija kukitettiin ja kunniakirja luovutettiin tänään WSOY:n kirjakaupassa Bulevardilla. Annukka Salamaa haastatteli kisan emäntä Sara.

Joulun alla kirjakaupassa oli ilahduttavasti ihmisiä ja tilaisuus oli lämminhenkinen. Salama kertoi saaneensa faunoidi-idean kulkiessaan lastensa kanssa kaupungilla. Lapset halusivat kiipeillä kaikkiin mahdollisiin puihin, ja Salama ryhtyi miettimään, miltä ympäristö näyttäisi kiipeilytaitoisen aikuisen silmin. Myös intiaanikulttuurin toteemieläinkäsite on vaikuttanut faunoideihin. Näillä näkymin kirjasarjasta tulee kolmi- tai neliosainen. Pääsin myös kysymään minua askarruttanutta asiaa: Annukka Salama EI ole sukua Hannu Salamalla. :)

Käärmeenlumooja on herättänyt huomattavan paljon mielenkiintoa, varsinkin kun ottaa huomioon sen olevan esikoiskirja. Kirjan elokuvaversiostakin on ollut keskustelua, toki filmausprojektit ovat usein niin pitkiä, että mitään varmaa hankkeesta ei vielä ole käsillä. Salama on kuitenkin jo saanut apurahan elokuvakäsikirjoituksen tekemiseen, joten pidetään peukkuja että elokuvaversio toteutuu!

Haastattelun jälkeen Salama signeerasi kirjaansa ja minulla oli samalla tilaisuus kysyä kirjatrailerin tekemisestä, tykkäsinhän Käärmeenlumoojan trailerista. Selvisi, että ainakaan vielä suomalaiskustantamot eivät mitään erillistä markkinointibudjettia kirjatrailereihin yleensä varaa, vaan trailerien teko tuntuu olevan pääsääntöisesti kirjailijan omasta aktiivisuudesta kiinni. Salamalla on työhistoriaa av-alalta, joten videoiden teko on hänelle siinä mielessä tuttua. Faunoidit-sarjan trailerit on tehty Salaman omien verkostojen kautta käytännössä lähes talkootyönä. Videoilla Unnaa esittää sirkusartisti ja kuntovalmentaja Anni Leino.

Käärmeenlumoojan jatko-osa Piraijakuiskaaja ilmestyy ensi kesänä ja trailerin perusteella voisi päätellä sen sijoittuvan Kaliforniaan ja sisältävän surffausta!

Minua ilahduttaa erityisesti innostunut palaute, jota nuoret lukijat ovat Käärmeenlumoojasta antaneet muun muassa kirjailijan Facebook-sivulla. Tämä saattaa olla isommankin suomalaisen nuortenkirjailmiön alku!

Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Kuva: Anna Makkonen

Taisi tulla tehtyä koko vuoden nopeuslukuennätys! WSOY:n ennakkokappale Annukka Salaman esikoisteoksesta Käärmeenlumooja kolahti postiluukusta tänään. Päätin vilkaista kirjaa, ja supernopealla pikaplaraustekniikalla luin kirjasta puolet ihan huomaamatta. Sitten koetin irtautua ja päätin, että luen kirjan oikeasti läpi joskus myöhemmin, jos ehdin. Mutta tartuinkin kirjaan melkein heti uudestaan, koska totesin että mitäpä sitä hautomaan, näin nopealukuisen kirjan ahmaisee saman tien loppuunkin.

Muistutetaan nyt vielä, etten suinkaan lue kaikkia kirjoja, joita minulle pyytämättä lähetetään. Käärmeenlumooja vaikutti “young adults” -genreltä, tässä oli muun muassa reipasta seksiä. Suomenkielinen termi “nuortenkirja” ei ole ihan yhtä täsmällinen, vaan koskee laajempaa ikähaarukkaa. Veikkaan, että jatkuva altistuminen Marjiksen arvioille yliluonnollisen romantiikan kirjoista sai minut suhtautumaan uteliaan kiinnostuneesti Käärmeenlumoojaan.

Kirjan idea on vanha kuin taivas, mutta ainahan kirjan onnistumisen ratkaiseekin se, kuinka tuoreesti kirjoittaja onnistuu ideaa käsittelemään. Unna on tyttö, joka tietää, että hänessä on jotain erikoista. Hän ei kuitenkaan ole koskaan tavannut ketään kaltaistaan, kunnes törmää Rufuksen. Rufus kertoo hänen olevan faunoidi – ihminen, jolla on voimaeläin. Voimaeläimen ominaisuudet vaikuttavat faunoidin kykyihin, niinpä Unnakin on taitava kiipeilemään koska hänen voimaeläimensä on orava. Faunoidien pitää kätkeä kykynsä, koska salaperäiset metsästäjät jahtaavat heitä.

Salama onnistuu välttämään turhan mahtipontisuuden ja kohtalokkuuden, joka käykin helposti tylsäksi. Hän kirjoittaa vetävällä nuortenkirjatyylillä. Unnan, Rufuksen ja muiden faunoidien elämään kuuluvat skeittaus, elokuvien katsominen kimppakämpän sohvalla, kännykkäraportit vanhemmille ja uuteen kouluun menemisen jännittäminen. Taidan olla aivan liian vanha arvioimaan tyylin osuvuutta, sillä takakansitekstin mukaan Salama työskentelee lasten- ja nuortenkulttuurin parissa, joten hän on taatusti paremmin kärryillä nykyteinien mieltymyksistä kuin meikäläinen. Mutta siteeraan kirjan Joonea, joka naulaa trendikkyyden vaatimukset kohdalleen näin: “Kreisibailaaminen on ihan out, se on niin vuotta 2011.”

“Pikalukutekniikkani” on sellaista, että luen silmäilemällä ja välillä harpon sivuja eteenpäin. Mitään syväluotaavaa lähilukua kirjan parissa viettäminen puolitoistatuntinen ei ollut, mutta uskon, että kirjan varsinainen kohderyhmä uppoutuu tarinaan paljon perusteellisemmin. Samastumisen kohteita löytyy eikä kukaan hahmoista ollut liian yliampuva tai yksipuolinen. Vetävähän tämä kyllä on, sitä ei voi kieltää kirjasta, jota aikoo “ihan vain pikkuisen vilkaista” ja huomaa lukevansa koko kirjan. :)

Salaman käyttämä kieli on aivan riittävän hyvää – lajin tyyliin kuuluu melko suoraviivainen kerronta, eikä kirjoittajan tarvitse yrittääkään olla suomen kielen ennakkoluuloton uudistaja. Pari sinä-passiivia särähti korvaani, mutta kokonaisuutena kieli toimi eikä kangerrellut. Arkisen ympäristön ja faunoidimystiikan yhdistäminen onnistui mainiosti. Jatko-osille on hyvät mahdollisuudet. Takakannessa kirja esitelläänkin sarjan avausosaksi.

En tiedä, onko tamperelainen Annukka Salama jotain sukua Hannu Salamalle, mutta minun makuuni sopi, että hänen tyylinsä ei muistuttanut Hannu Salaman tyyliä lainkaan. Hyvä niin! Kirja julkaistaan virallisesti 11.7. ja sille on tehty myös komea kirjatraileri:

Lue myös nämä:
Sari Peltoniemi: Kummat
Philip Pullman: Kultainen kompassi
Rachel Vincent: Kissatyttö