Lukemisen ja bloggaamisen vuosikatsaus 2013

Perinteitä noudattaen kokoan taas pienen yhteenvedon kirjablogivuodestani. Lukeminen on noudatellut tuttuja latuja, meta-aiheen eli bloggaamisen ympärillä taas on riittänyt säpinää ja mullistuksiakin.

Lumetonta joulutunnelmaa Kulosaaren kartanon luona.

Luin tänä vuonna 79 kirjaa, suurin piirtein saman määrän kuin viime vuonnakin. Minua kiinnosti laskea kirjojen jakautuminen eri lajeihin ja väänsin tällä kertaa pari pylväsdiagrammia kirjayhteenvedoksi.

Paperiset kaunokirja jylläsivät 36 kappaleen saldolla. Käytännössä kaunokirjoja kului enemmänkin, sillä kaikki äänikirjat ja yhtä lukuunottamatta kaikki e-kirjat olivat myös kaunokirjallisuutta. Runot panin omaan luokkaansa, mutta saldo on vaatimattomasti yksi kirja. Tietokirjojen osuus sen sijaan nousi ilahduttavasti, luin peräti seitsemän tietokirjaa. Kaksi ruokakirjaa laskin omaan kategoriaansa. Kuten viime vuonnakin, nytkin sarjakuvat olivat kakkosena heti kaunokirjojen jälkeen. E-kirjojen osuus kasvoi viimevuotisesta selvästi, viiden e-kirjan osuus on 6,3 % kaikista lukemistani, viime vuonna 2,4 %.

Kirjojen kieli- ja alkuperäkirjo taas jäi todella suppeaksi. 51 kappaletta eli peräti noin 65 % vuoden kirjoista meni suomeksi kirjoitettujen kategoriaan. No, minä kaipaan lukemiselta hyvää suomen kieltä ja kotimainen kirjallisuus kiinnostaa minua, joten niinpä sitten luenkin paljon kotimaisten kirjailijoiden tuotantoa. 13 teosta luin suoraan alkukielellä englanniksi, yhdeksän teosta oli suomennettu englannista, kolme kirjaa oli suomennettu ranskasta ja kolme saksasta.

Enää en taida edes yrittää luvata, että laajentaisin lukemieni kirjojen alkuperäiskielten valikoimaa. Jos joskus tulee johonkin eksoottisempaan tartuttua niin hyvä, mutta en aio ottaa siitä paineita.

Lisäksi jaoin kirjat kahteen kategoriaan: uudet ja vanhat. Uusiin laskin tänä ja viime vuonna ilmestyneet kirjat, vanhoihin kaikki muut. Tulos oli niin tasainen kuin mahdollista: 40 kirjaa meni uutuuksiin, 39 vanhoihin. Vanhin lukemani kirja oli François Rabelais'n Pantagruelin kolmas kirja 1500-luvulta.

Vuoden parhaat kirjat

Ann-Marie MacDonald.
Kuva: Gabor Jurina / Random House.

Välillä olen nimennyt vain vuoden parhaan kirjan, mutta nyt kärkisijoilla on kaksi niin erilaista teosta, että jaan ykkössijan kahden teoksen kesken. Andrew Birkinin J.M. Barrie and the Lost Boys oli todella mukaansatempaava elämäkertateos Peter Panin kirjoittajasta J.M. Barriesta. Uppouduin kirjaan päiväkausiksi ja nautin todella paljon kiehtovasta ja aika karmivastakin elämäkerrasta.

Fiktion parissa suurin elämys oli Ann-Marie MacDonaldin The Way the Crow Flies. Tästä kirjasta on tullut melkoinen blogihitti - lähes kymmenen vuotta suomennoksen ilmestymisen jälkeen. Linnuntietä on vilahdellut tiheään tahtiin blogeissa viime kuukausien aikana, itse luin kirjan alkukielellä osittain senkin vuoksi, että e-kirja oli erittäin vaivattomasti hankittavissa.

Kunniamaininnan saa vielä André Brinkin Terroriteko eli ravutkin tottuvat siihen. Paitsi että kirja oli erinomainen, se sai minut kiinnostumaan Etelä-Afrikasta ja nykyään seuraan Twitterissä eteläafrikkalaisia uutisia eri uutissivustojen twiittausten kautta.

Muista huippuhetkistä on mainittava huhtikuinen käännöskritiikkiseminaari Tampereella, jossa oli todella antoisaa kuunnella suomentajien ja kriitikkojen näkemyksiä kirjallisuuden kääntämisestä. Samoin toukokuinen Charles Dickens -kävely Lontoossa oli mainio kokemus.

Bloggaamisen iloja ja riesaakin

Maaliskuussa juhlin blogini 7-vuotissynttäreitä oikein kunnolla, järjestin juhlaviikon ja pidin kirja-arvonnan. Julkaisin viikon aikana vähän tavallista laajemman postauksen joka päivä. Juttuja oli tosi kiva kirjoittaa ja oli mukavaa kun niiden ympärille kertyi keskusteluakin. Valitsin "kestoaiheita" ja olenkin voinut viitata juttuihini kirjallisissa keskusteluissa myöhemminkin aina tilaisuuden tullen. Jos juhlaviikon teemajutut ovat menneet ohi, tässä vielä suorat linkit niihin:

• Miksi kannattaa lukea suomeksi kirjoitettuja kirjoja? 
• Miksi kannattaa lukea englanniksi kirjoitettuja kirjoja?
• Seitsemän vuotta sarjakuvabloggausta.
• Ei ne ole tiiliskiviä, ne on jatkokertomuksia!
• Miten minusta tuli e-kirjojen lukija.
• Mitä iloa on blogikirjoittamisesta?

Kirjablogien näkyvyys on kasvanut vuosi vuodelta ja tänä kesänä suomalaisten kirjablogien historia saatiin oikein kansien väliinkin, kun kirjablogikirja Rivien välissä ilmestyi kesäkuussa. Lumiomena-blogin Katja ja Kirjainten virrassa -blogin Hanna tekivät hienoa työtä kirjan parissa. Oma bloggaukseni kirjasta on melko tynkä, mutta suosittelen lukemaan kirjallisuuskriitikko Maaria Pääjärven paneutuneen arvion. Kommenttiketjusta löytyy myös linkkejä muuhun verkkokeskusteluun ja blogiarvioihin.

Sattumaako vai ei, jokseenkin samaan aikaan kirjan ilmestymisen kanssa Helsingin Sanomien Nyt-liite julkaisi Antti Bergin kenties hieman asenteellisen kirjablogijutun ja Sanna Kangasniemen katkerahkon kolumnin. Samantapaisia äänenpainoja on sittemmin kuulunut pitkin vuotta, enimmäkseen nettikeskusteluissa. Milloin kirjablogeja on luonnehdittu lapsellisiksi ja kaupallisiksi, milloin vaadittu tukemaan vähälevikkistä, näkymätöntä kirjallisuutta. En kyllä tiedä kiinnostaako tällainen sisäpiirin kiehunta ketään muita kuin blogimaailman aktiiveja. Itse myönnän, että melko paneutumattoman kuuloiset syytökset välillä kyllä ärsyttivät. Mutta aion itse jatkaa bloggaamista "koira haukkuu, karavaani kulkee" -asenteella, joten jos joku haluaa kiukutella kirjablogien kamaluuden vuoksi, siitä vaan.

Kuluttajaviraston blogikannanotto

Niin ikään bloggaamisen merkityksen kasvusta kertoo se, että Kuluttajavirasto otti vihdoin kantaa kirjablogien arvostelukappaleisiin. Tai ei pelkästään niihin, vaan kuluttaja-asiamies julkaisi yleisen kannanoton blogien saamista näytetavaroista. Tarkoituksena on ehkäistä piilomainontaa.

