Mustaa ja valkeaa

 Mustaa ja valkeaa on vuoron perään näkymät ulkona. Kun lauantaina satoi lunta ja oli niin kauniin lumivalkeaa, niin sunnuntaina satoi vuorostaan vettä.

Repolainen haastoi itsenäisyyspäivänä mustavalkoisella haasteella ja muutaman mustavalkoisen tähän ailahtelevaan joulun odotukseen jaan kanssanne. Välillä myös tunteet ja tunnelmat ajelehtivat mustasta valkoiseen, sään rytmin mukaan.

Kello

Työnantaja muisti työtä tekeviä aikoinaan joulun alla lahjakortilla ravintolaan. Muutamista vaihtoehdoista sai valita mieluisan ravintolan ja kerran käytiin Elitessä. Usein lahjakortin lunastaminen jäi viimeiseen päivään ja kerran oltiin kahden samalla tavalla matti myöhäisen työkaverin kanssa yhtä aikaa ravintolassa. Jokainen oli puolisonsa kera ja meidän pöydät olivat kaukana toisistaan ja mietin, tiesivätkö ravintolassa, että oltiin samasta työpaikasta ja siksi meidät oli sijoitettu ravintolan eri nurkkiin.

Sittemmin nämä lahjakortit jäivät ja saatiin valita joululahjamme itse isosta valikoimasta nettikaupasta. Yleensä valitsin jotain keittiötavaraa, kunnon veitsen tai paistinpannun, kun niitä aina tarvitsee eivätkä jää pölyttymään kaappiin kuten viinilasit. Yhtenä vuotena valinta oli vaikeaa ja mietin pitkään, kunnes päädyin tähän seinäkelloon. Ajattelin, että siihen hintaan on pakko olla hyvälaatuinen, mutta tuo kellotaulu vaikutti alkuun huolimattomasti tehdyltä. Kello käy makuuhuoneessa, ei seinällä vaan tuolin päällä ikkunan alla. Siitä on hyvä yöllä vilkaista, paljon kello on ja kuinka kauan aikaa on vielä herätyskellon pirahdukseen - on niin sopivasti silmien kohdalla ettei tarttee paljoa päätä kääntää😄

Enkelin siivet

Ostin hirveän kauan aikaa sitten Steinerin Fridan tekemän tyynyn päällisen. Tyynyn olisi saanut myös höyhentäytteellä, mutta jostain syystä ajatus höyhenistä alkoi ahdistamaan ja ostin tyynyt ilman täytettä. Ahdistava tunne oli niin voimakas, että muistan tämän tapahtuman vieläkin. Ehkä ne linnut, joista höyhenet oli nypitty, olivat kaltoin kohdeltuja ja se lintujen ahdistus tarttui minuunkin. Tällaisia tuolloin ajattelin. Tyynyn siipiä katsellessa tunsin valtavaa rauhaa. Nykyisin nuo siivet jäävät seinäkellon taa piiloon :)

Tarjoiluastia

Tämä on viimeinen työnantajan joululahja, jonka lunastin eli viime vuoden joulumuistaminen. Astia on Marimekon Siirtolapuutarha-sarjaa ja aikomus on käyttää tätä piirakkavuokana. Vielä en ole tätä testannut. Astia on melko iso ja reuna suht matala. Pitää testailla miten ison pohjan tuohon tarvitsee ja miten soveltuu paistamiseen - paistoajat ja lämpötilat kokeiltava.

Vielä olisi yksi lahja työnantajalta lunastamatta, se kiitos työsuhteen päätyttyä. En ole käynyt edes katsomassa, mitä vaihtoehtoja tällä kertaa on. Onhan tässä melkein vuosi vielä aikaa, ennen kuin lahjakortti vanhenee :)

Arkihuolesi kaikki heitä,

armas joulu jo kutsuu meitä 💖

Rauhaisaa viikkoa!

-Sari-

Harmain päiväkö?

