| Kuva: Gummerus. |
Morre kuvaa odottaneensa jonkinlaista "uutta Kaari Utriota", ja tismalleen samantapainen ennakko-odotus minullakin oli. Mutta hänen blogiarvionsa perusteella Sisilian ruusu ei ollut mitään sinne päinkään, vaan sen sijaan siltä kannattaa odottaa kaunista, kuvailevaa kieltä ja niukkoja tapahtumia. Ennakko-odotuksia viritti uuteen uskoon vielä keskusteluun osallistunut Katri, joka vinkkasi Sisilian ruususta löytyvän myös aikamatkailua. Myös Maria ja Jossu ovat ehtineet kirjan lukemaan.
Ja näin ennakko-odotukseni olikin myllätty uuteen uskoon. Miltä Sisilian ruusu tämän jälkeen tuntui?
Luin kirjaa melko hitaasti ja kauan, vaikkei tämä mitenkään paksu ole, 300-sivuinen. Eräs syy hitauteen oli kirjan kieli. Milla Keräselle pisteet kielenkäytöstä - kielenkäyttö oli mielestäni todella kypsää, rytmi oli hyvä, kieli oli kaunista ja hyvää. Rauhallisen rytmin ja runsaan kuvailun vuoksi kirjaa ei tehnyt mieli ahmia liikaa kerralla, vaan kun oli lukenut jonkun matkaa, oli luontevaa jättää vähän makusteluaikaa ennen lukemisen jatkamista.
Toinen syy hitauteen on vähän negatiivisempi. Vaikka kirja kuvailee intensiivisesti sisilialaisen Rosalian elämää 1200-luvulla, mietin jonnekin kirjan puoliväliin asti, miksi Rosalian tarina kerrotaan. Mikä on ollut tavoitteena? Kuvata itsenäisyyttä kaipaavan naisen ajatuksia ja tunteita sellaisena aikana, jolloin itsemääräämisoikeus on ollut hyvin vaikeasti saavutettavissa? Vai onko tämä rakkaustarina - rakkaus ei kuitenkaan tuntunut pääpainona olevan, vaikka keskiössä onkin Rosalian ja salaperäisen "enkelin" yölliset kohtaamiset puutarhassa. Vai aikamatka-ajatuksella leikittelyä? Onko tarkoitus eläytyä mahdollisimman uskottavasti 1200-luvun sisilialaiselämään? Tai onko tämä vain kolmesataa sivua ehkäisyvalistusta?
Osuin näine mietteineni Iloksi muuttuu -blogiin, jossa pohdittiin romaaneista puuttuvaa jännitettä. Tunnistan jotain samaa omassa lukukokemuksessani Sisilian ruusun parissa. Minulle jäi epäselväksi, miksi Rosalian tarina kerrotaan. Puoliväliin asti tuntui siltä, että kirjan olisi voinut lopettaa kesken milloin hyvänsä ja siitä olisi jo saanut sen, mitä sillä oli annettavana - kauniin kielen ja eläytyvän kuvailun. Mutta puolivälissä sentään Rosalian ja enkelin säpinät saivat sen verran vauhtia, että minussa heräsi halu lukea kirja loppuun, että saisin tietää mitä tapahtuu.
Tarinan sijoittaminen historialliseen miljööseen vaatii uskottavuutta, ja siinä Keränen mielestäni onnistuu. Tarkkailin myös kielen toimivuutta: koska 1200-luvun Sisiliassa ei puhuttu suomea, täytyy suomeksi kirjoitetussa tarinassa kielen toimia ristiriidattomasti historiallisen miljöön kanssa. Tämä onnistui, Rosalian kertoma tarina tuntui uskottavalta. Yksi pieni virhe osui silmään: eläintarhassa norsu vetelee ruoaksi heinäpaalia, mutta epäilen ettei paalauskoneita ollut tuohon aikaan vielä käytössä...
Kieli ei myöskään tunnu siirappiselta, mikä on saavutus sekin, koska tässä on paljon rosmariinin tuoksua, sokeroituja manteleita, riikinkukkoja ja mustia kiiltäviä hiuksia. Omaperäisyyttä siis löytyy. Jäin miettimään tuota kaipailemaani jännitettä. Enhän minä suinkaan edellytä kaikilta kirjoilta vahvaa juonivetoisuutta - olihan esimerkiksi Pussikaljaromaani täysin kielen varassa toimiva kirja, jossa oli minimaalinen juoni. Vaikuttavatko ennakko-odotukset kuitenkin - jos tarttuu kirjaan, jossa nainen rakastuu historiallisessa ympäristössä, siltä odottaa tietynlaista tarinaa kenties enemmän kuin jonkun muun aiheen ollessa kyseessä?
Tuli mieleen sellaista, että entä jos joku taitava juonenpunoja ja tarinankertoja tekisi synopsiksen ja Milla Keränen kirjoittaisi sen pohjalta kirjan. Keräsen kaunis kielenkäyttö ja eläytyvä kuvailu voisivat päästä oikeuksiinsa, jos tarina olisi motivoitu pikkuisen Sisilian ruusua paremmin. Tai sitten olen vain vähän tyhmä enkä tajua tämä kirjan pointtia.
Tämän kirjoitettuani oli pakko etsiä netistä lisää arvioita Sisilian ruususta ja tarkistaa, kuinka erilaisia tai samantapaisia tulkintoja muualla on tästä tehty. Ainakin Turun Sanomissa ja Pohjalaisessa kirja on arvioitu.
Gummeruksen sivulta näkee myös, että Sisilian ruusu on julkaistu myös sähkökirjana. Hyvää panostusta, seuraan mielelläni sähkökirja-asioita vaikkei minulla vielä lukulaitetta olekaan. Hintaa ei kustantamon sivulta löytynyt, joten tsekkasin Elisa Kirjan hinnoittelun. Sähkökirjana tämä maksaa 21,90 euroa - mikä kyllä kuulostaa aika kovalta hinnalta kun kyseessä on tiedosto... Kukahan kustantamo uskaltaisi kokeilla sähkökirjojen hinnoittelua tuntuvasti paperikirjoja halvempaan hintaluokkaan?