Ohjeistuksen henki on kenties hieman kaukana käytännön some-elämästä, en ole huomannut vielä kenenkään noudattavan esimerkiksi sitä neuvoa, että arvostelukappaleesta olisi mainittava joka kerta kun arvostelukappaleesta kirjoittaa - siis esimerkiksi myös Facebook-linkityksen yhteydessä. Ihan hyvä alku tuo kannanotto toki on, tosin hieman harmittaa että blogiin arvostelukappaleesta kirjoitettu arvio on Kuluttajaviraston silmissä "mainos", kun taas lehteen arvostelukappaleesta kirjoitettu arvio on "kirjallisuuskritiikkiä".

Kävijätilastoja

Tätä ylenpalttista blogihuomiota vasten on kenties hieman yllättävää, että tämä oli ensimmäisen vuosi, kun kävijämäärät blogissani jäivät edellisvuotta pienemmiksi.  Pudotusta tuli 10 000 käynnin verran - tänä vuonna blogiin kertyi noin 76 000 käyntiä, kun viime vuonna oli 86 000 käyntiä. Tiedän monen seuraavan vain Bloggerin omia kävijätilastoja, mutta itse luotan Google Analyticsiin. Bloggerin kävijäseurannassa ja GA:n tilastoissa on huimia eroja, esimerkiksi joulukuun osalta Blogger tarjoaa liki 12 000 sivun katselua kun GA:n mukaan oikea määrä on noin 7300. Ja muistutan edelleen, että kävijä, käynti ja sivun katselu ovat eri asioita verkkotilastojen seurannassa. :) Jos asia kiinnostaa, voi Google Analyticsiin tutustua enemmän tukisivuston neuvojen kautta.

Kävijätilastoissa erityisesti ilahdutti, että valearvioni Seitsemästä veljeksestä kiilasi suosituimpien sivujen ykköspaikalle! Se on siis pudottanut alkuperäisen Seitsemän veljestä -tekstini kauas taakseen. Valearvioista heräsi muuten uudelleen kiivas keskustelu lokakuun alussa, kun eräät flashmobiin osallistujat kirjoittivat kokemuksistaan. Omat mietteeni keräsivät myös mielenkiintoisia kommentteja.

Blogien suosio varmasti vaihtelee ajan myötä, itse olen miettinyt että kenties blogiklikkailuissa näkyy myös netin käytön muuttuminen. Ainakin itse selaan yhä enemmän nettiä älypuhelimella, ja pidän kovasti esimerkiksi Twitterin kätevästi mobiilisovelluksesta. Blogger ei ainakaan vielä ole mitään näppärää mobiilisovellusta julkaissut, joten huomaan että omakin kommentointikynnykseni toisten blogeihin on noussut, kun pitäisi muistaa käydä kommentoimassa pöytäkoneella.

Tärkein ei kuitenkaan ole muuttunut miksikään: kun lukee jotain oikein hyvää kirjaa, on ihanaa päästä kirjoittamaan kirjan herättämät ajatukset muistiin. Ja päteehän tämä toisinkin päin - jos lukee jotain oikein kehnoa, saa tyydytystä kun voi kertoa ärsyttävistä asioista blogissa.

Lopuksi sopiikin toivottaa kaikille iloista uuttavuotta ja kirjallisesti antoisaa vuotta 2014!

Marraskuun luetut

Marraskuu on tuntunut mustalta ja kylmältä, vaikkei Helsingissä ole ehtinyt olla juuri pakkastakaan vielä. Piristäviäkin hetkiä on onneksi riittänyt!

Virginie Despentes. Kuva: Sophie Anques / Like.

Lukeminen on näköjään ollut melko sarjakuvavoittoista, ainakin loppuun asti luettujen osalta. Sarjakuvapostauksia kertyi peräti kolme. Ville Rannan Kyllä eikä ei oli hieno kuvaus historiallisesta Oulusta ja ristiriitaisista, inhimillisistä ihmisistä. Aino & Ville Tietäväisen Vain pahaa unta teki lapsen painajaisista upeaa taidetta. Mike Careyn ja Peter Grossin The Unwritten -sarjan erillisosa Tommy Taylor and the Ship That Sank Twice oli vetävästi vääristeltyä harrypottermaista velhoseikkailua.

Romaaneja luin kolme ja kuuntelin yhden. Susan Sellersin Vanessa & Virginia jäi vähän laimeaksi, vaikka moni bloggaaja on tästä Virginia Woolfia ja hänen sisartaan kuvaavasta  kirjasta tykännyt. Virginie Despentesin Teen spirit taas oli virkistävän erilainen pariisilaista rappioromantiikkaa kuvatessaan. Niina Within Taisit narrata, Stella oli uunituoretta kotimasita chick litiä, paikoin ärsyttävää mutta mukaansatempaavaa.

Veikko Honkasen lukema Jari Tervon Koljatti nauratti paikoin, mutta kokonaisuus oli epätasainen. Äänikirjojen ystäviä muuten kehotan kurkkaamaan Kirsin kirjanurkan äänikirja-arvonnan. 

Lisäksi kirjoittelin mietteitäni Kuluttajaviraston kannanotosta blogimainontaan ja urakoin alkuperästä kertovan tägitykseni kaikkiin kirjapostauksiini!

Lokakuun luetut

Lokakuussa on kirjatapahtumia riittänyt. Ja hyvää lukemista.

Kirjamessuja koin kaksin kappalein: vierailin sekä Turun Kirjamessuilla että Helsingin Kirjamessuilla. Marraskuussa olisi kirjatapahtumia luvassa ainakin Seinäjoella ja Kuopiossa, mutta ne taitavat jäädä minulta väliin.

Kuu alkoi kuitenkin valejuoniselostusten muistelulla - aihe on herättänyt kiivasta keskustelua vieläkin! Muuten lukemiset menivät kovin tuttua rataa: paljon kotimaista ja loput angloamerikkalaista. Nyt minulla on sentään meneillään yksi kirja, joka ei edusta kumpaakaan ryhmää, joten toivottavasti marraskuussa olisi jotain muutakin tarjolla.

Vaan minkäs teet, kotimaisissa oli paljon houkuttelevia ja myös odotukset täyttäviä kirjoja. JP Ahosen ja KP Alaren Perkeros oli huiman hyvä sarjakuvauutuus. Kaari Utrion Seuraneiti oli myös pettämättömän hyvä.

Katja Ketun Piippuhylly ja Kari Hotakaisen Luonnon laki olivat myös monin tavoin onnistuneita, mutta astetta epätyydyttävämpiä. Ville Kormilaisen Saiturin markkinointikirja ei ole ihan suoraan verrannollinen edellisten kanssa, se kun on bisneskirja eikä kaunokirjallisuutta. Siinä viehätti hyvien ajatusten herääminen, mutta tahmaava kieli ärsytti.

Huonoudessa pohjat veti kuitenkin Charlaine Harrisin All Together Dead, jonka kökköyttä ei pystynyt piilottamaan edes etelävaltioiden aksentilla puhuva äänikirjan lukija. Ihan viihdyttäviä Sookien seikkailut kuitenkin olivat.

Klassikko-osastolle pääsin Lewis Carrollin Liisan parissa. Liisan seikkailut ihmemaassa & Liisan seikkailut peilimaailmassa oli pohdituttavan erikoinen lukukokemus, josta monilla keskustelijoillakin oli paljon sanottavaa.

Syyskuun luetut

Syyskuuhun on kuulunut sekä hyviä kirjoja että vilkkaita keskusteluja kirjoista ja hieman muustakin. 

Lappeenrannassa käydessä tuli piipahdettua vanhoilla kotikulmilla.

Alkukuusta tein menovinkkilistan Sarjakuvafestivaaleille ja raportoin omasta festarivierailustani. Ehdin myös osallistua kirjanostotempaukseen. Puffasin myös kirjamessujen Hotakais-lukupiiriä ja kuun päätteeksi ehdin myös mietiskellä Marimekon toimintaa - julkisuudessa vellonut kopiointikeskustelu muistuttaa monelta osin myös kirjamaailmassa puituja kopiointijuttuja.

Sarjakuvafestivaalien ostoksistani blogiin asti pääsi Derf Backderfin My Friend Dahmer. Dokumentaarinen sarjamurhaajan nuoruudesta kertoja tarina oli kiinnostava, mutta pieni ylitulkinnan maku hieman häiritsi. Pikaluin myös Reetta Niemensivun sarjakuvat ja Ville Pirisen albumin, mutta niistä jäi nyt bloggaamatta. Perkerosta olen aloittanut ja Lost Girlsiä vilkuillut.

