Ekat kantarellit

Käytiin tänään esikoisen luona ja 

saatiin iso rasiallinen kantarelleja 💛

Jääkaapissa oli kukkakaalia ja kesäkurpitsa ja niistä se ajatus lähti. Kokeilin leikata kukkakaalin viipaleiksi (yksi onnistui) ja laitoin uuniin päällysten kera.

Tomaatin ja sipulin paloittelin, paistoin sienet, leikkasin kesäkurpitsan ohuiksi siivuiksi ja ladoin uunipellille levitettyjen kukkakaalisiivujen (ja palojen 😊) päälle kerroksittain. Pihalta kävin persiljaa päälle ja kuorrutin kasan juustoraasteella.

Kelpasi  👌

Ja oli omankin suun mukaista.

Kukkakaalia voisi syödä joka päivä.

-Sari-

Puutarhapäivä Marketanpuistossa

 Ruhtinaalliset neljä tuntia antoi mieskulta aikaa kierrellä Marketanpuistossa. 

Autojono muodostui risteykseen ja viimeiset jonossa käännytettiin pois heti kymmenen jälkeen. Parkkialue oli jo täyteen pysäköity ja loput autot ohjattiin puiston toiselle paikoitusalueelle.

Tein ostokseni mäen yläpäässä,

 joten kävelin puistotietä ylös ja

hämmästelin väen runsautta. 

Tälläkin kertaa ostin kerrotun lumikin.

Vakka-Taimesta hankin punakukkaisen kiurunkannuksen ja mehitähti 'Rotsteinseisen'. 

Vaikka takapihan laidalla kasvaa valkovuokkoa, oli nämä kukat niin herkän ihania, etten voinut olla ostamatta. 

Chili Hot Lemon

Lisäksi ostin pienen chilin taimen, yrteistä rosmariinin ja sitruunatimjamin ja ainoana laatikossa olleen Hundreds and thousands tomaatin. Tomaatin kohdalla emmin pitkään, mutta kasvatan sitä itse jos en saa äidille kuljetettua.

Tulppaanit kukkivat siellä täällä.

Mätäslaukkaneilikka Röschen

on kauniin värinen reunuskasvi.

 Kun ostokset oli jo tehty, sain rauhassa kiertää puistoa ja istuskella penkeillä ja tutkia kukkia ja puita. 

Suomen pioniseuran lahjoittamat pionit on istutettu penkkiin tälle alueelle. 

Pionien kukinta-aikaan pitää käydä puistokierroksella. Monessa kohtaa punaiset pionin varret kohosivat mullasta kohti korkeuksia. 

Jokohan löytyisi paikka omasta pihastakin pionille 🤔 Tarpeeksi suuri kuoppa on saatava ensin kaivettua, ennen kuin pionin taimea kähden ostamaan. Kivet salaojaa varten ja hieman peltomultaa on ollut varattuna jo vuosikausia. 

Ja muutaman Sarah Bernhardtinkin olen vuosien saatossa hankkinut, mutta kuoppaan niitä en koskaan saanut. Samaan kohtaan mietin laittavani hortensian, mustaherukan tai vadelman. Vaikea valinta.

Päärynäpuiden läheltä kävelin, mutta ihan vierestä en kulkenut. Pitää käydä joku toinen kerta, kun on lämpenee. Viime vuonna oli puutarhapäivien aikaan tosi lämmintä ja ukkosta ja sudenkorentoja lenteli puiston pikku lammikoiden yllä. 

Nyt oli pilvipoutaa ja reilu 10 astetta lämmintä. Aurinko yritti välillä pilkistellä pilvien takaa, mutta pilviverho pysyi visusti taivaalla. Tuulen vuoksi tuntui välillä jopa kylmältä. Jättipoimunlehtiä koristivat timantit. Liekö eilisen vesisateen jäljiltä.

Olipa mukava käydä saunassa, kun pitkästä aikaa saunassa sai kunnon löylyt. Meillä seurataan netistä Talin keilahallissa käytävää miesten SM-finaalin ensimmäistä kisapäivää ja telkkarista MM jääkiekkoa, jossa Ruotsi on tappiolla USAa vastaa 0-4 - ja mieskulta laittaa samalla ruokaa. Parsaa ja uusia (ruåtsalaisia) perunoita tarjolla tänään 😊

Lauantain jatkoa!

