| 6-vuotias Michael Llewellyn Davies poseeraa Peter Panin asussa. Kuva: J.M. Barrie. Kansi: Yale University Press. |
Kun päätin hankkia Birkinin kirjan luettavaksi, pitikin nähdä hieman vaivaa. Aioin ensiksi ostaa tämän e-kirjana, mutta alun perin vuonna 1979 ilmestynyt kirja ei ole saatavilla sähköisenä. Amazonissa kirjaa löytyy kyllä käytettynä, mutta postikulut nostavat yksittäisen ostoksen hinnan aika korkealle. Helmet-kirjastonkaan valikoimissa ei tätä ollut ja ryhdyin tekemään kaukolainausta. Kirjaston kaukolainaohjeissa kuitenkin sanotaan, ettei kaukolainaa tehdä jos kirja löytyy jostakin muusta pääkaupunkiseudun kirjastosta. Helsingin yliopiston kirjaston nettihaku vihdoin tärppäsi. Kävin Kansalliskirjastossa hankkimassa kirjastokortin ja tilasin kirjan lainaan. Koska Kansalliskirjastossa on menossa remontti, täytyy lainat tilata noudettavaksi infosta, joten kävin tekemässä Kansalliskirjastoon kaksi eri reissua. Mutta kirja oli ehdottomasti kaiken tämän arvoinen - suurkiitos vinkistä EatingMuffinsille!
Kirjan alaotsikko on The real story behind Peter Pan ja tämä rajaakin kirjan teemaa hyvin. Barriesta on kirjoitettu muitakin elämäkertoja ja tässäkin käydään läpi Barrien vaiheet syntymästä kuolemaan peruselämäkerran tyyliin. Oletin etukäteen, että englanninkielisen taiteilijaelämäkerran luominen voisi olla hieman raskasta, mutta teksti oli niin vetävää ja luistavaa, että uppouduin ahmimaan kirjaa aina, kun oli hetkikin aikaa. Hyvin kirjoitettua ja jäsenneltyä tekstiä ja runsaasti hienoja valokuvia - mitä muuta voisi elämäkerralta toivoa?
Jälleen kerran mietin, että elämäkerroissa kerrotaan usein sellaisia tarinoita, jotka olisivat fiktiona epäuskottavia. Jos J.M. Barrie and the Lost Boys olisi romaani, olisi helppo moittia sitä epäuskottavista ja kärjistetyistä henkilöhahmoista ja liian dramaattisista juonenkäänteistä. Toki tietokirjankin kirjoittaja on aina tulkitsija: mitä lähdeaineistoa huomioidaan ja mitä sivuutetaan, miten lähteitä tulkitaan ja jätetään tulkitsematta. Birkin nojaa tekstissään Barrien ja hänen tuttavapiirinsä kirjeenvaihtoon, päiväkirjoihin ja muuhun elämäkertakirjallisuuteen, mikä tekee tekstistä uskottavan. Lukemani painos oli vuoden 2003 täydennetty painos. J.M. Barrieen liittyvää materiaalia on julkaistu runsaasti jmbarrie.co.uk-sivulla, mihin kirjassakin usein viitataan. Kirjan alkua taas voi lukea Amazonin kirjasivulla.
Lisäksi kirjan alaotsikon teema herättää todella paljon ajatuksia. Miten klassikot syntyvät - miten tarinat ylipäätään syntyvät? Peter Pan ei suinkaan putkahtanut tyhjästä, vaikka hän olikin täysin J.M. Barrien henkilökohtainen luomus.
Barrien elämän suuri käännekohta oli tutustuminen kahteen reippaaseen pikkupoikaan lontoolaisessa Kensington Gardensin puistossa 1800-luvun viimeisinä vuosina. Silloin Barrie oli lyhytkasvuinen näytelmäkirjailija, joka eli lapsettomassa avioliitossa ja oli saavuttanut kohtalaisesti menestystä dramaturgina. Pikkupojat olivat George ja Jack Llewellyn Davies. Kun Barrie sattumalta tutustui päivälliskutsuilla heidän äitiinsä, Sylvia Llewellyn Daviesiin, syntyi erikoinen kahden perheen liitto.