Lisäksi luin kaksi kirjaa Helsingin Sanomien Lukijoiden sata suosikkia -listalta. Markus Nummen vetävä Karkkipäivä oli sijalla 20 ja Veikko Huovisen tunnelmallinen Konsta Pylkkänen etsii kortteeria sijalla 72, kun lukijat äänestivät parhaita 2000-luvulla ilmestyneitä kotimaisia romaaneja.

Annukka Salaman Faunoidit-sarjan kakkososa Piraijakuiskaaja oli mukaansatempaava, mutta antoi myös natkutuksen aihetta kielipoliisin näkökulmasta katsottuna.

Lokakuun suunnitelmissa on käydä kaksillakin kirjamessuilla eikä varmaan ole yllätys, että myös Kaari Utrion Seuraneidistä on tulossa blogiarvio... olen lukenut ihanuutta hieman säästellen, että siitä voisi nauttia pitempään!

Elokuun luetut

Elokuun viimeinen on virallisesti kesän viimeinen päivä. Luultavasti lämpimiä päiviä tulee syyskuussakin, mutta jotenkin syksyinen olo jo on.

Elokuuhun kuului kuitenkin hienoja lukukokemuksia. Anne-Marie MacDonaldin The Way the Crow Flies nousi lukulistalleni blogisavujen vuoksi ja kirja oli todella hyvä. Linnuntietä-nimellä suomennettu kirja taitaa olla nyt bloginosteessa - yhdeksän vuotta suomennoksen ilmestymisen jälkeen, ei hassumpaa! Kirjan luki hiljattain myös Lumiomena, ja kommenttiketjussa moni suunnittelee kirjaan tarttumista.

Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät oli antoisa uudelleenluettuna ja nyt on mukava odottaa Jääskeläisen syksyllä ilmestyvää uutta kirjaa.

Äänikirjana kuuntelin Daniel Katzin Kun isoisä Suomeen hiihti, joka oli mielenkiintoista kuunneltavaa erityisesti Kauko Helovirran upean lukemistyön ansiosta.

Sarjakuvista blogiin asti pääsi Benoît Sokalin Houkutuslintu, mainio uusi osa Ankardo-sarjaan. Yhtenä päivänä luin myös pari Tiitu Takalon albumia, mutta ne tuli luettua sellaisessa tilanteessa etten ehtinyt bloggaamaan, saa nähdä ehdinkö myöhemmin. Mielenkiintoista feministitykitystä niissä oli ja Takalo on todella hyvä piirtäjä.

Pitkin kesää kirjabloggaajilta on vaadittu pienten kustantamojen vähälevikkisten kirjojen esiin nostamista, ja oletan S. Kolan Ruususen iholla -novellikokoelman osuvan tähän määritelmään täysin. Esikoiskirjailijan eroottiset, satuja uudelleen tulkitsevat novellit olivat kuumottavaa luettavaa!

Lukupiirikirjana luettavaksi osunut David Mitchellin Pilvikartasto osoittautui kiehtovaksi ja ajatuksia herättäväksi kirjaksi kerroksellisuutensa ja kerrontatekniikkansa ansiosta.

Kuukauden huipensi Maarit Verrosen Varjonainen, joka oli todella houkuttavasti ja koukuttavasti kerrottu tarina pakenemisesta, manipuloinnista ja identiteettivääristelystä.

Syyskuussa on luvassa ainakin Helsingin sarjakuvafestivaalit. En luultavasti pääse festivaaleille ennen sunnuntaita, mutta aion tehdä ohjelmavinkkauskoosteen tässä lähipäivinä. Tuossa tapahtumassa kannattaa käydä tutustumassa mielenkiintoiseen sarjakuvatarjontaan!

Heinäkuun luetut

Heinäkuu on ollut kerrassaan mainio kirjakuukausi. Kirjatapahtumia, lukumaraton ja erinomaisia lukukokemuksia!

Juha Jyrkäs soittaa sähkökannelta Finnconissa.
Kuva: Henry Söderlund / Finncon 2013. Creative Commons -lisenssi CC BY 3.0.

Kuun alussa kävin haistelemassa spekulatiivisen fiktion tunnelmia Finncon-tapahtumassa Kaapelitehtaalla. Kaupunkilomalla Kööpenhaminassa kävin tutustumassa komeaan kirjastoon, josta tosin pettymyksekseni ei löytynyt kirjoja. Kommenteissa tosin tuli hyviä huomioita: tutkimuskirjasto toimii eri tavalla kuin yleinen kirjasto.

Kirjabloggaajat tempaisivat ja järjestivät kaksi yhteistä lukumaratonia, harmikseni en itse päässyt osallistumaan kumpanakaan yleisenä päivänä, mutta seurasin luku-urakoita kannustusjoukoista. Onneksi ehdin pitää oman lukumaratonini, jolloin luin Mika Waltaria ja Arto Melleriä yhteensä yli tuhannen sivun verran vuorokauden aikana.

Lukemiseni painottuivat vahvasti kotimaiseen kirjallisuuteen, mutta kuukauden paras kirjaelämys oli kuitenkin suomentamaton teos: Andrew Birkinin kirjoittama elämäkerta J.M. Barrie and the Lost Boys. Huikean mielenkiintoisia elämänvaiheita ja loistavasti kirjoitettu ja toimitettu teos.

Ville Virtasen värikäs uutuusromaani Hevosen taju kolahti myös pienistä puutteistaan huolimatta. Mooses Mentulan romaani Isän kanssa kahden on jäänyt mieleen elävien henkilöhahmojensa ja lappilaisen elämänmenon kuvauksen ansiosta.

Tutustuin tuoreeseen nuortenkirjallisuuteen Tuija Lehtisen Rebekka-sarjan parissa, sillä Tuulimyllyjä ja tulppaaneja kertoi vanhan kirjatutun uudet kuulumiset. Kuukauden sarjakuva-annoksen sain JP Ahosen Villimmän Pohjolan ansiosta - uusi kokoelma-albumi Pelinavaus yhdistää vanhat julkaisut ja sisältää myös uutta materiaalia.

Kesäkuun luetut

Kesäkuun tärkeimmät kuulumiset eivät liity kirjoihin - olen aloittanut uudessa työssä, joten siinähän riittää kaikenlaista mielenkiintoista ja jännittävää! Mutta ehti kirjarintamallakin tapahtua kesäkuussa monenlaista.

Raportoin Lontoon-matkan kirjatunnelmista: Charles Dickens -kävelystä ja British Libraryyn tutustumisesta. Pääsin myös Dickens-urakkani loppuun kun luin Our Mutual Friendin neljännen osan.

Kirjablogikirja Rivien välissä on ehtinyt herättää paljon keskustelua verkossa. Itse tein lyhyen kirjaesittelyn ja listasin kirjan herättämän keskustelun innoittamana blogiarvioitani vähälevikkisistä kirjoista.

Sarjakuvia luin kaksin kappalein. Bryan Talbotin Grandville Bête Noire oli mahottoman hyvä ja Lauri & Jaakko Ahosen Pikku Närhi oli painajaismaisen hieno.

Lisäksi luin vihdoin François Rabelais'n Pantagruelin kolmannen kirjan, joka virkisti erilaisuudellaan. Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja rakkauden nälkä oli melkoinen äänikirjaelämys.

Heinäkuun puolella on luvassa juttua ainakin eräästä todella kiehtovasta elämäkerrasta, johon olen uppoutunut viime päivinä kaikkina vapaahetkinäni!

Toukokuun luetut

Aurinkoinen toukokuu oli myös hyvä lukukuu. Kuukauteen mahtui suomalaista ja angloamerikkalaista kirjallisuutta ja yleisiä lukumietintöjä.