 Harmaata halajaa haastaja havaita.

Repolainen haastoi jo noin puolessa välissä lokakuuta värihaasteessaan, mitä harmaata elämässä on. Ajattelin tuolloin, että tämän haasteen voisi julkaista "vuoden harmaimpana päivänä", mutta se tuntui liian kaukaiselta ajankohdalta. Mutta kuinka ollakaan, luonnos odotti tähän päivään saakka ja on jo aika julkaista kun harmaa päivä koitti.

Haaste julkaistiin sinä aikana, kun olin äidin luona, joten kuvat ovat enimmäkseen Savonlinnassa otettuja. Muutaman kuvan meinasin vielä ottaa kotona, mutta kotiin palaamisen jälkeen en ole juurikaan harrastanut kameran kanssa liikuskelua.

Näitä valkoposkisia harmaita hanhia näkyi paljon pelloilla Savonlinnassa ollessani. Juuri kun oltiin ajettu äidin kanssa pitkä matka ja tuumattu, ettei enää ole hanhia pellolla niin eikös heti seuraavan pellon laidalla ollut kymmen- ellei satapäinen parvi ruokailemaan laskeutunut.

Harmaiden oksien kätköissä lymyilee - ?

Ajeltiin mieskullan kanssa rantatietä pitkin, kun tien reunassa oli iso lintu. Yllättävän pitkän aikaa lintu mietti mihin suuntaa, kunnes lähti kulkemaan ensin eteen päin ja sitten tien poikki juoksi metsään piiloon. Me taas mietittiin oliko lintu teeri vai metso (koppelo). Koskaan aiemmin en ole noin isoa naaraslintua noin läheltä nähnyt. Kameran sain kuvausvalmiiksi vasta sitten, kun lintu oli jo päässyt metsän suojaan.

Lintuteemalla jatketaan. Lintujen vesiallas, esittelyssä aiemminkin mutta otetaan mukaan myös tähän harmaaseen haasteeseen. Uusi allas oli tarkoitus tehdä kesäloman aikana, mutta turkasen kuumaa kun oli, jäi tekemättä. Ratkaisin tämän vanhan altaan tyhjenemisen leikkaamalla pohjalle palasen muovinpalasen multasäkistä, jonka harmaa puoli jää näkyville. 

Harmaantunut puu

Aitan rappuset ovat harmaantuneet vuosien saatossa. Rappusilla on istuskeltu monet kerrat ja putsattu milloin mustikoita milloin puolukoita roskista tai istuttu ihan muuten vaan rupatellen.

Pöytä rannalla. Tämä nikkaroitiin mieskullan kanssa joitakin vuosia sitten. Seisoo tuossa ylhäisessä yksinäisyydessään, istuimia ei ole vielä ympärilleen saanut. Pitäisi tehdä jalat uudelleen, ettei olisi noin korkea pöytä. Ja penkit pöydän ympärille.

Läpi vaikka harmaan kiven

Haasteen värin julkaisuaikaan tein koirakaverin kanssa päivittäin pienen lenkin ennen pimeän tuloa. Alkumatkaa taitettiin pellon ja kivikasojen välillä kulkevaa tietä pitkin. Kivet ovat enimmäkseen sammaleiden peitossa, mutta löytyi sieltä täältä myös joitain harmaitakin, joissa sammal alkaa vasta valtaamaan kiviä.

Rannalla niitä kiviä vasta onkin.

Koko rantaviivaa reunustaa isommat ja pienemmät kivet. Näistä kivistä näkee hyvin veden pinnan muutokset vuosikymmenten aikana. On vaaleampaa ja tummempaa raitaa.

Isot laattakivet askelmina.

Kesällä vesi oli niin korkealla, että ylsi melkein tuon ylimmän kiven tasalle. Nyt rantaviiva oli kaukana ja saunalla oli myös pieni hiekkaranta - jota kaipaa kesällä, kun mussukat ovat käymässä isomummon luona.

