Liian monella on paha olla ikää ja sukupuolta katsomatta. On yksinäisyyttä, turvattomuutta ja pelkoa - joka ikinen päivä. Onneksi Suomessa on paljon järjestöjä ja yhteisöjä, jotka omalta osaltaan auttavat syrjäytyneitä, kiusattuja ja syrjittyjä lähimmäisiämme.
Jokainen meistä voi auttaa ja jakaa hyvää mieltä, pienilläkin asioilla. Olemalla kohtelias, ystävällinen, avulias ja suvaitsevainen. Ihminen ihmiselle.
Hyvää saa jakaa, vaikka sen vastaanottaminen voi joskus olla vaikeaa. Voit avata kaupan oven, toivottaa mukavaa päivää/iltaa ja hymyillä. Eikä kannata pahoittaa mieltä, vaikka et saisi kiitosta tai hymyä takaisin. Kaikilla meillä on huono päivä joskus, eikä jaksa vastata saamaansa hyvään. Tai jostain syystä se on vaikeaa, tai ei edes osaa tai jaksa olla positiivinen.
Minulle on luonnollista toivottaa mukavaa työpäivän jatkoa tai työn iloa kaupan kassatyöntekijälle ja kuljettajalle bussista poistuessani (kotipysäkillä poistun aina etuovesta, koska taaempaa olisi vaikea astua ulos). Ja kunnioittaa näin myös heidän tekemäänsä tärkeää työtä.
Kuulin tällä viikolla tapauksesta, jossa vanhempi henkilö oli paennut turvakotiin lapsensa pahoinpitelyä. Surullista, että oman lapsen pitää ryöstää oma vanhempansa palkka- tai eläkepäivänä.
Näin joulun alla MLL jakaa joulukortteja, mutta vastaanottavat myös muita kortteja myöhemmin jaettavaksi. Tein molempia.
Näitä kortteja tehdessä muistelin paria tapausta, jossa aikuinen käyttäytyi julmasti nuorta kohtaan. Ensimmäinen muisto on yläasteelta, kun historian opettaja hakkasi monta kertaa kirjalla oppilasta päähän. Luokkakaveri kärsi mielenterveysongelmista, ja olisi tarvinnut apua ja ystävällisiä sanoja eikä pahoinpitelyä opettajan taholta.
Myöhemmin lukiossa saksan opettaja heitti eräällä tunnilla etummaisessa pulpetissa istuvaa tyttöä liiduilla ja taulusienellä, kun tämä ei jaksanut keskittyä tunnilla. Opettaja yritti olla ankara samalla tunnilla myös minulle, mutta huomasi varmaan ilmeestäni, etten ollut heikko ja haavoittuvainen tuollaiselle kohtelulle - eikä jatkanut pidemmälle.
Julmaa ja anteeksi antamatonta käytöstä näiltä opettajilta. Siihen aikaan opettajia arvostettiin, joten en vieläkään ymmärrä, mikä heidät sai käyttäytymään niin kuin käyttäytyivät. Aikoinaan ihmettelin myös bussikuskien käytöstä lapsia ja nuoria kohtaan. Saattoivat huutaa, jos lapsella oli kaksikymppinen, miksi ei ole käynyt vaihtamassa pienempään läheisessä baarissa. Mutta seuraavalla pysäkillä tulleille vanhemmille ihmisille vain tuumasivat, ettei haittaa kun maksoivat setelillä. Onko mikään ihme, että nuoriso kapinoi ja mieli järkkyy, kun aikuiset heitä näin kohtelevat. En usko, että aikuisten käytös olisi näiden vuosikymmenten aikana muuttunut parempaan suuntaan. Ole ihminen ihmiselle.
Tein näistä korteista pieniä ajatuksena, että mikäli näistä olisi iloa, voisi kortin vaikka laittaa tyynyn alle ja katsella, kun lohtua kaipaa. Korttien sisälle olen laittanut voimalauseita ja jokaiseen korttiin kirjoitin - OLET TÄRKEÄ! Aikomuksena on tehdä tsemppikortteja enemmänkin, kunhan saan lisää korttipohjia. Kahdella postimerkillä olisi saanut lähetettyä kolminkertaisen määrän kortteja - ideoita ja materiaalia on vielä moneen korttiin.
Huomasin tämän korttitempauksen yhdestä naamakirjan askarteluryhmästä ja on jatkumo ryhmän aiemmalle tempaukselle lähettää voimakortteja kiusatulle P ortion B oysin Tiinalle.
Sain postitettua nämä kortit tänään ja tänään sattuu olemaan telkkarissa Vain elämää ja Mieli ry:n yhteistyössä varainkeruukampanja. Tärkeällä asialla hekin.
Mitä sinulle kuuluu?