Kotimaisten romaanien parissa tutustuin Virpi Pöyhösen Hän rakastaa minua -esikoiseen, joka tarjosi runsaasti samastumispintaa. Myös Sari Kaarnirannan Miesmarras oli kevään uutuuksia, siitä jäi mieleen reippaan kärjistetty henkilökuvaus. Parin vuoden takaista laatukirjallisuutta edusti Johanna Sinisalon Enkelten verta, joka kolahti sekä ekokriittisyytensä että maagisen realisminsa vuoksi. Tuija Lehtisen Vaniljasyndrooma taas oli oikea nostalgiasukellus.

Kuukauden ainoa sarjakuva oli Hanneriina Moisseisen Isä, mutta se olikin sitä parempi.

Englanniksi kulutin vanhempaa kirjallisuutta. Edith Whartonin The Age of Innocence oli valitettavasti äänikirjana vähän lässähtävä liian innokkaasti ylinäyttelevän lukijan vuoksi. Charles Dickensin Our Mutual Friendistä selätin kolmannen neljänneksen.

Lisäksi ehdin koostaa oman ehdokaslistan Hesarin kirjaäänestykseen ja raportoida Akateemisen Kirjakaupan uudistumisaikeista. Kukkeaa kesäkuuta!

Huhtikuun luetut

Huhtikuu tuntuu olleen todella pitkä kuukausi - olihan aprillipäivän aikana vielä hyvinkin talvinen keli ja nyt vappuaattona vihertää ja ensimmäiset kukatkin kukkivat. Minun vappuviikkoni alkoi eilen juhlavissa merkeissä arkkipiispan media-aamiaisella:

Arkkipiispa Kari Mäkisen keskustelukumppaneina olivat Riikka Pulkkinen ja Anna Kontula. Teemana oli uskonnosta puhuminen ja uskonto kirjallisuudessa. Tilaisuus on tallennettu Youtubeen, suosittelen lämpimästi myös Hannan hyvän raportin lukemista.

Mielenkiintoisia kirjallisia tapahtumia oli huhtikuussa muitakin, sillä osallistuin erittäin mielenkiintoiseen käännöskritiikkiseminaariin ja kävin tutustumassa Otavan Miki-kirjoihin.

Kuukauteni painottui näköjään kotimaiseen kirjallisuuteen. Kari Narsin Miljoonahuijarit oli vetävä ja opettavainen tietokirja rahan huijaamisesta. Kristiina Vuoren Näkijän tyttäressä oli sekä kiitettävää että moitittavaa. Antti Leikaksen Huopaaminen vei unenomaiselle matkalle Itä-Eurooppaan, mutta kokonaisuus jäi hieman käsittämättömäksi. Marko Kilven Kadotetut kuuntelin äänikirjana ja vaikka viihdyin, niin huomioni kiinnittyi aika usein laiskanpuoleiseen kielenkäyttöön. Outi Pakkasen Porosta parmesaaniin osoittautui mainioksi resepti- ja ruokatarinakirjaksi.

Käännöskritiikkiseminaarin opit pääsivät tuoreeltaan käyttöön, kun luin André Brinkin vaikuttavan Terroriteon. Sarjakuvat tarjosivat herkullisia osumia: The Unwrittenin seitsemäs osa The Wound oli tietenkin fanille must-luettavaa. Ulli Lustin Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä oli todella positiivinen uusi tuttavuus - tyttöjen villi liftausreissu jää taatusti mieleen pitkäksi aikaa.

Ja olihan minulla myös ilo olla mukana HelMet-kirjaston Tämä kirja muutti elämäni -kampanjassa. Kampanjan kotisivulta löytyy lisätietoa ja linkki HelMetin Facebookin kuva-arkistoon.

Iloista vappua kaikille!

Maaliskuun luetut

Blogikirjoitusten määrällä mitattuna maaliskuu taisi olla kaikkien aikojen vilkkain kuukausi blogissani! Eikä ihme, vietettiinhän täällä juhlaviikkoa seitsenvuotisen blogitaipaleen kunniaksi.

Valmistelin juhlaviikon joka päivälle jutun, jossa käsiteltiin jotakin blogivuosien aikana toistunutta teemaa. Tässä vielä aiheet:

• Miksi kannattaa lukea suomeksi kirjoitettuja kirjoja? 
• Miksi kannattaa lukea englanniksi kirjoitettuja kirjoja?
• Seitsemän vuotta sarjakuvabloggausta.
• Ei ne ole tiiliskiviä, ne on jatkokertomuksia!
• Miten minusta tuli e-kirjojen lukija.
• Mitä iloa on blogikirjoittamisesta?

Tähän mennessä luetuin teksti on näistä ensimmäinen - hienoa, että suomen kielestä keskusteleminen kiinnostaa!

Juhlaviikko huipentui synttäriarvontaan ja palkintopaketit lähtivät jo matkaan voittajille.

Maaliskuun aikana tuli myös luettua kaikenlaista. Luin 1 1/4 romaania ja kuuntelin yhden. Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat oli hieno lukukokemus. Charles Dickensin Our Mutual Friendissä etenin kakkososan verran ja tarina alkoi jopa saada hieman vauhtia loppupuolella! Agatha Christien Paddingtonista 16.50 oli nautittavaa kuunneltavaa.

Lyhytproosaa edustivat aina mielenkiintoiset Grimmin sadut ja Jhumpa Lahirin tasokas novellikokoelma Tuore maa.

Sarjakuvien parissa ahkeroin Ville Pirisen mainion Yhesti yhes paikas -sarjan kakkos- ja kolmosalbumit, Bryan Talbotin vauhdikkaan Grandville Mon Amourin ja Ralf Königin homohumoristisen Vapautuneen miehen.

Lisäksi osallistuin Lue ja syö -haasteeseen maukkaalla frikadellikeitolla, johon sain inspiraation Kun kyyhkyset katosivat -kirjan toistuvista maininnoista. Sain myös ilon ryhtyä Readberryn esilukijaksi - emännöin keskustelua Eveliina Talvitien Keitäs tyttö kahvia -kirjasta, jossa poliitikkonaiset pohtivat sukupuolen merkitystä suomalaisessa poliittisessa ympäristössä.

Helmikuun luetut

Helmikuussa luin kolme romaania ja kuuntelin yhden. Lisäksi luin yhden sarjakuvan ja tutustuin kahteen reseptikirjaan. Ehdin myös osallistua Globalia-äänestykseen ja tutkailla englanninkielisten äänikirjojen tarjontaa.

Omat ehdokkaani eivät yltäneet Blogistanian Globalian kärkeen, mutta väliäkö hällä, kun Globalia-lista tarjoaa huikeita käännöskirjavinkkejä - voiton vei Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi.

Emmi Itärannan Teemestarin kirja oli kaikkien ennakkokehujen arvoinen ja ehkä vielä pikkuisen parempi. Arto Salmisen Turvapaikka oli kyyninen mutta omalla salmismaisella tavallaan moniulotteinen kirja. Richard Adamsin Watership Down alias Ruohometsän kansa ärsytti joillakin yksityiskohdillaan, mutta kokonaisuutena kaniseikkailu oli huiman mukaansatempaava. Juhani Ahon Omatunto oli taattua Ahoa, tunnelmallinen ja ihmissielua lempeästi peilaava teos.

Bryan Talbotin Grandville oli vauhdikas ja vetävä steampunk-tyyliä edustava toimintasarjakuva. Kustantamo Paasilinnan tilaisuudessa julkaistiin Ihanat kuppikakut, Art Housella puolestaan kävin tutustumassa Kaikkien aikojen drinkkeihin.

Audiblea ja Helmet eLibrarya vertaillessani sain kommentteihin hyviä vinkkejä englanninkielisten äänikirjojen kuuntelemisesta.

Maaliskuulle on tarkoitus järjestää jotain spesiaalia - blogini kun alkaa olla paria viikkoa vaille seitsenvuotias! Sitä sietää juhlia. :)

Tammikuun luetut

Tammikuu tärähti käyntiin Blogistanian Finlandia 2012 -ehdokasasettelulla ja tulosjulkistuksella. Voittaja Aki Ollikainen kukitettiin. Kiitos osallistujille ja kisaa seuranneille!