Kivien koko kasvaa, mitä lähemmäksi järveä kuljetaan.

Ihan rannassa olevien laattojen päältä Edi pääsee juomaan.

Tuo koko hiekka-alue oli veden peitossa kesällä.

Olisi tehnyt mieli laittaa ranta siistiksi ja kivet ojennukseen, mutta ensi vuonna tuo alue on todennäköisesti taas veden alla. Ja jos ei ole, niin siistitään sitten ensi vuonna. Kivien ympäriltä hiekka on kulkeutunut veden mukana pois ja ylempänä vesi kuljettaa hiekan hetkessä kivien päälle. Tuollainen iso laatta painaa monta sataa kiloa, joten ei sitä pelkästään rautakangen avulla liikutella.

Harmaa keinutuoli :)

Tämän keinutuolin hankin toosi monta vuotta sitten ja toimituksen laitoin äidille, jotta hän saa kokeilla onko tuossa hyvä istua ja keinua. Me kun ollaan niin lyhkäsiä, että useassa tuolissa ei meinaa jalat yltää maahan asti, jos selkänojaan asti takapuolen asettelee. Ihastuin keinutuoliin aikoinani Seinäjoella, kun hotelli Lakeukseen oli rempan jälkeen näitä hankittu hotellihuoneisiin. Keinu on lainassa äidillä niin kauan kuin hän sitä käyttää.

Toivottavasti tähän päivään saadaan auringon pilkahduksia, kuten eilenkin. On sillä valolla vaan niin piristävä vaikutus näin syksyllä.

Kivaa lauantaipäivää!

-Sari-

Uus mööpeli

 Kaks ei mee kolmatta 😁

Saas nähdä huomaako mieskulta kotiin tullessa, että meillä on eteisessä uusi mööpeli. Jos ei katse kerro niin ehkä sitten nenä, kun vastaan tulee erilainen aromi kuin yleensä. Ulko-ovelle asti ei leijaile valkosipulin tuoksua (kun en ole tänään kokkaillut), vaan uudesta huonekalusta lähtevä tuoksu.

Kuvionistin Antti toteutti jälleen

suunnitelmieni mukaisen kalusteen. 

Ja intarsiatekniikalla joutsenen koristamaan lipastoa.

Ensimmäiseen Antilta tilaamaani kalusteeseen tuli sudenkorento.

Tämäkin on juuri tuohon tilaan suunnittelemani. Sellaiseen käyttöön kuin on tarve ja korkeus määräytyi ikkunalaudan mukaan. Jos keväällä kasvatan taimia, niin on leveämpi taso lähellä ikkunaa niin kuin laudan jatkeena - hyvin kosteudelta suojattuna.

Kaluste valmistui helmikuussa 2023. Viime vuonna en kasvattanut taimia itse ja tänäkin vuonna niin vähän, etten lisätilaa vielä ole tarvinnut. Ehkä jo ensi keväänä :)

Toinen Antin verstaalla (marraskuussa 2023) valmistunut kaluste oli hyvinkin erikoinen, ei samanlaista kaupasta löytyisi. Tarve lähti siitä, mihin saisin akkuporakoneen ja kuumailmapistoolin salkut varastoitua kätevästi käden ulottuville 😄

Vuosikaudet kalusteen paikalla oli pahvilaatikko (jos sitä tarvitsen joku päivä erillisen näytön palauttamiseen työnantajalle), joka osoittautui hyväksi tasoksi avaimille ja aurinkolaseille ja mitä nyt kotiin tullessa pitää jättää eteisen puolelle.

Tämä kaluste on kapea ja siinä on toisella sivulla hyllyjä ja toisella laatikoita. Ylimmästä laatikosta halusin matalan, sellaisen johon ei tule tungettua liikaa tavaraa vaan josta saa kätevästi napattua avaimen taskuun ja ne aurinkolasit. Koirakaverin kanssa ulos lähtiessä myös kakkapussirulla on kätevästi käden ulottuvilla ja näkösällä avaimien vieressä.