Barrie lyöttäytyi Llewellyn Daviesin perheen seuraan niin tiiviisti, että välillä tilanteen kuvattiin olevan aika outo ménage à trois. Sylvialla ei ollut mitään Barrien seuraa vastaan. Pojat viihtyivät Barrien seurassa ja hän keksi pojille mielikuvituksellisia leikkejä. Lisäksi hän oli varsin avokätinen ja tuki perhettä taloudellisesti. Hän oli myös jollakin lailla rakastunut Sylviaan ja tuntui käyttäytyvän varsin koiramaisesti tätä kohtaan - ja Sylvia tuntui osaavan ottaa tilanteesta hyödyn irti. Perheeseen syntyi yhteensä viisi poikaa ja vähitellen Barrie alkoi puhua pojista ominaan ("my boys").
No mitäs perheen isä tästä tuumasi? Kirjassa kuvataan, että avointa konfliktia ei syntynyt, mutta ei Arthur Llewellyn Davies kovin ilahtunutkaan ollut. Barrien vaimo Mary ei myöskään tainnut olla tilanteesta kovin mielissään. Barrien avioliitto ei ylipäätään ollut kovin onnellinen, ilmeisesti suurimmat syyt olivat avioliiton seksittömyys ja lapsettomuus.
1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Arthur menehtyi sairauteen. Sylvia sairastui vakavasti ja kuoli vain kolme vuotta Arthurin jälkeen. Tämän jälkeen Barriesta tuli poikien holhooja ja hän sai entistä suuremman roolin poikien elämässä. Mutta vain neljä vuotta myöhemmin puhkesi sota ja sekä George että kolmanneksi vanhin Peter joutuivat Ranskaan ensimmäisen maailmansodan rintamalle. Toiseksi vanhin Jack palveli merivoimissa.
Ei kai ole ihme, että vielä nykyäänkin Barrien nimeen liitetään pedofiliahuhuja. Hullaantunut kiintymys toisen perheen pikkupoikiin ja oman avioliiton epäseksuaalisuus herättävät tietenkin kaikenlaisia ajatuksia. Birkin noudattaa tulkinnassaan Llewellyn Daviesin nuorimman pojan, Nicon, linjaa. Nicon mukaan Barrie ei ollut millään lailla pedofiilinen vaan seksuaalisesti viaton. Ehkäpä hän oli jonkinlainen aseksuaali. Jollakin lailla hän oli itsekin "poika, joka ei kasvanut aikuiseksi", sillä nuorena hänelle aiheutti murhetta murrosiän viivästyminen ja lyhyeksi jääminen. Nuorena Barrie kirjan mukaan haikaili naisten huomiota, jota kyllä alkoi sitten tulla kun hän ryhtyi saamaan mainetta ja rahaa näytelmäkirjailijana.
Birkin tulkitsee myös hieman yksioikoisesti tilannetta Sylvian kuoleman jälkeen. Barrie väärensi Sylvian epäviralliseen testamenttiin olennaisen yksityiskohdan. Sylvia oli luonnostellut testamenttia ja toivonut perheen lastenhoitajan Maryn sisaren Jennyn tulemista Maryn avuksi. Barrien muutti puhtaaksikirjoitusvaiheessa Jennyn tilalle Jimmyn - oman lempinimensä. Birkinin mukaan tämä oli "tahatonta", mutta vastaväitteitä varmasti löytyisi.