Kirjarintamalla ehdin lukea kolme romaania ja kuunnella yhden. Riku Korhosen Nuku lähelläni ja Erin Morgensternin Yösirkus kuluivat käsissäni perinteisinä paperikirjoina, mutta Mikko-Pekka Heikkisen Terveiset Kutturasta luin "selainkirjana". Anja Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt toimi äänikirjana kuin tauti, kiitos erinomaisten lukijoiden.

The Beatles kuvina oli mielenkiintoinen, mutta kuitenkin aika heppoinen kirja. Sisällöllisesti tuhti tietokirja taas oli Bruno Bettelheimin Satujen lumous. Sarjakuvia luin kaksi: Jarkko Vehniäisen Kamala luonto - parasta elämässä on tuoretta kotimaista strippisarjakuvaa, Fables-sarjan uusi osa Cubs in Toyland taas minut koukuttaneen jatkotarinan tuorein kokooma-albumi.

Muuten tammikuuta on leimannut urakuvioiden uudelleen miettiminen, sillä marraskuun kuukausikoosteessa mainitsemani työpaikan yt-neuvottelut johtivat minun osaltani irtisanotuksi tulemiseen. Hyvänä puolena voi mainita sen, että parina komeana pakkaspäivänä on ollut upeaa hiihtää meren jäällä. :)

Ja huomenna on aika äänestää Blogistanian Globaliaa eli vuoden 2012 parasta käännöskirjaa!

Kirjayhteenveto vuodelta 2012

Sisäinen tilastonyplääjäni on kiihdyksissään: pääsen tekemään vuosiyhteenvetoa! Luvassa on taas erittäin epätieteellisiä piirakkakaavioita vuoden lukemisista.

Kriteerit ovat samat kuin viime vuonnakin: luettu ja blogattu kirja huomioidaan laskennassa. Täydellistä tulosta tämä ei taaskaan anna, koska tuleehan sitä joskus lueskeltua jotain ohimennen ja esimerkiksi keskenjätettyjä tai sieltä täältä silmäiltyjä kirjoja kertyy myös. Mutta eihän tämä onneksi niin vakavaa ole. :)

Määrä laski, julkaisumuotoja lisää

Laskin lukeneeni tai kuunnelleeni yhteensä 83 teosta. Kappalemääräisesti tämä on kymmenkunta kirjaa vähemmän kuin viime vuonna. Julkaisumuotojen määrä sen sijaan monipuolistui: pääsin vihdoin kunnolla äänikirjojen makuun ja ryhdyin kuuntelemaan säännöllisesti äänikirjoja. Samoin siirryin e-kirjojen aikakauteen, kesällä hankkimani Kindlen ansiosta luen nykyisin kirjoja myös sähköisesti.

Kirjakulutuksestani paperisia kaunokirjoja oli 49,4 %, sarjakuvia 31,3 %, äänikirjoja 12,1 %, tietokirjoja 4,8 % ja e-kirjoja 2,4 %. Jako on vähän epätäsmällinen koska e-kirjat ja äänikirjat olivat myös pelkästään kaunokirjallisuutta. Käytän tätä kuitenkin jakona, koska kuuntelin äänikirjoja ja luin e-kirjoja usein sellaisissa tilanteissa, joissa en voinut lukea paperikirjaa. Eri tiedostomuodot antavat mielestäni lukemiselle lisäaikaa ja uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi leipoessa en voi lukea paperikirjaa, mutta voin kyllä kuunnella äänikirjaa.

Kirjasto jyllää

Arvostelukappaleiden saaminen herättää toistuvasti keskustelua. Osittain sen innoittamana halusin myös listata, mistä olen saamani kirjat hankkinut. Tässäkin on pientä epätarkkuutta, sillä osa ostoksiksi kirjaamistani kirjoista on tuoreita ostoja, osa vuosien takaisia divarihankintoja.

Kirjastosta lainasin 45,8 % lukemisistani, arvostelukappaleina luin 30,1 %, ostettuja oli 22,9 % ja ilmaisena e-kirjana luin 1,2 %. Kirjaston ylivoimaan on monta syytä: en halua olla kirjahamsteri, jonka kotona kaikki paikat on tungettu täyteen huojuvia kirjapinoja. Lisäksi kirjaston eräpäivä on loistava lukemiskannustin. Minulla on omassa hyllyssä kirjoja, jotka olen ostanut vuosia sitten, enkä vieläkään ole lukenut. Kirjaston kirjat tulee yleensä luettua viimeistään kun uusimiskertojen maksimimäärä on täynnä, toki jonkun verran kirjoja palautuu lukematta kirjastoon.

Suppea kielivalikoima

En taaskaan pääse kehumaan, että olisin lukenut erityisen laajalti eri kielillä kirjoitettuja tai eri kielistä suomennettuja kirjoja.

Tuttuun tapaan luin runsaasti suomeksi kirjoitettua kirjallisuutta, 44,6 %. Englanniksi luin 24,1 % ja englannista suomennettuja teoksia oli 16,9 %. Muut kielet jäivät vähemmälle: venäjästä suomennettuja kirjoja luin 4,8 %, ruotsista suomennettuja 3,6 % ja saksasta, ranskasta, italiasta ja espanjasta suomennettuja teoksia kutakin yhden kappaleen eli 1,2 %.

Kuten viime vuonnakin, voin todeta että minun varmasti kannattaisi laajentaa lukemisiani muista kuin englannin kielestä suomennettujen kirjojen suuntaan. Jätän kuitenkin uudenvuodenlupaukset tekemättä ettei tule paineita. :)

Kielipainotuksia selittää osittain se, että sarjakuvia tulee luettua paljon englanniksi ja äänikirjapuolella hurahdin Lars Svedbergin lukemiin Agatha Christie -suomennoksiin. Paperisista kaunokirjoista suomeksi kirjoitetun kirjallisuuden osuus oli peräti 63,4 %. Arvostan kirjoissa hyvää ja monipuolista suomea, joten se saa minut varmasti suosimaan kotimaista kirjallisuutta jatkossakin.

Aikamatkailua maailman ympäri

Vaikka uuden ja vanhan kirjan määrittely ei aina ole helppoa esimerkiksi uusintapainosten vuoksi, arvioin silti, että luin noin puolet uusia kirjoja (julkaistu tänä tai viime vuonna) ja noin puolet vanhoja, vaikka toki näissäkin valintoihin vaikuttaa mm. saatavuus.

Erityisen vanhoja kirjoja ei tullut luettua, vanhin taitaa olla Dostojevskin Rikos ja rangaistus vuodelta 1866. Kirjojen aiheet huomioiden tuli kyllä matkailtua niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessa ympäri maailman. Venäjän vallankumousta ja sen jälkimaininkeja tuli tutkailtua Helen Rappaportin ja Hugo Prattin kanssa, Javier de Isusi johdatti nykypäivän Etelä-Amerikan ongelmiin ja Maarit Verronen jalosti nykyhetken hyytävänkylmäksi lähitulevaisuudeksi.

Parhaan kirjan nimeämistä mietin pitkään. Esimerkiksi Kalevala oli huikea äänikirjakokemus ja onhan kyseessä suomalaisen kulttuurin perusteos. Haluan kuitenkin nostaa vuoden parhaaksi kirjaksi Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanin. Valintaan varmaan vaikuttaa myös mainio Pussikaljaelokuva, jonka ansiosta kirjan luin, mutta puhtaasti Rimmisen omaa ansiota on kirjan upea kieli. Ykköspaikan kirja saa siksi, että se on muokannut maailmaani theunwrittenmaisella tavalla. Kirja sijoittuu Helsinginkadun maisemiin, ja liikun Helsinginkadun suunnalla aika ajoin joko kävellen, pyörällä tai julkisilla. Kirjan lukemisen jälkeen olen aina Helsinginkadulla kulkiessani ajatellut Marsalkkaa, Lihiä ja Hennistä pyörimässä niillä nurkilla. Rimminen on siis herättänyt maantieteellisen paikan kirjallisesti eloon, hän on luonut reaalielämän paikalle fiktiivisen merkityksen.

