Luin kiinnostuneena blogiarvioita Emmi Itärannan Teemestarin kirjasta viime vuonna, mutta lukemisen runsaudenpulan vuoksi muut kirjat menivät edelle. Mutta koska moni bloggaaja nosti Blogistanian Finlandian äänestyksessä Teemestarin kirjan vuoden 2012 parhaaksi kotimaisekseen, päätin lukea kirjan nyt. Ja kyllä kannatti!
Kirja on tehnyt vaikutuksen muun muassa Jenniin, Katjaan ja Liisaan. Huomionarvoista on, että kirjan englanninkieliset julkaisuoikeudet on myyty HarperCollins-kustantamolle. En löytänyt tietoa siitä, paljonko suomalaisia kirjoja suurkustantamo HarperCollinsin valikoimiin on päässyt, mutta ei niitä paljon ole. Myyntiurotyöstä vastasi kirjallisuusagentti Elina Ahlbäck.
Teemestarin kirja on Itärannan esikoisteos ja muistan ensi kertaa kuulleeni kirjasta, kun Teos uutisoi sen voittaneen kustantamon järjestämän fantasia- ja scifikirjallisuuskilpailun vuonna 2011. Kirjan kansiliepeessä siteerataan palkintoraatiin kuulunutta Johanna Sinisaloa:
"Kuten kaikki hyvä tulevaisuusfiktio, myös tämä teos käy dialogia tämänhetkisen todellisuutemme kanssa: tekee näkyväksi maailman, jota kohti voimme tahtomattamme olla jo kulkemassa."
Sinisalo tulee samalla määritelleeksi seikan, joka on minulle ollut joskus ongelma spekulatiivista fiktiota lukiessani. En ole mikään spefin erikoisasiantuntija ja minua häiritsee, jos kirjassa tärkeintä tuntuu olevan kirjailijan suunnaton halu kuvailla itse keksimäänsä maailmaa. Pelkkä merkillisen tulevaisuuden kuvailu ei oikein riitä minulle lukijana, enkä myöskään välitä liian osoittelevista yhtäläisyyksistä oman aikamme ja kuvitteellisen tulevaisuuden välillä.
Siksi Teemestarin kirja sopiikin kaikille meille, jotka emme ole science fictionin aktiivilukijoita. Kirjan maailma on uskottavasti ja kiehtovasti luotu, mutta miljöön kuvaaminen palvelee aina tarinaa: päähenkilön kehitystä, ihmisten välisiä suhteita, pohdintaa oikeasta ja väärästä. Samalla kirjan kuvaama maailma todella on Sinisalon mainitsemalla tavalla johdonmukainen lopputulos niistä tapahtumista, joista voimme lukea uutisista jo nyt.
Kirjan päähenkilö on täysi-ikäistyvä Noria, joka asuu vanhempiensa kanssa lähellä Kuusamoa. Norian perhe pitää yllä vuosisataista teemestarien perinnettä ja Noria valmistautuu omaan mestarivihkimykseensä. Mutta edes teemestarin talo ei jää rauhaan kylää valvovilta sotilailta. Uuden Qianin sotilasdiktatuuri hallitsee ihmisten elämää valvomalla veden käyttöä. Koska puhtaasta juomavedestä on pula, rangaistaan vesirikollisia ankarasti.
Teemestarin kirjan intensiivisen tunnelman vuoksi halusin lukea kirjaa rauhallisesti, kypsytellen ja pohdiskellen kirjan tapahtumia lukukertojen välissä. Mutta kun tapahtumat saivat jännityskertomuksen piirteitä, oli loppua kohti tahtia kiihdytettävä. Kirja tuli myös uniin - kun olin aloittanut kirjan lukemisen, näin seuraavana yönä eläviä unia vesiputkiston rakentamisesta.
Itärannan kieli on eleettömällä tavalla kaunista ja täsmällistä. Teemat ovat suuria: yksilön moraalin punnitsemista oikeiden ja väärien valintojen edessä, ystävyyttä, luottamusta ja sen särkymistä... Henkilögalleria on melko suppea, mutta silti kirjan maailma laajenee uskottavasti kattamaan koko Euraasian. Itäranta ei tuputa lukijalle keksintöjään, mutta kuin huomaamatta hän luo monisyisen ja laajan miljöön ja kuvaa satojen vuosien mittaista kehitystä.
Usein hyvissäkin esikoisromaaneissa on tietynlainen esikoisuuden tuntu, mutta Teemestarin kirja on kypsä, hiottu ja punnittu romaani. Tosin Itäranta onkin ammattikirjoittaja ja hän on tehnyt dramaturgin ja käsikirjoittajan töitä.
Pidin erityisen paljon tapahtumien sijoittumisesta Koillismaan seudulle. Nimistössä ja maisemissa on mukavan suomalainen tuntuma, silti lukijalle tulee kyllä selväksi, mistä suunnasta valloittajakulttuuri on tullut.