Llewellyn Daviesin neljännen pojan, Michaelin, kohdalla jouduin todella pohtimaan asioita. Aikuinen Peter Llewellyn Davies hävitti suuren osan Barrieen liittyviä dokumentteja, muun muassa suuren osan Michaelin ja Barrien välistä kirjeenvaihtoa. Vaikka koko Llewellyn Daviesin perhe vaikuttaa olleen kaunista, lahjakasta ja karismaattista väkeä, kuvataan Michaelin olleen vielä muiden yläpuolella viehätysvoimansa, älykkyytensä, taiteellisuutensa ja ulkonäkönsä ansiosta. Kirjan kertomasta syntyy kuva, että aivan kuin Barrie ei olisi täysin ymmärtänyt, että isän rooliin asettuessaan hänen olisi pitänyt antaa holhokkiensa itsenäistyä ja lähteä lentoon. Hän tuntui kaipaavan pojilta, erityisesti Michaelilta, elämänikäistä rakastavaa kumppanuutta.
Kadonneiden poikien teema toteutui tosielämässä traagisesti: George kaatui sodassa, Michael hukkui hieman ennen 21-vuotissyntymäpäiväänsä tavalla, joka saattoi olla joko itsemurha tai tapaturma ja Peter teki itsemurhan 63-vuotiaana. Vaikka 1900-luvun taitteessa Barrie tuntui saavan Llewellyn Davieseista jonkinlaisen ihanneperheen myös itselleen, oli 1920-luvun puolella unelma suurilta osin murskana.
Yksityiselämän erikoisten ja traagisten käänteiden vastapainoksi Barrielle tuntui satavan maallista mammonaa ja menestystä kuin luonnostaan. Hän oli juhlittu, palkittu ja kiitetty näytelmäkirjailija, jonka näytelmät vetivät teatterit täyteen ja tuottivat hirmuisia summia rahaa. Hänelle myönnettiin baronetin arvo ja hänestä tuli Sir James Barrie. Ainakin hän pystyi rahoillaan tekemään monenmoista poikien ja monien muiden ihmisten hyväksi.
Peter Panin syntymä taas ansaitsee paljon huomiota. Ensimmäinen "Peter Pan" Barrien elämässä oli hänen isoveljensä David, joka kuoli tapaturmaisesti 14-vuotiaana. Barrie oli tuolloin kuusivuotias ja poikien äidin suru oli lohduton. Hän kaipasi Davidiaan niin kiihkeästi, että pikku Barrie yritti lohduttaa äitiään jäljittelemällä Davidia. Aika traumaattista. Jonkin vaikutteen Peter Paniin Barrie tuntuu saaneen lapsena lukemastaan R.M. Ballantynen Korallisaaresta, jossa Ralph, Jack ja Peterkin seikkailevat autiolla saarella. (Korallisaari näköjään kannattaisi lukea Kärpästen herran kaverina...)
Vuonna 1902 Barrie julkaisi neljä vuotta työstämänsä kirjan The Little White Bird, joka tuntuu olevan episodimainen löyhä kertomus aikuisen Kapteeni W:n ja pienen David-pojan ystävyydestä. Peter Pan seikkailee yli sadalla sivulla, mutta vielä kovin erilaisena kuin myöhemmin.
The Little White Bird löytyy Project Gutenbergista ja nykylukijan silmiin siinä on joitakin hyvin erikoisia piirteitä. Neljäs luku on nimeltään A Night-Peace ja siinä kapteeni on saanut Davidin luokseen yökylään. Luvussa muun muassa kuvataan, kuinka jännittävältä ja kiihkeältä kapteenista tuntuu riisua Davidin vaatteita kylpyyn menon ja nukkumaan menon vuoksi. Kukaan 2000-luvun mieskirjailija ei voisi tällaisia kirjoittaa saamatta oitis pedofiilin leimaa, mutta aikalaisreaktio oli näköjään toisenlainen. The Timesin kritiikissä ihailtiin kirjasta huokuvaa suurta lapsirakkautta ja Kensington Gardensin puistossa viihtyvät äidit alkoivat tyrkyttää omia lapsiaan Barrien seuraan saamaan oman osansa kirjallisesta gloriasta.