-Sari-

Lämmintä olisi jos ei tuulisi

 Eilen oli jo tarkoitus olla ulkona ja puuhastella takapihalla, mutta oli todella kylmä etelänpuoleinen tuuli. Päiväkävelyltä kotiuduttuamme juttelin hetken aikaa pihallaan touhuavan seinänaapurin kanssa, mutta pian piti palata sisälle lämpimään. Mutta näinpä tuolloin kevään ensimmäisen perhosen, kun sitruunaperhonen liihotteli metsikön reunalla 💛

Yhtä paljon kuin perhosen näkeminen sykähdytti toissa päivänä punarinnan vierailu takapihalla. Kun katseen kääntää oikeaan suuntaan oikealla hetkellä, näkee sen minkä on odottanut pitkään näkevänsä. Olen niin helpottunut, että punarinta on taas täällä.

Vielä muutama krookus on noussut nurmikolle kukkimaan.

Vanhan kohopenkin vierestäkin huomasin krookuksen 💜

Valkovuokko kukkii jo omallakin pihalla.

Toivottavasti leviää laajalle alueelle.

Tästä vanhan kuusenkannon juurella kasvavasta sinivuokosta olen erittäin iloinen. Sinivuokon säilyminen takapihan luonnonlajina vahvistuu tämän myötä.

Vanhan kohopenkin akileija on saanut kaverin.

Toivottavasti kylvämistäni siemenistäkin itäisi lisää.

Tänään päiväkävelyltä palattiin kotiin puiston toista reunaa. Kävin katsastamassa, miten lämpimällä paikalla on tuomen lehdet auenneet. Kukkanuppujakin jo oli.

Ja tuomen lähettyvillä kasvavat esikot aloittavat kukintansa.

Naapurin kevätkaihonkukatkin kukkivat jo runsaammin.

Näitä punertavia kukkia aina haeskelen sinisten joukosta.

Nyt on pakko mennä takaisin pihalle, ei näin kauniina päivänä voi sisällä olla. Pitää vain pukeutua hyvin, ettei salakavala viileys käy korviin ja kurkkuun. Flunssaa en nyt halua. Pari nyt keväällä tyhjentämääni isoa ruukkua kaipaa vesipesua, tuossa aiemmin hankasin kuivat mullat pois niiden pinnoilta.

Aurinkoista tikkutiistaita!

Oletko jo vuollut onnea tuottavia sytykkeitä?

-Sari-

Ihanaa huhtikuun alkua

 Ei voi kuin huokailla, niin ihana 

on tämä huhtikuun ensimmäinen päivä.

Ensimmäiset krookukset kukkivat puiston laidalla erivärisinä ja kaivattuna ravinnon lähteenä.

Käytiin koirakaverin kanssa istuskelemassa hetken aikaa puiston penkillä. Otin kostean rievun mukaan ja sain vähän pyyhittyä likaa penkistä. Seuraavan kerran pitää ottaa vesipullokin matkaan, riepu kun kuivui (ja likaantui) niin nopeasti, etten isoa alaa saanut tällä kertaa pyyhittyä.

Jäätiin vielä tänne takapihalle kuuntelemaan linnun laulua. Lentokoneet lentävät perä perään tästä ohitse, ei aivan luonnonhelmassa olla.

Maistuisi mukillinen teetä, mutta en raaski täältä ulkoa sisällä edes sen verran käydä, että veden laittaisin kiehumaan.

Sinitiainen kävi syreenin oksalla istahtamassa. Katseli vähän aikaa päätään kallistellen olisiko herkkuja tarjolla ja lensi sitten pois. Punarintaa jo odottelen. Toivottavasti vielä malttaa hetken lämpimämmässä, kun kylmenevää säätä ennustaa. Viime kesänä oli niin mukava katsella, kun punarinta kävi takaovella kurkkimassa. Eilen ensimmäinen pulu istui koivun latvasta ja huhuili puolisoaan.

Varis nokki jotain tuossa puiston nurmella ja hetken päästä lähti iso saalis suussaan lentämään pois. Liekö joku tiputtanut sämpylän tai pullan palasen puiston läpi kulkiessaan. Harakkakin näkyy tuolla kauempana jotain maasta nokkivan. Kyllähän tässä aika mukavasti kuluu seuratessa luonnon livelähetystä.

