| Kuva: WSOY. |
No, samapa tuo. Kokonaisuus on saumaton ja toimiva. Perkeros sijoittuu Tampereelle, kaupunkikuvaus on tunnistettavaa ja viehättävää. Mankelihuoneessa treenaava metallibändi halajaa keikkalavoille, mutta porukan henkisen johtajan Akselin lauluäänessä ei ole kehumista. Onneksi lähikebabbilan kultakurkku saadaan värvättyä solistiksi.
Perkeros on viehättävä yhdistelmä arkirealismia ja fantasiaa. Lisäksi se on huikean musiikillinen - varsinkin kun ottaa huomioon että sarjakuva on äänetön media... Mutta piirrosjälki on visuaalisesti niin komeaa ja tunnelmallista, että melkein kuulee soiton korvissaan.
Päähenkilö Akseli on hahmoista arkisin. Pitkä seurustelusuhde Jatan kanssa on hieman ryytynyt, onhan Jatta kasvanut aikoja sitten rokkiunelmista yli ja koettaa vetää Akselinkin mukanaan. Mutta täydellistä musiikkielämystä janoava Akseli panostaa kaiken bänditouhuihin. Muina jäseninä ovat kosketinsoittaja Lilja, basisti Kervinen ja rumpali Karhu. Karhu on kirjaimellisesti karhu, talviunille kaipaileva kontio. Kervinen taas on satoja vuosia vanha ikihippi.
Vaikka tarinassa on tuttuja aineksia - riitaisa opiskelijaparisuhde, epätoivoisen tuntuinen haihattelu musiikkitähteyden perään, kaljakuppilaromantiikkaa - on kokonaisuus kiitettävän ennalta-arvaamaton. Loppua kohti käänteet muuttuivat täysin ennustamattomaan suuntaan. Ihailen!
Ihmishahmot ovat tyyliteltyjä, kaupunkimaisemat huolellisia, väritys lämmintä ja kiehtovaa. Erityiskiitoksen tekijäpari ansaitsee elokuvamaisen vauhdikkaasta toiminnasta. Välillä lavashow räjähtää musiikilliseksi hurmokseksi, välillä öinen Tampere täyttyy toiminnasta.
Ehkä Akselin ja Jatan arkisen kränän osuutta olisi voinut hivenen vähentää ja nostaa fantasiaosuuksien painoa, mutta homma toimii näinkin. Joku kielipoliisi olisi voinut vilkaista tekstiosuudet läpi ja antaa viime silauksen kielelle, mutta eivätpä pikkuvirheet maailmaa kaada. Perkeros on komeaa, vetävää, mielikuvituksellista, toiminnantäyteistä ja silti juurevan kotimaista sarjakuvaa. Hihittelin melko pilkalliselle hipsterkuvaukselle, hymyilin hifientusiastien paatokselle. Uskoisin Perkeroksen kolahtavan erityisesti sellaisiin, joiden musiikkisuosikkeihin kuuluu Protest the Heron tai Pain of Salvationin kaltaisia bändejä, mutta tällaiselle ei-metallistillekin lukukokemus oli mainio.