Täydessä muodossaan Peter Pan heräsi henkiin näyttämöllä jouluna 1904. Barrie kirjoitti Peter Panin siis ensin näytelmäksi ja vasta myöhemmin kirjaksi. Olin siis viime kesänä pahasti metsässä, kun arvioin Ryhmäteatterin näytelmäsovituksen olleen alkuteokselle uskollinen. Näytelmä oli alkuteos, mutta koska Peterin hahmo oli syntynyt jo aiemmin, ei kovin ortodoksista "alkuteosta" Peter Panista taida edes olla. Barriella oli sitä paitsi tapana kirjoittaa näytelmiin täydennysrepliikkejä myöhemmin ja editoida tekstiä tarpeen mukaan muutenkin, joten vielä ensi-iltansa jälkeenkin Peter Pan koki monia muutoksia. Romaanina tarina ilmestyi vuonna 1911 nimellä Peter and Wendy ja vasta myöhemmin kirjankin nimeksi tuli Peter Pan. Wikipediassa on hyvää lisätietoa julkaisun vaiheista.
Kuvaus Peter Panin harjoittelusta ja ensi-illasta on todella kiehtova. Aina ensi-iltaan asti näytelmä tuntui jopa teatteriryhmästä itsestään oudolta ja vaikeasti toteutettavalta eikä monille tuntunut olevan selvää, olisivatko kohderyhmänä lapset vai aikuiset. Lentämisen toteuttaminen vuoden 1904 näyttämövarusteilla vaati paljon kekseliäisyyttä ja vaivaa. Ensi-iltaan tullut yleisö ei niin ikään juuri tiennyt mitään odottaa, mutta esitys löi kaikki ällikällä. Se sai niin suuren suosion, että sitä esitettiin Lontoossa vuodesta toiseen.
Peter Panin syntymästä ja huikeasta menestyksestä lukeminen herätti samantapaisia ajatuksia kuin The Unwritten -sarjakuva. Mikä on tarinoiden mahti? Miten fiktio vaikuttaa reaalimaailmaan? Olipa J.M. Barrien yksityiselämä minkälaista tahansa, hän onnistui siinä, mistä kaikki kirjailijat kai unelmoivat: hän loi klassikon. Ainakin länsimaisessa kulttuurissa Peter Pan on rapiat sata vuotta näyttämöensi-iltansa jälkeen jo käsite, joka tunnetaan ja tunnistetaan.
Saattaa tuntua siltä, kuin olisin kertonut koko kirjan sisällön tässä postauksessa. En suinkaan. J.M. Barrie and the Lost Boys on sellainen runsaudensarvi, että siitä riittää ammennettavaa vaikka kuinka. Kirjaan on tallennettu 1900-luvun alun brittiläisen keski- ja yläluokan elämänmenosta todella kiehtovia aineksia: kalastusmatkoja Skotlannin saarille, illalliskutsuja, teatteriesityksiä, Euroopan-matkoja, elitistisiä poikakouluja, kirjavia perhesuhteita... Yksinomaan ensimmäisen maailmansodan ja sen seurausten kuvaaminen oli todella antoisaa luettavaa.
J.M. Barrien olemukseen taas ei tunnu löytyvän tyhjentävää selitystä. Hän vaikuttaa olleen moniulotteinen ja ristiriitainen hahmo. "May God blast anyone who writes a biography about me", oli Barrie kerran todennut, ja elämäkertakirjailija Andrew Birkin kertoo esipuheessaan, miten tämä hänen kohdallaan toteutui. Birkinin vanhin poika menehtyi auto-onnettomuudessa samanikäisenä kuin Michael Llewellyn Davies oli kuollessaan, kuukautta vaille 21-vuotiaana. Sattumaa vai ei?
Minut kirja kuitenkin sai pauloihinsa. Voisinpa yrittää etsiä katsottavaksi Finding Neverland -elokuvan, jossa Johnny Depp tulkitsee J.M Barrieta ja Kate Winslet näyttelee Sylvia Llewellyn Daviesia.