Kalusteen "laudoitus" tulee eteisen arkusta, joka on valmistettu 2000-luvun alkupuolella vanhempien saunasta puretuista paneeleista. Arkun valmisti muistaakseni puualan opiskelija, joka oli harjoittelijana silloisessa työpaikassani. Tuolloin viimeistään opin kunnioittamaan kädentaitoja ja opin, ettei kaikkea tarvitse (tusinatavarana) ostaa kaupasta.

Isäni oli myös taitava puutöissä. Meillä oli kotona isän valmistamia huonekaluja ja kummin luona käydessä näin isän tekemän (keittiö?)kaapin. Harmi, kun ei aikoinaan osannut arvostaa noita isän tekemiä huonekaluja.

-Sari-

Vihdoinkin näppärät kaihtimet eteläikkunoihin

Kun johonkin hankintaan pitää löytää perusteluja, mietin mieskullan sanoja: "Jos jokin asia helpottaa elämää, niin ei kannata miettiä (rahan käyttöä), vaan hankkia se." Noin niin kuin suunnilleen lainattuna ja irtonaisena kontekstista Ü

Minua on ahdistanut olohuoneen ja keittiön ikkunoiden tummansiniset! rullaverhot ja olen suunnitellut jo tovin niiden vaihtamista sälekaihtimiin. Väri ei ole mieluinen ja niiden käyttö on ollut hankalaa, varsinkin kun ikkunalaudalla kasvaa näin keväisin kelloköynnökset ja tomaatintaimet. Metalliset sälekaihtimet meillä on makuuhuoneessa ja puinen takaovessa, mutta muihin ikkunoihin en jykeviä kaihtimia kuitenkaan halunnut. 

 Olohuoneen ja keittiön ikkunat ovat asunnossamme etelän suuntaan, joten meillä on aurinkoisena kesänä melkoisen kuumaa ja näin valoherkkänä myös auringonpaiste ja häikäisy vaikuttavat asumismukavuuteen. En kuitenkaan halua, että päivälläkin on hämärää ja joutuu käyttämään valoja, kun rullaverhot on vedetty alas asti. Kirkkaalla säällä on kuitenkin pakko suojautua auringolta ja aamupäivän paahteelta.

Kiinnitin huomioni Keskipiste.-blogin Jennin ikkunakaihdinpostaukseen, jossa hän kertoi kokemuksistaan niiden käytöstä. Vaikuttivat juuri sellaisilta toiminnoltaan, että nämä kaihtimet vastaisivat omiin tarpeisiini. 

Olin ikionnellinen löytäessäni Visorin kankaiset vekkikaihtimet näihin meidän ikkunoihin. Kevyet, peittävät, helpot (sopivilla työkaluilla Ü) asentaa ja mukavat käyttää. 

Niitä voi säätää sekä ylhäältä alas että alhaalta ylöspäin. Siis ihanteelliset meille, kun mieskulta haluaa pimeällä näkösuojaa alas ja minä taas katsoa täysikuuta ja tähtitaivasta. Kun kaihtimet laskee ikkunan alaosaan päiväksi, saan suojaverhon kasveilleni. Enää ei tarvitse levittää paperia ruukkujen ja ikkunalasin väliin. 

Minä tilasin nämä kaihtimet salaa mieskullalta ja pyysin esikoista apuun niitä asentamaan. Hän on näppärä tällaisissa asioissa ja pidempänä yltää ikkunan yläosaan paremmin kuin minä. 
Iso kiitos avustasi, S-L < 3

Mieskultahan tyrmäsi nämä heti ne nähdessään, koska olimme jättäneet kaihtimet avoimeksi ikkunoiden keskiosaan. Jotta varmasti huomaa mieskin, että jotain uutta on tullut kotiin  Ü Kun hänelle näytettiin, miten ne toimivat ja että ihan ylhäältä alas ne ikkunan peittävät, alkoi hänkin hyväksyä hankintani. Mainitsi jopa illalla, että huone jää yhä mukavan valoisaksi. 