Mikko Rimminen. Kuva: Heini Lehväslaiho / Teos.

Samasta syystä pitää antaa kunniamaininta Venla Hiidensalon Mediahuoralle. Eräällä tavalla tämä kirja muutti elämääni: se näyttää muuttaneen lukijasuhdettani naistenlehtiin. Kuten olen kertonut, olen innokas naistenlehtien lukija, mutta Mediahuoran jälkeen en ole enää pystynyt uppoutumaan naistenlehtiin samalla tavalla kuin ennen. Olen antanut tilausteni päättyä, en ole juuri ostellut irtonumeroitakaan, ja kun saan käsiini naistenlehden, näen liian selvästi Mediahuoran kuvaaman onnellisen lopun kaavan, jotta voisin nauttia naistenlehdistä yhtä vilpittömästi kuin ennen.

Kävijätilastopiikkejä

Haaveilin jo, että tänä vuonna menisi rikki 100 000 käyntiä per vuosi, mutta siihen ei päästy, vaan käyntimäärät pysyivät suht samoissa kuin vuosi sitten. Noin 86 000 käyntiä (noin 130 000 sivun katselua) on vuodessa kertynyt. Suosituimpien sivujen lista sen sijaan on muuttunut aika lailla:

Kesän kuumin mediakohu oli Enkeli-Elisa, ja kannanottoni keräsi niin hurjan määrän kävijöitä, että jopa Blogistanian Finlandia 2011 jäi taakse. Sofi Oksanen ja Valtaistuinpeli kiinnostivat googlettelijoita tänäkin vuonna. Mikä parasta, valeversio Seitsemästä veljeksestä kerää myös paljon käyntejä, mainiota!

Vaan nyt alkaa olla aika valmistautua vastaanottamaan uuttavuotta. Vuosi vaihtunee rauhallisissa merkeissä.  Kiitos kaikille blogia lukeneille ja kommentoineille, toivottavasti ensi vuonna tavataan taas! Hyvää uuttavuotta 2013!

Marraskuun luetut

Marraskuussa oikea elämä on ollut jopa jännittävämpää kuin kirjat. Eniten jännitystä ovat aiheuttaneet töissä pitkään jatkuneet yt-neuvottelut, jotka nyt ovat lähestymässä loppuaan. Mutta mukavaakin jännitystä on ollut: elokuussa mainostamani Rokkaako verkkobrändisi? -seminaari sujui oikein mainiosti. Kaikille verkkosisällöntuotannosta kiinnostuneille voin suositella seminaarin esityksiin tutustumista SlideShare-sivustolla (jos suoran linkin kanssa on ongelmia, kirjoita sivun hakuun sana rokkaako). Pidin itse lyhyen puheenvuoron bloggaamisen hyödyistä, esityksen voi lukea täältä.

Siviilielämän säpinöistä huolimatta lukemisellekin on onneksi ollut aikaa. Kotimaisia kirjoja tuli luettua neljä: Mauri Kunnaksen Piitles, Pete Suhosen Hitlerin kylkiluu, Maarit Verrosen Kirkkaan selkeää ja Sari Peltoniemen ja Liisa Kallion Gattonautti ja muita arkisatuja.

E-kirjojen lukemisessa tuli tehtyä henkilökohtainen kuukausiennätys: 1,3 kirjaa! Kokonaan luin Marian Keyesin The Mystery of Mercy Closen ja kolmasosan verran etenin Charled Dickensin Our Mutual Friendin parissa. Englanniksi luin vielä sarjakuvaa, suosikkini The Unwrittenin kuudetta osaa nimeltä Tommy Taylor and the War of Words.

Pamputussektorille pääsin Markus Zusakin Kirjavarkaan parissa ja äänikirjapuolella kuuntelin Agatha Christien dekkarin Ruumis kirjastossa.

Osin e-kirjojen innoittamana pohdiskelin kirjojen arvonlisäveron nousua ja aihe keräsikin monta asiantuntevaa kommenttia. Lisäksi Blogistania-äänestykset alkavat, itse emännöin vuodenvaihteessa Blogistanian Finlandiaa ja heti huomenna onkin Saran Kirjojen emännöimä Blogistanian Kuopuksen äänestys.

Lokakuun luetut

Lokakuu on kai kirjasyksyn kuuminta sesonkiaikaa? Olen omasta mielestäni melko epäsesonkimainen lukija, mutta kun katson kirjalistaa, niin olen ainakin ehtinyt lukea ja osallistua kirjajuttuihin aika paljon!

Heti alkukuusta tulikin melkoinen kävijäpiikki plagiointia vastustavan flashmobin ansiosta. Julkaisin ensin täysin luotettavan Seitsemän veljestä -juoniselostuksen ja seuraavana päivänä asian selittävän tiedotteen. Tempaus herätti kiitettävän paljon huomiota, joten toivottavasti edes muutama vanhempi ja opettaja on aiempaa paremmin tietoinen kopiointiriskeistä. Minulla meni pari päivää niin, että saatoin kadulla kävellessäkin revetä holtittomaan hihittelyyn, kun mietin kanssabloggaajieni mahtavia valejuoniselostuksia. Upeat valekommentit kruunasivat kaiken! Nostan omaksi suosikikseni Sinisen linnan kirjaston Marian karun ja arkirealistisen tulkinnan Romeosta ja Juliasta.

Ja karua on kai sekin, että flashmobimme ei suinkaan ollut lokakuun ainoa plagiointikupru - vain muutama viikko tämän jälkeen bloggaaja Katleena Kortesuo osoitti Helsingin Sanomien toimittajan plagioineen tekstiä. Plääh!

Kirjarintamalla kampitin jyhkeän klassikon ja vielä tykkäsin. Rikos ja rangaistus toimii Olli Kuukasjärven komeana suomennoksena mainiosti. Kustantamo Osuuskumman ensimmäinen julkaisu Kumman rakas taas ei niin erikoisesti sykähdyttänyt. Kätilön upeasta tarinasta pääsin nauttimaan toistamiseen, nyt onnistuneen äänikirjan muodossa.

Turkka Hautalan Salo meni kuun lukukokemusten kärkeen! Erittäin suositeltavaa luettavaa. Tärkeänä pidän myös Matti Yrjänä Joensuun viimeiseksi jäänyttä teosta Harjunpää ja rautahuone.

Myös sarjakuvien parissa pääsin viettämään laatuaikaa, olihan Maattomien mailla huikea huipennus Javier de Isusin sarjalle. Ennätinpä pitkästä aikaa runojenkin pariin Tua Forsströmin kokoelman äärellä. Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja viehätti tunnelmallaan.

Ja minäkin olin mukana kirjamessuilla, minne kirjanystävät kokoontuvat sankoin joukoin kaikkialta Suomesta ja osa kauempaakin.

Marraskuussa toiveena on päästä parin kiinnostavan uutuuden kimppuun, jatkaa kirjastopinon selvittämistä ja toivottavasti saisin taas vähän e-kirjablogattavaakin. Kaikki lukutoukat tietävät, että pimeyden ja synkkyyden karkoittamisessa hyvään kirjaan uppoutuminen on mahdottoman hyvä keino. :)

Syyskuun luetut

Tästä tuli sarjakuvaisa syyskuu - eikä ihme, vietettiinhän syyskuussa Helsingin Sarjakuvafestivaaleja. Kirjoitin festareista sekä ohjelmistovinkkejä että festariraportin. Kuvassa näkyvä upea neulegraffiti ei liity näihin mitenkään, vaan kuvasin piristävän ilmestyksen Ruttopuiston ohi kulkiessani.

Tosi hyviä sarjakuvia tulikin luettua. Reetta Laitisen Kirjailija ja madame ammensi aiheensa Olavi Paavolaisen elämästä. Albumi sai muutama päivä sitten myös hyvin tilaa Hesarissa - olen tosin itse monessa kohti eri mieltä kriitikko Jussi Karjalaisen kanssa.

Hanna Koljosen Sokerihullu oli messevää luettavaa. Naurunpyrskähdyksiä kirvoitti Ville Rannan viiltävä pilapiirroskokoelma Joku raja. Kati Närhen Mustasuon mysteeri jatkoi hurmaavan Agnesin salapoliisiseikkailuja.