Upea kirja, painava lukuelämys. Toivotan Teemestarin kirjalle paljon lukijoita!
Kirja on tehnyt vaikutuksen muun muassa Jenniin, Katjaan ja Liisaan. Huomionarvoista on, että kirjan englanninkieliset julkaisuoikeudet on myyty HarperCollins-kustantamolle. En löytänyt tietoa siitä, paljonko suomalaisia kirjoja suurkustantamo HarperCollinsin valikoimiin on päässyt, mutta ei niitä paljon ole. Myyntiurotyöstä vastasi kirjallisuusagentti Elina Ahlbäck.
Teemestarin kirja on Itärannan esikoisteos ja muistan ensi kertaa kuulleeni kirjasta, kun Teos uutisoi sen voittaneen kustantamon järjestämän fantasia- ja scifikirjallisuuskilpailun vuonna 2011. Kirjan kansiliepeessä siteerataan palkintoraatiin kuulunutta Johanna Sinisaloa:
"Kuten kaikki hyvä tulevaisuusfiktio, myös tämä teos käy dialogia tämänhetkisen todellisuutemme kanssa: tekee näkyväksi maailman, jota kohti voimme tahtomattamme olla jo kulkemassa."
Sinisalo tulee samalla määritelleeksi seikan, joka on minulle ollut joskus ongelma spekulatiivista fiktiota lukiessani. En ole mikään spefin erikoisasiantuntija ja minua häiritsee, jos kirjassa tärkeintä tuntuu olevan kirjailijan suunnaton halu kuvailla itse keksimäänsä maailmaa. Pelkkä merkillisen tulevaisuuden kuvailu ei oikein riitä minulle lukijana, enkä myöskään välitä liian osoittelevista yhtäläisyyksistä oman aikamme ja kuvitteellisen tulevaisuuden välillä.
Siksi Teemestarin kirja sopiikin kaikille meille, jotka emme ole science fictionin aktiivilukijoita. Kirjan maailma on uskottavasti ja kiehtovasti luotu, mutta miljöön kuvaaminen palvelee aina tarinaa: päähenkilön kehitystä, ihmisten välisiä suhteita, pohdintaa oikeasta ja väärästä. Samalla kirjan kuvaama maailma todella on Sinisalon mainitsemalla tavalla johdonmukainen lopputulos niistä tapahtumista, joista voimme lukea uutisista jo nyt.
Kirjan päähenkilö on täysi-ikäistyvä Noria, joka asuu vanhempiensa kanssa lähellä Kuusamoa. Norian perhe pitää yllä vuosisataista teemestarien perinnettä ja Noria valmistautuu omaan mestarivihkimykseensä. Mutta edes teemestarin talo ei jää rauhaan kylää valvovilta sotilailta. Uuden Qianin sotilasdiktatuuri hallitsee ihmisten elämää valvomalla veden käyttöä. Koska puhtaasta juomavedestä on pula, rangaistaan vesirikollisia ankarasti.
Teemestarin kirjan intensiivisen tunnelman vuoksi halusin lukea kirjaa rauhallisesti, kypsytellen ja pohdiskellen kirjan tapahtumia lukukertojen välissä. Mutta kun tapahtumat saivat jännityskertomuksen piirteitä, oli loppua kohti tahtia kiihdytettävä. Kirja tuli myös uniin - kun olin aloittanut kirjan lukemisen, näin seuraavana yönä eläviä unia vesiputkiston rakentamisesta.
Itärannan kieli on eleettömällä tavalla kaunista ja täsmällistä. Teemat ovat suuria: yksilön moraalin punnitsemista oikeiden ja väärien valintojen edessä, ystävyyttä, luottamusta ja sen särkymistä... Henkilögalleria on melko suppea, mutta silti kirjan maailma laajenee uskottavasti kattamaan koko Euraasian. Itäranta ei tuputa lukijalle keksintöjään, mutta kuin huomaamatta hän luo monisyisen ja laajan miljöön ja kuvaa satojen vuosien mittaista kehitystä.
Usein hyvissäkin esikoisromaaneissa on tietynlainen esikoisuuden tuntu, mutta Teemestarin kirja on kypsä, hiottu ja punnittu romaani. Tosin Itäranta onkin ammattikirjoittaja ja hän on tehnyt dramaturgin ja käsikirjoittajan töitä.
Pidin erityisen paljon tapahtumien sijoittumisesta Koillismaan seudulle. Nimistössä ja maisemissa on mukavan suomalainen tuntuma, silti lukijalle tulee kyllä selväksi, mistä suunnasta valloittajakulttuuri on tullut.
Upea kirja, painava lukuelämys. Toivotan Teemestarin kirjalle paljon lukijoita!