Nämä meidän kaihtimet eivät ole pimentäviä, vaan valo pääsee kivasti läpi. Olin saanut Visorilta kaksi värillistä mallikappaletta, beigen ja khakin, mutta ikkunassa niitä testatessani totesin, että valkoinen väri on meille parempi. Tutustuin kaihtimiin myös Helsingin Kevätmessuilla ja Lahden Pihapiirissä, joissa esiteltiin parveke- ja terassikaihtimia. Valitsin lopulta meille tiiviin, luonnonvalkoisen värisen kankaan, joka sopii parhaiten ympäröivään värimaailmaan.  

Hankin viime kesänä olohuoneen ulko-oveen hyttysoven, jossa on samantapainen vekkikangas hyttyssuojana (pystysuorin vekein) ja sen vahvuus tuli testattua sekä oman koirakaverin kanssa että naapurin koiran, joka yritti tunkeutua sen läpi meille. Toki kangas irtoaa kannattimiltaan, mutta se ei mene rikki ja sen takaisin laittaminen uriin on helppoa. 

Viime kesän jälkeen olen erittäin tyytyväinen, että satsasin tähän mukavuuteen. En voi sietää noita hyttysiä ja haluan kuitenkin tuulettaa kunnolla mihin vuodenaikaan tahansa. Nyt voin pitää ovea auki keväästä syksyyn, inhottavat hyttyset eivät pääse sisälle ja nykyisin Eddykin pysähtyy odottamaan oven eteen eikä ryntää suinpäin ulos. Ellei joku pyri sen reviirille.

Halusin kertoa myös sinulle näistä kaihtimista, koska itse tykästyin näihin niin paljon. Mitään taloudellista hyötyä tästä postauksesta ei minulle ole ollut, olenhan vain tavallinen päiväkirjabloggaaja Ü Hyödynsin vain silloin voimassa olevan verkkokauppa-alennuksen nämä hankkiessani. 

Tällä viikolla onkin jo äitienpäivä ja myös Kässäfestarit Kaapelitehtaalla. Perjantaina osallistun taideleimailukurssille, joten perjantaina pidän ensimmäisen kesälomapäivän. Hei, tämäkin on siis nelipäiväinen työviikko! Helatorstaiviikolla on jo kuudes lyhyt työviikko parin kuukauden aikana. Ei huono. 

Mukavaa alkavaa viikkoa sinullekin!

-Sari-

Pihapuolien sisustamista

Koska tänä kesänä loma pilkkoutui kolmeen osaan, ei ihmeempiä lomasuunnitelmia tarvinnut tehdä. Sen sijaan paneuduin kotoiluun ja uusiin pihakalusteisiin. Odotinhan niin paljon tätä elokuun lomapätkää ja kotona oleskelua. Ja luotin siihen, että vielä koulujen alkamisen jälkeen sää pysyy hyvänä. 

Koska työpäivän jälkeen jää enää vähän aikaa auringossa oleiluun takapihalla, päädyin kalustamaan myös etupihan ja etsin nettikaupoista mieluisan rautapenkin. 

Piipahdin esikoisen luona kangaskaupassa ja yhdessä valkattin penkkiin sopivat kankaat. Hän koulutettuna ompelijana sitten pikaisesti leikkasi kankaat ja ompeli tyynynpäällisen ja istuinpatjan päällisen käydessään.  Pitihän nämä ihanuudet ikuistaa blogiin muistojen kuvakirjaan. 

Viileämpinä hetkinä takapuolta lämmittävät lampaantaljat. 