Pakko kertoa vielä anekdootti WSOY:n syysjuhlista, joihin minulla oli ilo osallistua. Olin jumittunut sarjakuvahyllyn edustalle tutkailemaan sarjiksia. Vieressäni seisoi nainen ja mies, ja nainen heläytti iloisesti: "Hauska lastenkirja - Ulkoministeriö!" Olin niin pöllämystynyt etten osannut reagoida mitään, olisi kai pitänyt alkaa esitelmöidä naiselle, että nämä sarjakuvat eivät ole mitään lastenkirjoja. 

Tulihan tuota proosaakin luettua. Pirjo Rissasen Kamomillasola lukeutuu mielestäni kirjailijan parhaimmistoon. Torgrim Eggenin Sisustaja oli lukupiirikirjana ja osoittautui helmeksi. Juri Nummelinin toimittama Verenhimo - suomalaisia vampyyritarinoita tarjosi antologian muodossa kattavan katsauksen kotimaisten kirjailijoiden tekstejä.

Lokakuussa aion ainakin ängetä Helsingin Kirjamessuille. Ja eiköhän kaikkea muutakin kirjallista kivaa ole tiedossa!

Elokuun luetut

Elokuusta huomaa, että kuukauteen kuului sekä lomailua että töihin paluu. Nyt tuntuu siltä, että lukuaika arjessa on taas kutistunut, mutta kun katsoo kuukauden lukulistaa, niin onhan sitä ehtinyt lukea vaikka mitä!

Kuukausi käynnistyi lapsuuden haaveen toteuttamisella: luin Dodie Smithin koiraseikkailun The 101 Dalmatians. En pettynyt. Mielessä on ollut myös jatko-osan lukeminen: The Starlight Barking olisi saatavilla myös e-kirjana.

Sitten listasin syksyn tärppikirjoja, niistä ainakin Reidar Palmgrenin Sudenmarja on jo ehtinyt ilmestyä. Mitään superkehuja kirja ei tosin ole blogeissa saanut, ainakin Minna ja Arja ovat kirjan jo lukeneet.

Pääsin mukaan myös elävän elämän lukupiiriin, ensimmäisenä kirjana luettiin Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin. Seuraava lukupiirikirja on jo lainattu!

Äänikirjakokemusteni parhaimmistoon nousi Kalevala. Tätä todellakin suosittelen!

Corto Maltese -fanille uusi väripainos Corto Maltese Siperiassa -albumista oli tietenkin pakko-ostos. Tulikin harrastettua vertailevaa lukemista, luin vanhaa ja uutta painosta rinnakkain.

Kindle kulkee nykyään laukussa mukana lähes päivittäin ja oli hauska huomata, miten runsaasti keskustelua e-kirjoista heräsi!

Lisäksi ehdin mainostaa Rokkaako verkkobrändisi? -seminaaria. Käykäähän tutustumassa! 

Kalevala-teema jatkui vielä Seija Vilénin Pohjan akalla. Olikin oivallista lukea kirja pian Kalevalan kuuntelemisen jälkeen. 

Yksi kirja jäi elokuussa kesken. Nappasin kirjastosta mukaan Indrek Harglan keskiaikadekkarin Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus, koska olin merkinnyt kirjan Blogistanian Globalia -vinkkilistalleni. Miljöökuvaus olikin kiinnostavaa, mutta kirjan henkilöhahmot vaikuttivat auttamattoman stereotyyppisiltä. Tämä taisi olla yksi syy siihen, miksi kirja jäi melko alkumetreillä kesken, ja kun lukemista tuntuu muutenkin riittävän, en jaksanut kirjaa jatkaa.

Syyskuussa on luvassa ainakin sarjakuva-asiaa, sillä Helsingin Sarjakuvafestivaaleja vietetään 7.-9.9. Ja jo ennen festariviikonloppua on Helsingissä tarjolla kaikenlaisia sarjakuvatapahtumia. Minua kiinnostaa erityisesti festivaalien päävieras,  Benoît Sokal. Olenhan lukenut Tarkastaja Ankardon tutkimuksia vaikka kuinka kauan. Festivaalitunnelmaa voi viritellä viimevuotisen festariraporttini parissa tai lukemalla katsauksen festivaaliostoksistani.

Heinäkuun luetut

Heinäkuu on ollut aktiivinen luku- ja bloggauskuukausi! Eikä ihme - olen lomaillut ja yleensä silloin on enemmän aikaa lukea kuin arkena. Lisäksi sadesää on kuulemma nostanut muun muassa kirjastojen lainauslukuja, joten lukeminen on varmasti maistunut monille muillekin tänä kesänä...

Kuukausi käynnistyi kirjablogisuosikki Jussi Valtosen Siipien kantamilla. En tainnut ihastua yhtä paljon kuin moni muu, mutta tykkäsin kumminkin! Erityisesti kaunis kieli jäi mieleen.

Sitten tuli tutustuttua uuteen kotimaiseen paranormaaliin romantiikkaan. Annukka Salaman Käärmeenlumooja oli sen verran vetävä, että toivottavasti se löytää paljon nuoria (ja miksei vanhempiakin) lukijoita!

Arjesta pääsi lopullisesti irti lukumaratonilla. Toteutin suositun lukuhaasteen ja pyhitin 24 tuntia lukuputkelle. Ehdin lukea neljä kirjaa - Tove Janssonin Kunniallisen petkuttajan, Maarit Verrosen Katoamispisteen, Frances Hodgson Burnettin Pikku prinsessan ja Ville Virtasen Menkää mielenhäiriöön. Näistä Maarit Verrosen Katoamispiste oli toinen Ota riski ja rakastu kirjaan -haastekirjoistani.

Maratonkokemus oli niin innostava, että mielessä kävi jo samanlaisen tempauksen toteuttaminen joulun aikaan - joulutunnelmaan pääsisi varmaan hyvin, jos lukisi joulukirjoja useamman yhteen putkeen. :)

Sitten työnsinkin lusikkani Enkeli-Elisa-soppaan. Aikamoisia käänteitä saanut some-ja kirjailmiö puhuttaa varmaan vielä pitkään...

Sarjakuviakin tuli nautittua. Will Eisnerin The Plot paikkasi aukkoja sivistyksessäni. Guy Delislen Pjongjang taas vei Pohjois-Koreaan.

Jeffrey Eugenidesin kehuttu Naimapuuhia oli toinen rakastumishaasteen kirja. Tykkäsin kyllä muuten, mutta lukemiseni kompasteli taas kenties turhankin pikkutarkkaan suomennoskyyläämiseen. Samalla tuli opittua, mitä trooppi tarkoittaa, kiitos kommentoijien. :)

Fablesin uusia osia tervehdin aina ilolla. Inherit the Wind tuli tietenkin nautiskeltua hartaudella.

Äänikirjapuolella Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan oli upea kuuntelukokemus, erityiskiitos vielä lukija Martti Mäkelälle!

Hankin myös oman Kindlen ja ihan ensimmäinen kokonainen e-kirjakokemukseni oli J.M. Barrien klassikko Peter Pan.

Agatha Christiestä tunnun innostuvan sitä kovemmin, mitä enemmän hänen tuotantoonsa tutustun. Kirjallisuudentutkija Pierre Bayardin perinpohjainen Who Killed Roger Ackroyd? tarjosi todella mielenkiintoisen ristivalotuksen Christien kuuluun dekkariin.

Elokuussa on luvassa varmaan hieman laajempaa Kindle-raportointia ja olen kaikenlaisia kirjan sähköistymiseen liittyviä pohdintoja pyöritellyt mielessäni, katsotaan saanko ajatuksista muotoiltua jotain blogiin asti. Varmaan tulee otettua myös lyhyt katsaus syksyn kirjauutuuksiin.

Kesäkuun luetut

Kesäkuussa tuli koettua yllätyksiä - tämän viikonlopun yllätys oli se, että löysin itseni EM-kisakatsomosta ja jopa viihdyin! En ole millään muotoa urheiluhullu, mutta ystäväni kutsui mukaan joten kävimme ystäväni ja veljeni kanssa kolmen hengen joukkueena seuraamassa sateessa polskutettuja kisoja.