Puutarhan puolellakin on vihreät lehdet kasvaneet viikossa paljon. Ja sieltä täältä huomasin uusia tulppaanin piippoja. Syreenin luota oli parista kohtaa käynyt joku nälkäinen syömässä tulppaanin lehdet, yksi oli vielä pelastunut hampailta. Kun en muuta suojaa keksinyt tähän hätään, laitoin ison savilyhdyn sen päälle alas suin. Lyhdyssä on paljon reikiä kyljessä, joten ilmavirta käy mukavasti läpi.

Ruohosipulikin kasvaa jo.

Mustarastas laulaa 🎶

ja pulu kujertaa.

Voi tätä Iloa ja onnea 😊

-Sari-

Vihreä lisääntyy

 Koko viikonlopun on ollut aurinkoista. Kuvittelin lauantaina tarkenevani takapihalla villamekkosilla, mutta tuulessa oli niin kylmää, että piti käydä takki vielä päälle ja kietaista kaulahuivi tiukasti kaulan ympärille ja painaa pipo päähän.

Kylmyydestä huolimatta oltiin koirakaverin kanssa pari tuntia ulkona. Aikomus oli vain pyyhkiä aurinkotuoli, mutta aloinkin leikkaamaan pitkin pihaa levinneitä villiviinikarkulaisia. Eddy sai odotella tovin ja toisenkin, ennen kuin pääsi kävelylle.

Innostuin kieputtamaan villiviinin varsia kranssin kehikoksi ja mukava olikin lämpimän uuhen taljan päällä istuskella. 

Mustarastaat kävivät takapihalla kurkistelemassa, olisiko vettä tarjolla. Ovat käyneet pöydällä olevassa pikku vadissa jo kylpemässä ja varmaan juomassakin. Vettä oli astiassa, mutta jäässä. Pitääkin muistaa huomenna viedä linnuille juomavettä.

Lisää vihreää pilkistää mustasta mullasta,

joka kerta löytyy uusi piipporykelmä.

Kivi on ollut merkkinä, mihin sipulit on piilotettu.

Vaikka kuinka luulee muistavansa, mitä tuolla kasvaa niin ei kuitenkaan. Ja ne muistiinpanot oli.....jossainhan ne.

Sieltä ne työntyy kohti valoa.

Joku muukin on jo huomannut vihreät lehdet.

Kellot kilkattaa kevättä.

Tähän aikaan sinivuokot ovat jo kukassa, mutta vielä ei ole kukkanupuista merkkejä. Toivottavasti pian jo sinivuokotkin heräävät. Leskenlehdet jo kukkivat.

Mieskulta oli ostanut lauantaiksi parsaa.

Nautimme parsan uunilohen lisukkeena.

Syödessä muistelin, kuinka ensimmäisenä yhteisenä vappuna leivottiin yhdessä parsapiirakkaa ja se oli tosi hyvää. Harmi ettei vuodelta 2008 ole enää reseptiä tallessa 😁 Voisi tehdä tänäkin vuonna parsapiirakkaa ja nauttia kuohuvan kera.

  

Mukavaa viikkoa!

-Sari-

Kevättä puutarhassa

 Aurinko paistaa niin kauniisti ja tuuli liikuttelee pilviä taivaalla.

Pilviä ihastellessani huomasin niiden viereltä kuunsirpin.

Harmittelin heti ulkona, kun jäi kamera kotiin. Oli niin kivan näköisiä pilviä kuvattavaksi. Kun palasimme hetken päästä kotiin, taivas oli jo pilvetön - mutta kuu oli vielä tallella. Kamera laukusta kaulalle roikkumaan ja takaisin ulos - ilman koirakaveria tällä kertaa.

Tänään mentiin varta vasten takapihan kautta kävelylle, että muistaisin tarkistaa näkyykö meilläkin jo piippoja. Näkyihän niitä 💚💚💚💚

Tämä kaksikko näkyi ensin ja tarkemmin tutkittuani löysin kolme lisää. On se vaan joka kevät sama tunne, kun ensimmäiset kasvun ihmeet näkee luonnossa. Jokin näin pieni saa sydämen pakahtumaan niin isosti.

Ryytimaallakin vihertää.

Iloa päivääsi!

-Sari-