Olisin halunnut koristetyynyt Vallilan Olavinlinna-kankaasta, mutta kuvio osoittautui liian isoksi. Kangas näytti niin upealta kuopuksen olohuoneen ikkunassa ja kaipasin keltaista väriä harmaan seuraksi. Vallilan valikoimista löytyi valmiit tyynynpäälliset, joissa kaupunkiteema on Oulusta. Sieltä mistä mieskultakin on, joten tuttuja kaupunkimaisemia näissäkin. Haluaisi kuulema samanlaiset tyynynpäälliset. Liekö missä vastaavaa puuvillakangasta petivaatteisiin?

Tosin jatkossa valitsen aina sen puolen, mistä löytyy varjoa. Joudun karttamaan aurinkoa (mitä tosin olen karttanut oikeastaan koko aikuisiän) nyt kesällä todetun ihosairauden takia. Tai jatko näyttää, mikä on parhainta/pahinta. Miun tuurilla voin paremmin kesällä ja talvella sitten on kaikkee mahollista ränkkää. 

Mutta nyt on vara valita, missä sitä kesäpäivistä ja -illoista nauttii. Etupihalla penkissä mieskullan kanssa tai sitten takapihan aurinkotuolissa kirjaa lukien. 

Nyt me vietetään iltaa täällä takapihalla tunnelmoiden < 3 Ilta oli lämmin, mutta nyt alkaa viileys ja kosteus hiipiä luihin ja ytimiin. 

Mukavaa viikonloppua!

-Sari-

Messukeskuksessa

Raekuuron iskeytyessä maahan istuin raitiovaunun suojissa matkalla Messukeskukseen kierrelläkseni kolmen tunnin ajan Habitare-messuilla. Kerrankin jaksoin työviikon päätteeksi suunnata muualle kuin kotiin. Hyvä minä.

Eihän sitä kolmessa tunnissa ennättänyt kuin saada jalkansa kipeiksi. Joillakin osastoilla viipyilin kauemmin haaveillen ja tietoa keräten. On se kuulkaas mukava kun nuoret miehet antaumuksella selostavat tulisijan hienouksia, keittiön uusia innovaatioita ja lasiterassin lisävarusteita.

Miula on visio vapaa-ajan mökistä, jossa avoimessa tilassa sijaitsee keittiö ja oleskelutila. Tilan jakaa pyöreä kamiina, joka on sijoitettu jokseenkin keskelle huonetta. Ruotsalaisella Conturalla on mallistossa kauniita, kiertoilmatoiminnolla varustettuja takkoja. 

Pieni, tehokas, helposti sijoitettava takka, jossa on vuolukiviverhoilu, suuret sivulasit ja kääntölevy olisi varmaan se unelmani. Kompaktiin tilaan sijoitetun takan suojaetäisyys eteen ja taaksi pitäisi olla mahdollisimman lyhyt ja esittelijän mukaan vähimmillään etäisyydet voisivat olla 100 mm.

Takkoja voit käydä kurkkailemassa Youtubessa - Contura

 Takkaa odotellessa voi tulen liekkien lumossa istua

taivasalla ja poltella puita tulisijassa.

 Tai jos tyytyminen on vielä pienempään tuleen, niin pienelle rivitalon pihalle voi sijoittaa lyhtyyn kynttilän tai ulkotulen Ü

Tulisijojen lisäksi toinen messukohteeni olivat keittiöt. Harmikseni näytteilleasettelijoiden joukossa ei ollut niitä, joiden keittiöihin olisin halunnut tutustua lähemmin. Muutamia kivoja ratkaisuja pienen tilan maksimointiin löysin, mutta kameraan niitä ei haasteellisen valaistuksen vuoksi voinut tallentaa. Onneksi niitä löytyy esitteistä, joita valikoitui kotiin kannettaviksi. Olen pyöritellyt mielessäni, millaisia vaihtoehtoja saarekkeen päätyyn voisi keksiä.Tällainen moduuli, johon voi sijoittaa naulakkoja ja hyllyjä, on tosi kiva.  