Ruotsalainen voittaa.

Lukukuukautena kesäkuu alkoi Sirpa Kähkösen Rautaöillä. Haluan lukea vielä Kuopio-sarjan avausosan Mustat morsiamet tässä kesän aikana, sillä syksyllä sarjaan ilmestyy uusi osa Hietakehto. Sitä odotan!

Sitten sain Marjiksen käynnistämän hurmaavan haasteen Ota riski ja rakastu kirjaan. Haastekirjat on jo hommattu, mutta ennen kuin pääsen niiden pariin, on ihan pakko saada pari sellaista kirjastolainaa luettua, joissa viimeiset eräpäivät jo paukkuvat uusimiskierrosten jälkeen. Mutta enköhän minä heinäkuussa ehdi haastetta suorittamaan...

Wolfgang Herrndorfin Ladaromaani oli virkistävä piipahdus saksalaisen kirjallisuuden parissa - kielialueen kirjallisuutta tunnenkin valitettavan kehnosti... Ehkäpä joskus lisää!

Agatha Christien The Murder of Roger Ackroyd oli todella vetävä lukukokemus, vaikka olinkin pöljyyttäni käynyt lukemassa juoniselostuksen netistä etukäteen. Kannattaa malttaa uteliaisuutensa kanssa, niin ei spoilaa itseään - vaikka ei kai spoilaamisella sittenkään niin paljon merkitystä ole kuin usein ajatellaan.

Toinen ja ikävämpi yllätys oli kesäkuun puolivälissä alkanut kopiointiselvittely. Vielä kerran todella paljon kiitoksia kaikille tukea antaneille, sillä homman penkominen oli aika keljua. Täytyy sanoa, että jossain vaiheessa tuntui jopa silti, että onko bloggaamisessa mitään järkeä, jos huomaa vain tuottavansa ilmaista, anonyymiä raakadataa kaupallisten toimijoiden käyttöön. Onneksi asiat selvisivät. Kopiointiasiat tuntuvat myös kiinnostavan aika monia, sillä tuo postaukseni pompsahti nopeasti vuoden 2012 kävijätilastojen kärkipäähän, ollen nyt toiseksi klikatuin juttu. Edellä on vain Blogistanian Finlandian tulokset.

Tilanne muistutti kuitenkin myös siitä, että vaikka minulle blogin kirjoittaminen on harrastus, josta kukaan ei maksa mitään, on blogikirjoituksilla silti jonkinlainen rahallinen arvo. Koska toisissa yhteyksissä, toisiin tarkoituksiin tuotetaan samankaltaista sisältöä, jolla on jonkinlainen rahallinen tavoite.

Kesäkuu päättyi kumminkin mukavissa tunnelmissa, Veikko Huovisen postuumia Luonnonkiertoa lukien.

Heinäkuussa olenkin kesälomalla, ja olen meinannut toteuttaa suositun lukumaratonin jossakin vaiheessa. Täytyy varmaan katsella sääennustuksia - sadepäivänä maraton olisi ehkä mielekkäintä toteuttaa, toisaalta aurinkoisena päivänä maratonin voisi suorittaa puistossa tai rannalla. Kelit ovat olleet sen verran kylmiä ja märkiä, että talviturkkikin on vielä heittämättä. Johan tästä joutaisi uimarannalle, jos sää lämpenee.

Toukokuun luetut

Toukokuu alkoi retkellä Forssan Kirjalöytö Outlet -tapahtumaan. Olen seurannut mielenkiinnolla kuulumisia tapahtuman Facebook-sivulta. Tänään tapahtuma päättyi, ja Kirjalöytö Outletin kotisivulla kerrotaankin, että tapahtuma oli menestys. Mainiota! Tiedotteen perusteella voi päätellä, että järjestäjä aikoo ottaa tapahtuman uusiksi ensi vuonna.

Toukokuun lukemistossa alkukuun vietin Milla Keräsen Sisilian ruusun parissa. Vaikka kirja ei täysin ongelmaton ollut, on kirjan vahva tunnelma jäänyt mieleen.

Craig Thompsonin tuhti sarjakuvaromaani Habibi taas oli vuoden 2012 parhaita elämyksiä. Tätä suosittelen kaikille!

Minilomailin Virossa ja kävin tutustumassa myös Pärnun kirjastoon. Näin jälkikäteen voi tunnustaa, että kävi niin harvinaisesti että unohdin matkakirjan kotiin! Piti Tallinnaan päästyä ostaa kaupan lehtihyllyltä National Geographic ja se tulikin reissun aikana luettua melkein kirjain kirjaimelta... Juuri tuollaisia tilanteita varten pitäisi kai omistaa lukulaite, jossa olisi valmiiksi ladattua lukemistoa... No toivon hankkivani sellaisen tämän vuoden aikana!

Jaoin myös kokemuksiani Google AdWords -käytöstä. Yhden äänikirjankin ehdin saada loppuun, eli vanha tuttu Agatha Christie viihdytti minua jälleen, vaikka äänitystuotantonsa puolesta Murha Mesopotamiassa ei aivan yhtä tasokas ollut kuin tähän asti kuuntelemani Christiet.

Yksi kirja jäi kesken: Aki Ollikaisen Nälkävuosi. Olin etukäteen siinä käsityksessä, että kirja tempaa minut yhtä vahvasti mukaansa kuin suurin piirtein kaikki muutkin, jotka tähän ovat tarttuneet. En muista lukeneeni tästä mitään lyttäävää, tätä ovat kehuneet sekä Hesari että blogit. Mutta minulta tämä jäi kesken. Tartuin toiseen kirjaan siinä vaiheessa, kun huomasin itsessäni tutut oireet: halusin lukea, mutta keskeneräinen kirja eli Nälkävuosi ei houkutellut tarttumaan.

Voi olla, että kyseessä oli vain sopimaton ajankohta, ehkäpä kokeilen Nälkävuotta joskus rauhallisempana ajankohtana uudestaan. Nyt luin tätä melko pätkittäin, mikä ei lyhyelle kirjalle selvästikään ollut eduksi, kun piti aina "käynnistyä" uudelleen. Lisäksi kirjan alkupuolella oli pari sinänsä melko vähäistä juttua, jotka kuitenkin saivat lukemiseni töksähtäen pysähtymään.

Kirjan alkupuolella kuvataan 1860-luvun helsinkiläisbordellielämää, ja hätkähtäen tajusin, että Aki Ollikainen on ihan satavarmasti käyttänyt lähteensä ja inspiraationa Antti Heikkisen väitöskirjaa Rahasta - vaan ei rakkaudesta. En missään tapauksessa tarkoita suoraa kopiointia, vaan sitä, että en muista toista tilannetta, jossa lähdemateriaali olisi paistanut fiktion tekstistä läpi yhtä selvästi. (Ehkä en kovin usein ole lukenut niitä kirjoja, joita kirjailijat taustatutkimuksissa hyödyntävät...) Tämä havainto jotenkin etäännytti.

Lisäksi kielessä oli pieniä epätäsmällisyyksiä, joita unohduin miettimään. Minkäs sitä itselleen mahtaa silloin, kun kielinipo-ominaisuuteni jyräävät. Ollikainen kirjoittaa esimerkiksi näin: "Viima tuivertaa oven ulkopuolella kuin nälkäinen susilauma." Juujuu, tuulen ulina ja suden ulvonta varmasti voivat muistuttaa toisiaan, mutta kuinka susilauma tuivertaa? Tuuli tuivertaa, eivät sudet.

Mutta kirjasta kiinnostuneille voin ilokseni muistuttaa, että suurin osa muista kirjaan tarttuneista bloggaajista on vähintään pitänyt Nälkävuodesta ja moni suorastaan suitsuttaa kirjaa. Kannattaa siis vilkaista vaikka Kirsin, Karoliinan, Sannan, Jaanan, Minnan, Jorin, Morren, Amman ja Booksyn mielipiteet.