Kuopuksen kissamaailmaan löytyi hauska, uusi innovaatio Kattiset Inkeri ja Oskari. Parempia kuvia kannattaa käydä kurkkaamassa Faunattaren sivuilta.

Yläkuvan pienistä ja isoista Oskareista voisin rakentaa keittiön seinälle hyllyjä kukille. Tuo Ruska-väri on hyvä tausta viherkasveille ja puuvahalla käsitellyt tammitasot kiinnitetään kankaaseen lohipyrstöliitoksella. Jos nuo kestävät norjalaisen metsäkissan painon, niin kyllä ne pienen kukan ruukkuineenkin kantavat. Ja ihan varmasti tällaisen ihanan ilmakasvin Ü

Kaikesta näkemästä voisi haaveilla tällasessa riipputuolissa.

Ja jos haave vapaa-ajanasunnosta ei ihan suunnitelmien mukaisesti koskaan toteutuisi, niin ratkaisuna voisi olla olokoto. Pieni kompakti rakennus, johon saa saunan kylppäreineen ja keittiön olo/makuutiloineen. Kun katto on lasista, niin ikkunaksi riittää tällainen kapea pitkulainen (jollaisia kyllä käyttäisin myös siinä haaveissa vainko oot mun -mökissä).

Nyt mie taidan jatkaa haaveiluja mieskullan vieressä ja päästän viikonloppuvieraamme nukkumaan. 

Hyvää yötä myös sinne!

-Sari-

Kuviopaperilla päällystettyjä laatikoita

Uuden hyllykön avoimeen tilaan halusin monta laatikkoa tavaroiden säilytykseen. Mieluiten kivan näköisiä ja yhteen sopivia väreiltään ja sen kokoisia, että käytettävissä olevan tilan saa hyödynnettyä, no ei ihan millilleen mutta lähes sataprosenttisesti.

 

Lounastauolla poikkesin Simonkadulla ja Yrjönkadulla, Sinellissä tietenkin Ü Yrjönkadun puolelta löytyi peränurkasta kaksi eri kokoista suurehkoa pahvilaatikkoa ja Simonkadulla valitsin eri kuosisia kuviopapereita, pakkauksen kutakin.

Kotona sitten illan teippailin laatikot kaksipuolisella teipillä ja kääräisin kuviopaperiin. Loppusilauksena levitin meikkisienellä kansiin Inka Gold - vahaväriä Platinum ja Iceblue.

 Näistä tuli  niin kivan näköisiä ja kooltaankin juuri sopivia,

että seuraavana päivänä piipahdin kotimatkalla uudestaan Sinellissä hakemassa yhden laatikon lisää.

Ja kotoa löytyi ainakin yksi kenkälaatikko "verhoiltavaksi".
Kait se on päällystettävä vähitellen kaikki pakkauslaatikot,
joihin vuosien varrella on tullut säilöttyä askartelutavaroita.

 

Viime vuodelta jäi muutama pahvikartio varastoon.

Väritin Inka Goldilla muutaman tötterön, toinen törröttää

tuolla hyllykön reunalla television vieressä. Niistä tulee kiva

talvinen asetelma. Tuo Platinum on kyllä ihana sävy. Hurmaannuin.

 

Tänään häippäsin töistä jo kolmen jälkeen, jotta voisin vielä nauttia näistä aurinkoisista marraskuun päivistä. Oonkohan koskaan aiemmin kaivannut marraskuussa aurinkolaseja. Tuskin Ü On kyllä ollut niin ihmeellisen kaunis, kuiva ja lämmin syksy. Eilen kyllä kaipasin jo vähän lunta kotimatkalla, kun oli niiin pimeää. Mustaa vain joka puolella. Jokunen tähti sentään taivaalla kimalteli.

 

Huomenna onkin jo perjantai, ihana viikonloppu ihan lähellä.

Lauantaina olen menossa kaverin luo askartelemaan.

Miten mukavaa nähdä pitkästä aikaa ja höpötellä.

 

-Sari-